PSALTTARIT
1229
17. Mutta minä veisaan sinun
väkevyyttäs, ja varhain kerskaan
sinun laupiuttas; sillä sinä olet
minun varjelukseni ja turvani mi-
nun hädässäni.
18. Sinä olet minun väkevyyteni,
sinulle minä kiitosta veisaan; sil-
lä sinä Jumala olet minun varje-
lukseni ja minun armollinen Ju-
malani.
60. Psalmi.
I. David juttelee maakunnan sur-
kiaa tilaa, ja ikävöitsee sille pe-
lastusta. II. Iloitsee valtakuntansa
vahvistetuksi Jumalan avun kaut-
ta.
Davidin kultainen kappale, edel-
läveisaajalle, kultaisesta seppe-
leen kukkaisesta opettamaan,
2. Kuin hän oli sotinut Syrialais-
ten kanssa Mesopotamiasta, ja
Zoban Syrialaisten kanssa; kuin
Joab palasi, ja löi Suolalaaksos-
sa kaksitoistakymmentä tuhatta
Edomilaista.
3. I. Jumala, sinä joka olet meitä
lykännyt pois, hajoittanut meitä
ja ollut vihainen, palaja taas
meidän tykömme.
4. Sinä joka maan liikuttanut ja
halaissut olet, paranna hänen
rakonsa, joka niin haljennut on.
5. Sinä olet kansalles kovuutta
osoittanut, ja meitä kompastuk-
sen viinalla juottanut.
6. Sinä annoit lipun niille, jotka
sinua pelkäävät, jolla he itsensä
ojentaisivat ylös, totuuden täh-
den, Sela!
7. Että sinun ystäväs vapahde-
tuksi tulisivat: niin auta nyt oiki-
alla kädelläs, ja kuule meidän
rukouksemme.
8. II. Jumala on puhunut pyhäs-
sänsä, siitä minä iloitsen: minä
tahdon jakaa Sikemin ja mitata
Sukkotin laakson.
9. Gilead on minun, minun on
Manasse, Ephraim on minun
pääni voima: Juuda on minulle
lainopettaja.
10. Moab on minun pesinpatani,
Edomin ylitse heitän minä ken-
käni: sinä Philistea, iloitse minus-
ta.
11. Kuka vie minun vahvaan
kaupunkiin? kuka johdattaa mi-
nun Edomiin?
12. Etkös sinä, Jumala, joka
meitä lykkäsit pois? ja etkö sinä,
Jumala, lähde ulos meidän sota-
