P. PAAVALIN TOINEN EPISTOLA KORINTILAISILLE
I. Ei minun ole hyvää kerskaamisestani; tulen kuitenkin näkyihin ja
Herran ilmoituksiin.
2. Minä tunnen ihmisen Kristuksessa ennen neljäätoistakymmentä
ajastaikaa, (oliko hän ruumiissa, en minä tiedä, eli oliko hän ulkona
ruumiista, en minä sitäkään tiedä; Jumala sen tietää:) se temmattiin ylös
hamaan kolmanteen taivaasen.
Ap. T.9:3. Mutta kuin hän matkusti, tapahtui, että hän Damaskua lähestyi,
ja äkisti leimahti valkeus taivaasta ympäri häntä.
Ap. T.22:14. Niin hän sanoi: meidän isäimme Jumala on sinun
valmistanut*, että sinun pitää tunteman hänen tahtonsa, ja näkemän
vanhurskaan, ja kuuleman ääntä hänen suustansa.
Ap. T.22:17. Niin tapahtui, kuin minä Jerusalemiin palasin* ja rukoilin
templissä, että minä tulin horroksiin,
Ap. T.22:18. Ja näin hänen minulle sanovan: riennä ja lähde kiiruusti
Jerusalemista; sillä ei he ota vastaan sinun todistustas minusta.
1 Kor.15:8. Vaan kaikkein viimein on hän myös minulta nähty*, niin kuin
keskensyntyneeltä.
3. Ja minä tunnen sen ihmisen, (jos hän ruumiissa taikka ulkona
ruumiista oli, en minä tiedä; Jumala sen tietää:)
4. Hän temmattiin ylös paradisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ei
yhdenkään ihmisen sovi puhua.
5. Siitä minä kerskaan; mutta en minä itsestäni kerskaa, vaan minun
heikkoudestani.
2 Kor.11:30. Että minun pitää nyt kerskaaman, niin minä kerskaan
heikkoudestani.
6. Sillä jos minä tahtoisin kerskata, niin en minä tekisi tyhmästi*; sillä
minä tahdon totuuden sanoa. Mutta kuitenkin minä itseni siinä pidätän,
ettei joku minua korkiammaksi lukisi, kuin hän minun näkee eli minusta
kuulee.
