P. PAAVALIN TOINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
suvustansa, työstänsä ja vaivoistansa.
I. Oi jospa te vähänkin minun tyhmyyttäni kärsisitte! Ja tosin te minua
kärsitte.
2. Sillä minä kiivaan teitä Jumalan kiivaudella*. Sillä minä olen teitä
kihlannut yhdelle miehelle, että minä puhtaan neitseen Kristukselle
tuottaisin.
2 Kor.5:13. Sillä jos me tyhmistyneet olemme, niin me sen Jumalalle
olemme, eli jos me taidossa olemme, niin me teille taidossa olemme.
3. Mutta minä pelkään, että niin kuin kärme vietteli Evan
kavaluudellansa*, niin myös teidän taitonne turmellaan siitä
yksinkertaisuudesta, joka on Kristuksessa.
1 Mos.3:4. Niin kärme sanoi vaimolle: ei suinkaan pidä teidän kuolemalla
kuoleman.
Joh.8:44. Te olette isästä perkeleestä, ja teidän isänne himoja te
tahdotte tehdä. Hän on ollut murhaaja alusta, ja ei pysynyt totuudessa;
sillä ei totuus ole hänessä*. Kuin hän puhuu valhetta, niin hän puhuu
omastansa; sillä hän on valehtelia ja valheen isä.
4. Sillä jos se, joka teidän tykönne tulee, toisesta Jesuksesta teille
saarnaa*, josta emme saarnanneet, taikka jos te toisen hengen saatte,
jota ette ole saaneet, eli toisen evankeliumin, jota ette ole ottaneet
vastaan, niin te sen oikein kärsitte.
Gal.1:8. Mutta ehkä me taikka joku enkeli taivaasta saarnais teille toisin
evankeliumia, kuin me olemme teille saarnanneet, se olkoon kirottu!
5. Sillä minä arvaan, etten minä ole ollut halvempi* niitä kaikkein
korkeimpia apostoleita.
1 Kor.15:10. Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä minä olen, ja
hänen armonsa minun kohtaani ei ole tyhjä ollut*, vaan minä olen
