ENSIMMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
21. Hän sanoi, annettakaan Abisag Sunemista veljelles Adonialle
emännäksi.
22. Niin vastasi kuningas Salomo ja sanoi äidillensä: miksi rukoilet
Abisagia Sunemista Adonialle? Rukoile myös hänelle valtakuntaa: sillä
hän on vanhin veljeni, ja hänellä on pappi AbJatar ja Joab ZeruJan
poika.
23. Ja kuningas Salomo vannoi Herran kautta ja sanoi: Jumala tehköön
minulle sen ja sen, jollei Adonia ole puhunut tätä sanaa henkeänsä
vastaan!
24. Ja nyt, niin totta kuin Herra elää, joka minun vahvistanut on ja
antanut minun istua isäni Davidin istuimella, joka minulle huoneen
tehnyt on, niin kuin hän sanonut on*, niin pitää Adonian tänäpänä
kuoleman.
2 Sam.7:12. Sittekuin sinun aikas on täytetty ja sinä lepäät isäis kanssa,
herätän minä sinun siemenes sinun jälkees, joka sinun ruumiistas tuleva
on: ja minä vahvistan hänen valtakuntansa.
2 Sam.7:27. Sillä sinä Herra Zebaot Israelin Jumala olet avannut
palvelias korvat, ja sanonut: minä rakennan sinulle huoneen; sen tähden
löysi palvelias sydämessänsä, että hän tämän rukouksen sinun tykönäs
rukoilis.
2 Sam.7:29. Niin rupee nyt siunaamaan palvelias huonetta, että se olis
ijankaikkisesti sinun edessäs; sillä sinä Herra, Herra, olet sen puhunut,
niin siunattakoon sinun siunauksellas palvelias huone ijankaikkisesti.
25. Ja kuningas Salomo lähetti BenaJan Jojadan pojan; hän löi häntä,
niin että hän kuoli.
IV. 26. Ja kuningas sanoi papille AbJatarille: mene Anatotiin pellolles,
sillä sinä olet kuoleman mies. Mutta en minä tapa sinua tänäpänä, sillä
sinä olet kantanut Herran Jumalan arkkia isäni Davidin edessä*, ja sinä
olet kärsinyt, mitä ikänä isäni on kärsinyt.
1 Sam.22:20. Ja yksi Ahimelekin Akitobin pojan poika Abjatar nimeltä,
