PSALTTARIT
1287
polkee meidän vihollisemme alas.
109. Psalmi.
I. Kristus rukoilee kostoa viholli-
sillensa, erinomattain pettäjällen-
sä Juudaalle; II. Pyytää pelastet-
taa heidän häväistyksestänsä.
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle.
I. Jumala, minun kiitokseni, älä
vaikene.
2. Sillä he ovat jumalattoman ja
pettäväisen suunsa avanneet mi-
nua vastaan: he puhuvat minun
kanssani viekkaalla kielellä,
3. Ja myrkyllisillä sanoilla ovat
he minun piirittäneet, ja sotivat
minua vastaan ilman syytä.
4. Että minä heitä rakastan, ovat
he minua vastaan; mutta minä
rukoilen.
5. He osoittavat minulle pahaa
hyvän edestä* ja vihaa rakkau-
den edestä.
6. Aseta jumalattomat hänen
päällensä*, ja perkele seisokaan
hänen oikialla kädellänsä+.
7. Koska hän tuomitaan, niin
lähtekään siitä ulos jumalatto-
mana, ja hänen rukouksensa ol-
koon synti.
8. Olkoon hänen päivänsä har-
vat, ja hänen virkansa ottakoon
toinen.
9. Hänen lapsensa olkoon* or-
vot, ja hänen emäntänsä leski.
10. Käykään hänen lapsensa
kulkiana, ja kerjätkään*, ja etsi-
kään elatuksensa köyhyydessän-
sä.
11. Kaikki mitä hänellä on, kor-
korahainen ottakoon, ja muuka-
laiset repikään hänen hyvyyten-
sä.
12. Älköön kenkään hänelle hy-
vää tehkö, eikä yksikään armah-
tako hänen orpojansa.
13. Hänen sukunsa olkoon hävi-
tetty*: heidän nimensä olkoon
toisessa polvessa pyyhitty pois.
14. Hänen isäinsä pahat teot
tulkaan muistoksi Herran edessä,
ja hänen äitinsä synti ei pidä
pyyhittämän pois.
15. Olkoon ne alati Herran kas-
voin edessä, ja hukkukoon hei-
dän muistonsa maan päältä,
16. Ettei hänellä ensinkään lau-
piutta ollut, vaan vainosi raadol-
lista ja köyhää*, ja murheellista
tappaaksensa.
17. Ja hän tahtoi kirousta, sen
myös pitää hänelle tuleman: ei
