EPISTOLA HEBREALAISILLE
hänelle kuuliaiset ovat, syy ijankaikkiseen autuuteen,
Hebr.12:2. Ja katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän Jesuksen päälle*,
joka, vaikka hän olis kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä+, ei totellut pilkkaa,
ja nyt istuu oikialla kädellä Jumalan istuimella§.
11. Sillä ne kaikki yhdestä ovat*, sekä se, joka pyhittää, että ne, jotka
pyhitetään+, jonka tähden ei hän myös häpee heitä veljiksensä kutsua§,
Ap. T.17:26. Ja hän on tehnyt kaiken ihmisten sukukunnan yhdestä
verestä kaiken maan piirin päälle asumaan, ja määräsi aivotut ajat ja
heidän asumisensa rajat:
Hebr.10:10. Jonka tahdon kautta me kerran pyhitetyt olemme, Jesuksen
Kristuksen ruumiin uhraamisella.
Matt.28:10. Silloin sanoi Jesus heille: älkäät peljätkö! menkäät,
ilmoittakaat minun veljilleni*, että he menisivät Galileaan: siellä he
saavat minun nähdä+.
Joh.20:17. Jesus sanoi hänelle: älä minuun rupee; sillä en minä ole vielä
mennyt ylös minun Isäni tykö, vaan mene minun veljeini tykö* ja sano
heille: minä menen ylös minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun
Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.
12. Sanoen: minä julistan sinun nimes minun veljilleni ja keskellä
seurakuntaa sinua veisulla ylistän;
II. Ps.22:23. Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua
seurakunnassa.
Ps.22:26. Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa*: minä maksan
lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
13. Ja taas: minä turvaan häneen*; ja taas: katso, minä ja ne lapset,
jotka Jumala minulle antanut on+,
2 Sam.22:3. Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni,
ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun
vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
