P. PAAVALIN TOINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
tiedätte, kuinka minä olen ollut kaiken ajan teidän tykönänne
ensimäisestä päivästä, jona minä Asiaan tulin,
29. Kuka on heikko, ja en minä myös heikoksi tule*? Kuka pahoitetaan+,
ja en minä pala?
1 Kor.9:22. Heikoille olen minä tehty niin kuin heikko*, että minä heikot
voittaisin. Minä olen kaikille tehty kaikiksi, että minä kaiketi muutamat
autuaaksi saattaisin+.
1 Kor.8:13. Sen tähden jos ruoka minun veljeni pahentais, niin en minä
ikänäni söisi lihaa, etten minä veljeäni pahentaisi.
30. Että minun pitää nyt kerskaaman, niin minä kerskaan heikkoudestani.
2 kor.12:5. Siitä minä kerskaan; mutta en minä itsestäni kerskaa, vaan
minun heikkoudestani.
31. Jumala ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isä, joka olkoon
ylistetty ijankaikkisesti! tietää, etten minä valehtele.
Gal.1:20. Mutta sen, mitä minä teille kirjoitan, katso, Jumala tietää*,
etten minä valehtele.
32. Damaskussa Aretaan kuninkaan maanvanhin vartioitsi Damaskun
kaupunkia ja tahtoi minun ottaa kiinni.
33. Ja minä laskettiin maahan muurin akkunasta korissa*, ja pääsin niin
hänen käsistänsä.
Ap. T.9:25. Niin opetuslapset ottivat hänen yöllä, päästivät alas ylitse
muurin, ja laskivat korissa maahan.
12. Luku.
I. Paavali puhuu Jumalan ilmoituksista ja nöyryyttämisestänsä; II. Sanoo
syyn kerskaamiseensa ja pyytää ojentaa Korintilaisia.