PSALTTARIT
1209
14. Luovu minusta, että minä
virkoaisin, ennenkuin minä me-
nen pois, ja en silleen tässä ole.
40. Psalmi.
Ennustus Kristuksesta: I. Kuinka
hän on vakuutettu Isänsä avusta
kärsimisensä alla. II. Puhuu
evankeliumin julistamisesta. III.
Rukoilee suloista lopetusta pii-
nallensa. IV. Toivottaa häpiätä
jumalattomille ja iloa jumalisille.
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle.
2. I. Minä hartaasti odotin Her-
raa: ja hän kallisti itsensä minun
tyköni, ja hän kuuli minun huu-
toni.
3. Ja hän veti minun ylös hir-
muisesta haudasta ja sontaises-
ta loasta*, ja asetti minun jalka-
ni kalliolle+, ja hallitsi minun
käymiseni.
4. Ja hän antoi minun suuhuni
uuden veisun, kiittämään meidän
Jumalaamme. Sen pitää monen
näkemän*, ja pelkäämän Herraa,
ja toivoman häneen.
5. Autuas on se ihminen, joka
panee uskalluksensa Herraan, ja
ei käänny ylpeiden tykö ja nii-
den, jotka valheella vaeltavat.
6. II. Herra, minun Jumalani,
suuret ovat sinun ihmees ja aja-
tukses*, jotka sinä meille osoitat:
ei ole mitään sinun vertaas+;
minä ilmoitan niitä ja sanon,
vaikka ne ovat epälukuiset.
7. Uhri ja ruokauhri ei sinulle
kelpaa, vaan korvat sinä minulle
avasit*: et sinä tahdo polttouhria
eli syntiuhria.
8. Silloin minä sanoin: katso,
minä tulen: Raamatussa* on mi-
nusta kirjoitettu+.
9. Sinun tahtos, minun Jumalani,
teen minä mielelläni; ja sinun la-
kis on minun sydämessäni.
10. Minä saarnaan sinun van-
hurskauttas suuressa seurakun-
nassa*: katso, en minä anna tu-
kita suutani; Herra, sinä sen tie-
dät.
11. En minä salaa vanhurskaut-
tas sydämessäni: minä puhun
sinun totuudestas ja autuudes-
tas: en minä peitä laupiuttas ja
vakuuttas suuressa seurakunnas-
sa.
12. III. Mutta sinä, Herra, älä
käännä laupiuttas minusta pois:
sinun laupiutes ja vakuutes aina
minua varjelkoon.
