PSALTTARIT
1203
vat.
20. Sillä ei he puhu ystävällises-
ti, vaan etsivät vääriä syitä hil-
jaisia vastaan maan päällä,
21. Ja levittävät* kitansa avaral-
ta minua vastaan, ja sanovat:
niin, niin: sen me mielellämme
näemme.
22. Herra, sinä sen myös näet,
älä siis vaiti ole: Herra, älä kau-
kana ole minusta.
23. Herää ja nouse katsomaan
minun oikeuttani ja asiatani, mi-
nun Jumalani ja Herrani.
24. Herra minun Jumalani, tuo-
mitse minua vanhurskautes jäl-
keen, ettei he riemuitsisi minus-
ta.
25. Älä salli heidän sydämissän-
sä sanoa: niin, niin me tahdom-
me; ja älä anna heidän sanoa:
me olemme hänen nielleet.
26. Häväistäköön ja nauruksi
joutukoon kaikki, jotka onnetto-
muudestani iloitsevat: puetetta-
koon häpiällä ja pilkalla*, jotka
itsiänsä minusta kerskaavat.
27. Iloitkaan ja riemuitkaan, jot-
ka minun vanhurskauttani rakas-
tavat, ja sanokaan aina: Herra
olkoon suuresti kiitetty*, joka
suo palveliallensa rauhan.
28. Ja minun kieleni puhuu si-
nun vanhurskauttas, ja kiittää si-
nua joka päivä.
36. Psalmi.
I. David maalaa jumalattomain
ilkeyden. II. Julistaa Jumalan hy-
vyyttä jumalisia kohtaan. III. Ru-
koilee jumalisille suojelusta ju-
malattomain pahuutta vastaan.
Davidin, Herran palvelian Psalmi,
edelläveisaajalle.
2. I. Se on sydämestäni sanottu
jumalattomain menosta: ei he
ensinkään Jumalaa pelkää.
3. Sillä hän suosittelee itsiänsä
silmäinsä edessä, niinkauvan
kuin hän löytää pahuutensa,
saattaaksensa vihaa matkaan.
4. Hänen suunsa sanat ovat
vääryys ja petos; ei hän tahdo
enempää ymmärtää, että hän
jotakin hyvää tekis,
5. Mutta ajattelee vuoteessansa
vahinkoa*, ja pysyy vahvasti pa-
halla tiellä; ja ei he mitään pa-
haa hylkää.
6. II. Herra, sinun laupiutes ulot-
tuu niin leviältä kuin taivas on,
ja sinun totuutes niin avaralta
