PSALTTARIT
1225
taan, ja saattaa hänelle rauhan;
sillä monta on minua vastaan.
20. Jumala kuulkoon, ja heitä
nöyryyttäköön, joka alusta ollut
on, Sela! jotka ei paranna hei-
tänsä, eikä pelkää Jumalaa.
21. He laskevat kätensä hänen
rauhallistensa päälle, ja turmele-
vat hänen liittonsa.
22. Heidän suunsa on liukkaampi
kuin voi, ja sota on heidän sy-
dämessänsä: heidän sanansa
ovat sileämmät kuin öljy, ja ne
ovat paljaat miekat.
23. Heitä surus Herran päälle,
hän sinusta murheen pitää*, ja
ei salli vanhurskaan olla kulkiana
ijankaikkisesti.
24. Mutta sinä, Jumala, syökset
heitä syvään kuoppaan: murha-
miehet ja pettäjät* ei pidä tule-
man puoli-ikäänsä; vaan minä
toivon sinuun.
56. Psalmi.
I. Davidin rukous avusta vainoo-
jiansa vastaan. II. Turvaaminen
Jumalan lupauksiin. III. Kiitoksen
lupaus avun edestä.
Davidin kultainen kappale mykäs-
tä mettisestä muukalaisten seas-
sa, kuin Philistealaiset käsittivät
hänen Gatissa.
2. I. Jumala, ole minulle armolli-
nen; sillä ihmiset tahtovat minua
niellä ylös: joka päivä he sotivat
ja ahdistavat minua.
3. Minun kadehtiani tahtovat jo-
ka päivä minua niellä ylös; sillä
moni sotii ylpiästi minua vas-
taan.
4. Kuin minä pelkään, niin minä
toivon sinuun.
5. Jumalassa minä kerskaan hä-
nen sanaansa: Jumalaan minä
toivon, en minä pelkää: mitä li-
ha* minun tekis?
6. Joka päivä he minun sanojani
kääntelevät; kaikki heidän aja-
tuksensa ovat pahuuteen minua
vastaan.
7. He pitävät yhtä, ja väijyvät, ja
ottavat minun askeleistani vaa-
rin, kuinka he minun sieluni kä-
sittäisivät.
8. Pitäiskö heidän vääryydestän-
sä pääsemän? Syökse, Jumala,
se kansa alas vihassas.
9. II. Sinä olet lukenut minun
kulkemukseni: sinä panet minun
kyyneleeni leiliis: eikö ne ole si-
nun kirjassas?
