EPISTOLA HEBREALAISILLE
Melkisedekin säädyn jälkeen.
II. Ps.110:4. Herra on vannonut, ja ei kadu sitä: sinä olet pappi
ijankaikkisesti, Melkisedekin säädyn jälkeen.
Hebr.7:17. Sillä näin hän todistaa: sinä olet pappi ijankaikkisesti
Melkisedekin säädyn jälkeen.
7. Joka lihansa päivinä on uhrannut rukoukset ja nöyrät anomiset,
väkevällä huudolla ja kyyneleillä* sen tykö, joka hänen voi kuolemasta
pelastaa, ja on myös kuultu, että hän Jumalaa kunnioitti.
Matt.26:38. Niin sanoi Jesus heille: minun sieluni on suuresti
murheissansa* kuolemaan asti; olkaat tässä ja valvokaat minun
kanssani.
Matt.27:46. Ja liki yhdeksättä hetkeä huusi Jesus suurella äänellä,
sanoen: Eli, Eli, lama sabaktani? se on: minun Jumalani, minun Jumalani,
miksis minun ylen annoit?
Matt.27:50. Niin Jesus taas huusi suurella äänellä, ja antoi henkensä.
Mark.14:33. Ja hän otti Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen kanssansa,
ja rupesi vapisemaan ja kauhistumaan.
Mark.14:36. Ja sanoi: Abba minun Isäni! kaikki ovat sinulle mahdolliset:
ota pois minulta tämä kalkki, ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, mutta
niin kuin sinä.
Mark.15:34. Ja yhdeksännellä hetkellä huusi Jesus suurella äänellä,
sanoen: Eli, Eli, lamma sabaktani? se on niin paljo kuin: minun Jumalani,
minun Jumalani, miksis minut annoit ylön?
Mark.15:37. Mutta Jesus huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.
Luuk.22:42. Sanoen: Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä
kalkki, kuitenkin ei minun tahtoni, mutta sinun olkoon.
Luuk.23:46. Ja Jesus huusi suurella äänellä ja sanoi: Isä, sinun käsiis
minä annan henkeni*. Ja kuin hän sen oli sanonut, antoi hän henkensä.
Joh.12:27. Nyt on minun sieluni suuresti murheissansa, ja mitä minun
pitää sanoman? Isä, vapahda minua tästä hetkestä; kuitenkin olen minä
sen tähden tähän hetkeen tullut.
