EPISTOLA HEBREALAISILLE
tulleet,
V. Matt.12:31. Sen tähden sanon minä teille: kaikki synnit ja pilkka
annetaan ihmisille anteeksi; mutta pilkkaa Henkeä vastaan ei anteeksi
anneta ihmisille.
Matt.12:45. Silloin hän menee ja ottaa kanssansa seitsemän muuta
henkeä, itseänsä pahempaa, ja ne sisälle menevät ja asuvat siellä, ja sen
ihmisen viimeiset tulevat pahemmaksi kuin ensimäiset*. Näin myös
tapahtuu tälle pahalle sukukunnalle.
1 Joh.5:16. Jos joku näkee veljensä tekevän jonkun synnin, ei
kuolemaan*, hän rukoilkaan, niin hän on antava niille elämän, jotka
syntiä tekevät, ei kuolemaan. Jos synti on kuolemaan: senkaltaisista en
minä sano, että joku rukoilis.
III. Hebr.10:26. Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me
olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria
syntein edestä,
5. Ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa, ja tulevaisen maailman voimaa,
6. Jos he lankeevat pois, että he vastauudesta parannukseen
uudistettaisiin, jotka toistamiseen itsellensä Jumalan Pojan
ristiinnaulitsevat ja pilkkana pitävät.
2 Piet.2:20. Ja sittenkuin he ovat paenneet maailman saastaisuudesta
Herran ja Vapahtajan Jesuksen Kristuksen tuntemiseen, niin he kuitenkin
heitänsä niihin käärivät, ja voitetaan, ja on heille viimeinen pahemmaksi
tullut kuin ensimäinen.
7. Sillä maa, joka sateen sisällensä särpää, joka usein sen päälle tulee,
ja kasvaa tarpeellisia ruohoja niille, jotka sitä viljelevät, se saa
siunauksen Jumalalta.
8. Mutta joka orjantappuroita ja ohdakkeita kasvaa, se on kelvotoin ja
lähin kirousta, jonka loppu on, että se poltetaan.
II. 9. Mutta me toivomme teiltä rakkahimmat, parempaa ja sitä, mikä
autuuteen sopii, ehkä me näin puhumme.
