PSALTTARIT
1288
hän tahtonut siunausta, sen pi-
tää myös hänestä kauvas er-
kaneman.
18. Ja hän puki kirouksen pääl-
lensä niinkuin paitansa ja se
meni hänen sisällyksiinsä niin-
kuin vesi, ja hänen luihinsa niin-
kuin öljy.
19. Se olkoon hänelle niinkuin
vaate, jolla hän itsensä verhot-
taa, ja niinkuin vyö, jolla hän ai-
na itsensä vyöttää.
20. Aivan näin tapahtukoon heil-
le Herralta, jotka ovat minua
vastaan, ja puhuvat pahoin mi-
nun sieluani vastaan.
21. II. Mutta sinä, Herra, Herra,
tee minun kanssani sinun nimes
tähden; sillä sinun armos on hy-
vä, pelasta minua.
22. Sillä minä olen köyhä ja
raadollinen: minun sydämeni on
särjetty minussa.
23. Minä menen pois niinkuin
varjo, koska se kulkee pois, ja
pudistetaan ulos niinkuin kas-
kaat.
24. Minun polveni ovat heikoksi
tulleet paastosta, ja minun lihani
on laihtunut lihavuudesta.
25. Ja minun täytyy olla heidän
pilkkansa: koska he minun näke-
vät, niin he päätänsä pudistavat.
26. Auta minua, Herra minun
Jumalani: auta minua sinun ar-
mos perästä,
27. Että he tuntisivat sen sinun
kädekses, ja että sinä Herra sen
teet.
28. Koska he sadattavat, niin
siunaa sinä: koska he karkaavat
minua vastaan, niin tulkoon he
häpiään, mutta sinun palvelias
iloitkaan.
29. Olkoon minun vainolliseni
häväistyksellä puetut, ja olkoon
häpiällänsä verhotetut niinkuin
hameella.
30. Minä kiitän suuresti Herraa
suullani, ja ylistän häntä monen
seassa.
31. Sillä hän seisoo köyhän oi-
kialla kädellä*, auttamassa häntä
niistä, jotka hänen sieluansa
tuomitsevat.
110. Psalmi.
Ennustus I. Kristuksen valtakun-
nasta, II. Pappeudesta, III. Voitos-
ta.
Davidin Psalmi.
I. Herra sanoi minun Herralleni:
