PSALTTARIT
1218
49. Psalmi.
I. Neuvotaan hämmästymättö-
myyteen pahana päivänä. II.
Osoitetaan rikkauteen luottami-
sen ja jumalattomain hulluus ja
vahinko. III. Kielletään pahene-
masta jumalattomain myötäkäy-
misestä.
Koran lasten Psalmi, edellä-
veisaajalle.
2. I. Kuulkaat tätä, kaikki kan-
sat*, ottakaat korviinne, kaikki
maan asuvaiset,
3. Sekä yhteinen kansa että her-
rat, niin rikkaat kuin köyhät.
4. Minun suuni puhuu viisautta,
ja minun sydämeni sanoo ym-
märryksen.
5. Minä tahdon kallistaa korvani
vertauksiin*, ja minun tapaukseni
kanteleella soittaa.
6. Miksi minun pitäis pelkäämän
pahoina päivinä, kuin minun sor-
tajani vääryys käy minua ympä-
ri?
7. II. Jotka luottavat tavaroihinsa,
ja suuresti kerskaavat paljosta
rikkaudestansa.
8. Ei velikään taida ketään lu-
nastaa, eikä Jumalalle ketään
sovittaa.
9. Sillä heidän sielunsa lunastus
on ylen kallis*, niin että se jää
tekemättä ijankaikkisesti,
10. Vaikka hän vielä kauvankin
eläis ja ei näkisi hautaa.
11. Sillä hänen täytyy nähdä, et-
tä viisasten pitää kuoleman, niin
myös tyhmän ja taitamattoman
pitää hukkuman, ja pitää vieraille
tavaransa jättämän.
12. Heidän sydämensä ajatus
on, että heidän huoneensa pitää
ijankaikkisesti pysymän, ja hei-
dän majansa suvusta sukuun, ja
heidän nimensä kuuluisaksi tu-
lemaan maan päällä.
13. Mutta ei ihminen taida pysyä
kunniassa, vaan verrataan eläi-
miin, jotka hukkuvat.
14. Tämä heidän tiensä on sula
hulluus; kuitenkin, heidän jäl-
keentulevaisensa sitä suullansa
kiittävät, Sela!
15. He makaavat helvetissä niin-
kuin lampaat, kuolema heitä kal-
vaa; mutta hurskasten pitää var-
hain heitä hallitseman*, ja hei-
dän öykkäyksensä pitää hukku-
man, ja heidän täytyy jäädä hel-
vettiin.
16. Kuitenkin vapahtaa Jumala
