P. PAAVALIN TOINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
te olette monta siihen kiivaudellanne kehoittaneet.
2 Kor.8:10. Minun neuvoni minä tästä annan; sillä se on teille
hyödyllinen+, että te olette ennen ruvenneet ei ainoasti sitä tekemään,
vaan jo menneenä vuonna tahdoitte§ sitä.
3. Kuitenkin minä olen tämän veljen sen tähden lähettänyt, ettei meidän
kerskaamisemme teistä tässä asiassa tyhjäksi tulisi, että (niin kuin minä
sanoin) te valmiit olisitte,
4. Ettemme, jos Makedonialaiset minun kanssani tulevat, ja ei löydä teitä
valmiina, me silloin (en minä sano: te) senkaltaisesta kerskauksesta
häpiään tulisi.
5. Sen tähden näin minä tarpeelliseksi veljiä neuvoa, että he ensin
menevät teidän tykönne ja edellä valmistavat teidän ennen luvatun
hyvän lahjanne, että se valmis olis, niin kuin hyvä teko ja ei niin kuin
vaatimus.
6. Mutta sen minä sanon: joka tiiviisti kylvää, sen pitää myös tiiviisti
niittämän, joka siunauksessa kylvää, sen pitää myös siunauksessa
niittämän,
San. L.11:24. Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän*; toinen
säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.
San. l.22:9. Laupiaat silmät siunataan, sillä hän antaa leivästä köyhälle.
Gal.6:8. Joka lihassansa kylvää, se lihastansa turmeluksen niittää; mutta
joka hengessä kylvää, se hengestä ijankaikkisen elämän niittää.
7. Kukin sydämensä ehdon jälkeen, ei ylönmielin eli vaatein*; sillä iloista
antajaa Jumala rakastaa.
2 Mos.25:2. Puhu Israelin lapsille, että he tuovat minulle ylennysuhrin:
joka mieheltä, jonka sydän hyvästä tahdosta sen antaa, pitää teidän
minun ylennysuhrini ottaman.
2 Mos.35:5. Ottakaat teidän seastanne ylennysuhria Herralle: jokainen,
jolla hyväntahtoinen sydän on, tuokaan ylennysuhrin Herralle: kultaa,
