ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA
L. Lucu.
JOseph käske läkärins woidella hänen cuollen Isäns Jacobin/ v. 2.
Egyptiläiset itkewät händä 70. päiwä/ v. 3.
mene wanhinden cansa Pharaon huonesta/ ja hauta hänen Isäins hautaan/ v. 12.
hänen weljens pelkäwät händä/ ja rucoilewat andexi/ v. 15.
joca heille anda andexi/ v. 19.
käske weljeins wiedä hänen luuns Canaan maalle/ cosca Jumala heitä autta Egyptist ulos/ v. 24.
cuole sadan ja kymmenen ajastaicaisna/ v. 26.
1 Moos 50:1 NIin Joseph langeis Isäns caswoille/ itki ja andoi suuta hänen.
1 Moos 50:2 JA Joseph käski palwelioitans läkäreitä woidella Isäns.
1 Moos 50:3 Ja läkärit woitelit Israeli neljäkymmendä päiwä: sillä nijn monda oli woitelus päiwä. Ja Egyptiläiset itkit händä seidzemenkymmendä päiwä.
1 Moos 50:4 COsca hänen murhepäiwäns olit culunet/ puhui Joseph Pharaon palwelioille/ sanoden: jos minä olen armon löytänyt teidän edesän/ nijn puhucat Pharaolle/ ja sanocat:
1 Moos 50:5 Minun Isän wannotti minun/ sanoden: cadzo/ minä cuolen/ hauta minua minun hautaani/ jonga minä olen caiwanut minulleni Canaan maalla: nijn tahdoisin minä nyt sijs mennä ja haudata minun Isäni/ ja palata tänne jällens.
1 Moos 50:6 Pharao sanoi hänelle: mene ja hauta sinun Isäs nijncuins hänelle wannonut olet.
1 Moos 50:7 Nijn Joseph meni hautaman Isäns/ ja hänen cansans menit caicki Pharaon palweliat/ hänen huonens wanhimmat/ ja caic Egyptin maan wanhimmat.
1 Moos 50:8 Caicki myös Josephin wäki/ ja hänen weljens/ ja hänen Isäns wäki.
1 Moos 50:9 Ainoastans heidän lapsens/ ja lambans/ ja carjans jätit he Gosenin maalle/ menit myös hänen cansans waunut ja radzasmiehet. Ja se oli sangen suuri joucko.
1 Moos 50:10 Ja cosca he tulit Atadin rijhen tygö/ joca on sillä puolen Jordani/ nijn he pidit sijnä suuren ja catkeran walituxen/ ja hän murhetui hänen Isäns seidzemen päiwä.
1 Moos 50:11 Ja cosca Canaan maan asuwaiset näit heidän itcuns Atadin rijhen tykönä/ sanoit he: Egyptiläiset murehtiwat siellä sangen cowin. Sijtä se paicka cudzutan: Egyptiläisten walitus/ joca on sillä puolen Jordanin.
1 Moos 50:12 Nijn hänen lapsens teit nijncuin hän oli heidän käskenyt.
1 Moos 50:13 Ja weit hänen Canaan maalle/ ja hautaisit hänen sen wainion caxikertaiseen luolaan/ jonga Abraham wainion cansa ostanut oli perindöhaudaxi/ Ephronilda Hetherildä/ Mamren cohdalla.
1 Moos 50:14 Nijn palais Joseph Egyptijn/ sijtte cuin hän oli hänen Isäns haudannut/ hän ja hänen weljens/ ja caicki jotca hänen cansans olit mennet hautaman hänen Isäns.
1 Moos 50:15 MUtta cosca Josephin weljet näit heidän Isäns cuollexi/ sanoit he: mitämax/ Joseph on meidän päällem wihainen/ ja tohti meille costa sen pahan/ jonga me händä wastan tehnet olemma.
1 Moos 50:16 Sentähden käskit he sanoa hänelle: sinun Isäs käski ennencuin hän cuoli/ sanoden:
1 Moos 50:17 Nijn sanocat Josephille: anna weljilles andexi heidän ricoxens ja pahattecons/ että ne nijn pahoin owat tehnet sinua wastan. Anna nyt meille andexi/ jotca olem sinun Isäs Jumalan palweliat/ tämä pahateco. Mutta Joseph itki heidän näitä puhuisans.
1 Moos 50:18 Ja hänen weljens myös tulit ja langeisit maahan hänen eteens/ ja sanoit: cadzo/ me olemma sinun palwelias.
1 Moos 50:19 Joseph sanoi heille: älkät peljätkö: sillä minäkin olen Jumalan käden alla.
1 Moos 50:20 Te ajattelitte minua wastan paha/ mutta Jumala on käändänyt sen hywäxi/ että hän tekis/ cuin nähtäwä on/ pelastaxens paljo Canssa.
1 Moos 50:21 Älkät sijs nyt peljätkö/ minä rawidzen teitä ja teidän lapsian. Ja hän rohwais heitä/ ja puheli ystäwälisest heidän cansans.
1 Moos 50:22 Ja nijn asui Joseph Egyptis/ hän ja hänen Isäns huone/ ja eli sata ja kymmenen ajastaica.
1 Moos 50:23 Ja näki Ephraimin lapset colmandeen polween. Olit myös Machirin Manassen pojan lapset/ caswatetut Josephin polwen juures.
1 Moos 50:24 Joseph sanoi hänen weljillens: minä cuolen/ ja Jumala totisest edzi teitä/ ja wie teidän täldä maalda sijhen maahan/ jonga hän on idze wannonut Abrahamille/ Isaachille ja Jacobille.
1 Moos 50:25 Nijn wannotti Joseph Israelin lapsia/ sanoden: cosca Jumala on teitä edziwä/ wiekät minungin luuni tääldä.
1 Moos 50:26 Ja nijn Joseph cuoli/ sadan ja kymmenen ajastaicaisna/ ja he woitelit hänen ja panit arckuun Egyptis.
Vers. 25. Wiekät minungin luuni ) Ei Joseph käske tätä taicauxest/ waan hän tahto tällä osotta hänen uscons/ ettei hän epäillyt sijtä/ että Jumala caiketi pitä hänen lupauxens/ ja wie Israelin lapset ajallans Egyptist ulos/ luwattuun maahan. Ja ettei Israelitat sitä unhotais/ jättä hän heille luuns tällä käskyllä/ Heb. 11:22.
Ensimäisen Mosexen Kirjan loppu.