ENSIMMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
tömisi. Se oli se meteli, kuin te kuulitte.
46. Vielä sitte istuu Salomo valtakunnan istuimella.
47. Ja kuninkaan palveliat ovat myös menneet siunaamaan herraamme
kuningas Davidia, sanoen: antakoon sinun Jumalas Salomolle paremman
nimen kuin sinun nimes on, ja tehköön hänen istuimensa suuremmaksi
kuin sinun istuimes on! Ja kuningas rukoili vuoteessansa.
48. On myös kuningas näin sanonut: kiitetty olkoon Herra Israelin
Jumala, joka tänäpänä on antanut vielä istuvan minun istuimellani, että
minun silmäni sen nähneet ovat!
49. Niin hämmästyivät ja nousivat kaikki jotka Adonia kutsunut oli, ja
menivät itse kukin tiellensä.
50. Vaan Adonia pelkäsi Salomoa, nousi ja meni ja tarttui alttarin sarviin.
2 Mos.27:2. Sarvet sinun pitää myös tekemän hänen neljään kulmaansa:
siitä pitää hänen sarvensa oleman; ja sinun pitää sen vaskella silaaman.
51. Ja se ilmoitettiin Salomolle, sanoen: katso, Adonia pelkää kuningas
Salomoa, ja katso, hän tarttui alttarin sarviin ja sanoi: vannokaan
kuningas Salomo minulle tänäpänä, ettei hän lyö palveliaansa kuoliaaksi
miekalla.
52. Salomo sanoi: jos hän tahtoo olla toimellinen mies, niin ei pidä
yksikään karva hänestä lankeeman maan päälle*; mutta jos jotain
pahuutta hänessä löydetään, niin hänen pitää kuoleman.
1 Sam.14:45. Vaan kansa sanoi Saulille: pitääkö Jonatanin kuoleman,
joka tämän suuren autuuden teki Israelissa? Pois se: niin totta kuin
Herra elää, ei hiuskarvakaan pidä hänen päästänsä putooman: sillä
Jumala on sen tehnyt tänäpänä hänen kauttansa. Ja näin kansa vapahti
Jonatanin kuolemasta.
53. Ja kuningas Salomo lähetti ja tuotti hänen alas alttarilta, ja kuin hän
tuli, rukoili hän kuningas Salomoa; mutta Salomo sanoi hänelle: mene
huoneeses.
