PSALTTARIT
1231
5. Kuitenkin he neuvoa pitävät,
kukistaaksensa häntä korkeudes-
tansa; he rakastavat valhetta:
suullansa he siunaavat, ja sydä-
messänsä kiroilevat, Sela!
6. Minun sieluni odottaa ainoas-
taan Jumalaa; sillä hän on mi-
nun toivoni.
7. Hän ainoastaan on minun kal-
lioni ja minun autuuteni, minun
varjelukseni*, etten minä lankeisi.
8. Jumalassa on minun autuute-
ni, minun kunniani, minun väke-
vyyteni kallio, minun turvani on
Jumalassa.
9. Te kansat, toivokaat häneen
joka aika, vuodattakaat teidän
sydämenne hänen eteensä: Ju-
mala on meidän turvamme, Sela!
10. II. Mutta ihmiset ovat kuiten-
kin turhat, voimalliset myös
puuttuvat: he painavat vähem-
män kuin ei mitään*, niin monta
kuin heitä on.
11. Älkäät luottako vääryyteen ja
väkivaltaan; älkäät turvatko nii-
hin, mitkä ei mitään ole; jos rik-
kaudet teidän tykönne lankeevat,
niin älkäät panko sydäntänne
niiden päälle.
12. Jumala on kerran puhunut,
sen olen minä kahdesti kuullut:
että Jumala (yksinänsä) väkevä
on.
13. Ja sinä Jumala olet armolli-
nen; sillä sinä maksat jokaiselle
työnsä jälkeen.
63. Psalmi.
I. Davidin halu pakonsa alla,
päästäksensä jälleen seurakun-
nan kokoukseen, jonka ihanai-
suutta hän muistelee. II. Ennus-
taa vihollisillensa perikatoa ja
itsellensä kunniaa.
Davidin Psalmi, kuin hän oli
Juudan korvessa.
2. I. Jumala, sinä olet minun
Jumalani! Varhain* minä sinua
etsin: sinua minun sieluni ja-
noo+, minun lihani halaa sinua
karkiassa ja kuivassa maassa,
joka vedetöin on.
3. Niinkuin minä näin sinun py-
hässä*, katsellakseni sinun voi-
maas ja kunniaas;
4. Sillä sinun laupiutes on pa-
rempi kuin elämä: minun huuleni
pitää sinua kiittämän.
5. Niin minä tahdon kunnioittaa
sinua minun elinaikanani, ja mi-
nun käteni nostaa ylös sinun
