PSALTTARIT
1296
ja en unohda sinun sanojas.
17. III. Tee hyvästi palvelialles,
että minä eläisin ja sinun sanas
pitäisin.
18. Avaa minun silmäni näke-
mään ihmeitä sinun laistas.
19. Minä olen vieras* maan
päällä: älä peitä minulta käsky-
jäs.
20. Minun sieluni on muserrettu
rikki ikävöitsemisestä*, alati si-
nun oikeutes jälkeen.
21. Sinä rankaiset ylpiät kirotut,
jotka sinun käskyistäs poikkee-
vat.
22. Käännä minusta pois pilkka
ja ylönkatse; sillä minä pidän si-
nun todistukses.
23. Istuvat myös päämiehet ja
puhuvat minua vastaan; mutta
sinun palvelias tutkistelee sinun
säätyjäs.
24. Sinun todistukses ovat minun
iloni, ne ovat minun neuvonanta-
jani.
25. IV. Minun sieluni tomussa
makaa: virvoita minua sanas jäl-
keen.
26. Minä luen minun teitäni, ja
sinä kuulet minua: opeta minulle
sinun säätys.
27. Anna minun ymmärtää sinun
käskyis tie, niin minä puhun si-
nun ihmeistäs.
28. Niin minä suren, että sydän
sulaa minussa: vahvista minua
sinun sanas jälkeen.
29. Käännä minusta pois väärä
tie, ja suo minulle sinun lakis.
30. Totuuden tien minä olen va-
linnut, oikeutes olen minä aset-
tanut eteeni.
31. Minä riipun sinun todistuksis-
sas: Herra, älä salli minun häpi-
ään tulla.
32. Koskas minun sydämeni vah-
vistat, niin minä juoksen sinun
käskyis tietä myöten.
33. V. Opeta minulle, Herra, si-
nun säätyis tie*, että minä sen
loppuun asti kätkisin.
34. Anna minulle ymmärrys, kät-
keäkseni sinun lakias, ja pitääk-
seni sitä koko sydämestäni.
35. Anna minun käydä sinun
käskyis tietä; sillä niihin minä
halajan.
36. Kallista minun sydämeni si-
nun todistuksiis, ja ei ahneuden
puoleen.
37. Käännä minun silmäni pois
katselemasta turhuutta*; vaan
virvoita minua sinun tiehes.
38. Anna palvelias lujasti sinun
