PSALTTARIT
1278
17. Siellä linnut pesiä tekevät, ja
haikarat hongissa asuvat.
18. Korkiat vuoret ovat metsä-
vuohten turva*, ja kivirauniot ka-
ninein.
19. Sinä teet kuun aikoja jaka-
maan*, ja aurinko tietää laske-
misensa.
20. Sinä teet pimeyden ja yö tu-
lee: silloin kaikki metsän eläimet
tulevat ulos.
21. Nuoret jalopeurat saaliin pe-
rään kiljuvat, ja elatustansa Ju-
malalta etsivät.
22. Mutta kuin aurinko koittaa,
niin he kokoontuvat, ja luolis-
sansa makaavat.
23. Niin menee myös ihminen
työhönsä, ja askareillensa eh-
toosen asti.
24. Herra, kuinka suuret ja mo-
net ovat sinun käsialas? Sinä
olet kaikki taitavasti säätänyt, ja
maa on täynnä sinun tavaraas.
25. Tämä meri, joka niin suuri ja
lavia on, siinä epälukuiset liikku-
vat, sekä pienet että suuret
eläimet;
26. Siellä haahdet kuljeskelevat:
siinä valaskalat ovat*, jotkas
tehnyt olet, leikitsemään hänes-
sä.
27. II. Kaikki odottavat sinua, et-
täs heille antaisit ruan ajallansa.
28. Koskas heille annat, niin he
kokoovat: koskas kätes avaat,
niin he hyvyydellä ravitaan.
29. Jos sinä kasvos peität, niin
he hämmästyvät: koska sinä otat
heidän henkensä pois, niin he
hukkuvat, ja tomuksi tulevat jäl-
leen.
30. Sinä lähetät ulos henkes,
niin he luoduksi tulevat, ja sinä
uudistat maan muodon.
31. Herran kunnia pysyy ijan-
kaikkisesti: Herra iloitsee töis-
sänsä.
32. Hän katsahtaa maan päälle,
niin se vapisee: hän rupee vuo-
riin, niin ne suitsevat.
33. Minä veisaan Herralle minun
elinaikanani, ja kiitän minun Ju-
malaani niinkauvan kuin minä
olen.
34. Minun puheeni kelpaa hänel-
le*, ja minä iloitsen Herrassa.
35. Syntiset maalta lopetetaan,
ja jumalattomat ei pidä silleen
oleman: kiitä Herraa, sieluni,
Halleluja!
