EPISTOLA HEBREALAISILLE
pyrkimään; II. Osoittaa Jumalan sanan olevan voimallisen välikappaleen
sitä vaikuttamaan; III. Vakuuttaa meitä ylimmäisen Papin Kristuksen
armollisesta avusta.
I. Niin peljätkäämme siis, ettemme joskus hänen lepoonsa tulemisen
lupausta hylkäisi, ja ettei kenkään meistä takaperin jäisi;
2. Sillä se on meille ilmoitettu niin kuin heillekin; mutta ei heitä sanan
kuulo mitään auttanut, koska ei he niitä uskoneet, jotka sen kuulivat.
3. Sillä me, jotka uskoimme, tulemme lepoon, niin kuin hän sanoi: niin
kuin minä vannoin minun vihassani: ei heidän pidä minun lepooni
tuleman*; ja tosin, koska työt maailman alusta täytetyt olivat.
Ps.95:11. Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni
tuleman.
Hebr.3:11. Niin että minä vannoin minun vihassani: ei heidän pidä minun
lepooni tuleman.
Hebr.3:18. Mutta keille hän vannoi, ettei heidän pitänyt hänen lepoonsa
tuleman? eikö uskomattomille?
4. Sillä hän sanoi yhdessä paikassa seitsemännestä päivästä näin: ja
Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista töistänsä;
1 Mos.2:2. Ja Jumala oli päättänyt seitsemänteen päivään (asti) työnsä,
kuin hän tehnyt oli, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa,
kuin hän tehnyt oli.
2 Mos.20:11. Sillä kuutena päivänä on Herra taivaan ja maan ja meren
tehnyt, ja kaikki mitä niissä ovat, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä. Sen
tähden siunasi Herra sabbatin päivän, ja pyhitti sen.
2 Mos.31:17. Minun ja Israelin lasten välillä on se ijankaikkinen merkki;
sillä kuutena päivänä teki Herra taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä
päivänä hän lepäsi, ja virvoitti itsensä.
5. Ja taas tässä: ei heidän pidä minun lepooni tuleman.
6. Että siis se vielä edespäin on, että muutamain pitää siihen tuleman,
