44 luku

Jeremia nuhtelee Egyptiin paenneita juutalaisia ja ennustaa heille Jumalan rangaistusta.

1. Sana, joka tuli Jeremialle kaikkia niitä juutalaisia vastaan, jotka asuivat Egyptin maassa, asuivat Migdolissa, Tahpanheessa, Noofissa ja Patroksen maakunnassa; se kuului:

1. Tämä on se sana, joka Jeremialle tapahtui, kaikista Juudalaisista, jotka Egyptin maalla asuivat, jotka asuivat Migdolissa, Tahpanheksessa, Nophissa, Patroksen maalla, ja sanoi:

1. TÄmä on se sana cuin Jeremialle tapahdui caikist Judalaisist jotca Egyptin maalla asuit nimittäin Migdalis Thaphanexes Nophis ja nijstä jotca Pathroxen maalla asuit ja sanoi:

1 The word that came to Jeremiah concerning all the Jews who dwelt in the land of Egypt, who dwelt at Migdol and at Tahpanhes and at Memphis and in the country of Pathros, saying,

1. The word that came to Jeremiah concerning all the Jews which dwell in the land of Egypt, which dwell at Migdol, and at Tahpanhes, and at Noph, and in the country of Pathros, saying,

1. Det Ord, som kom til Jeremias til alle døderne, som boede i Ægyptens Land, nemlig dem, som boede i Migdol og i Thakpankes og i Nof og i Landet Patros; det lød:

1. Detta är det ord, som till Jeremia, skedde, till alla Judar som uti Egypti land bodde; nämliga i Migdol, i Thahpanhes, i Noph, och de som I det landet Pathros bodde, och sade:

1. Se on se sanna, mis Jeremia kätte sai keige Judide pärrast, kes Egiptusse-maal ellasid, kes ellasid Migdolis ja Tahpannesis ja Nowis ja Patrosi maal; se olli sedda wisi:

1. Viešpats kalbėjo per Jeremiją visiems izraelitams, gyvenantiems Egipto žemėje: Migdole, Tachpanhese, Nofe ir Patroso krašte:

1. Dies ist das Wort, das zu Jeremia geschah an alle Juden, so in Ägyptenland wohnten, nämlich so zu Migdol, zu Thachpanhes, zu Noph und im Lande Pathros wohnten, und sprach:

1. La parole qui fut adressée à Jérémie pour tous les Juifs qui habitaient dans le pays d'Égypte, qui habitaient à Migdol, à Tachphanès, à Noph et au pays de Pathros, en ces mots:

1. PALABRA que fué a Jeremías acerca de todos los Judíos que moraban en la tierra de Egipto, que moraban en Magdad, y en Tafnes, y en Nof, y en tierra de Fatures, diciendo:

1 Het woord, dat tot Jeremia geschiedde aan al de Joden, die in Egypteland woonden, die te Migdol woonden, en te Tachpanhes, en te Nof, en in het land Pathros, zeggende:

1. Słowo, które się stało do Jeremijasza o wszystkich Żydach, którzy mieszkali w ziemi Egipskiej, którzy mieszkali w Migdolu, i w Tachpanches, i w Nof, i w ziemi Patros, mówiąc:

1. Az a szó, a mely lőn Jeremiáshoz, minden Júdabeliek felől, a kik laknak vala Égyiptom földében, a kik laknak vala Migdolban, Táfnesben, Nófban és Pátrosz földében, mondván:

1 Слово, которое было к Иеремии о всех Иудеях, живущих в земле Египетской, поселившихся в Магдоле и Тафнисе, и в Нофе, и в земле Пафрос:

1. Слово, що надійшло до Еремії про всїх Юдеїв, що пробували в Египтї, та поосїдали в Магдолї й у Тафнисї й у Нофі й у країнї Патросї:

2. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Te olette nähneet kaiken sen onnettomuuden, jonka minä olen antanut tulla Jerusalemille ja kaikille Juudan kaupungeille. Katso, ne ovat nyt raunioina, eikä niissä asukasta ole,

2. Näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: te olette nähneet kaiken sen pahan, jonka minä olen antanut tulla Jerusalemin päälle, ja kaikkein Juudan kaupunkein päälle; ja katso, tänäpänä ovat ne hävitettynä, niin ettei kenkään niissä asu:

2. Näitä sano HERra Zebaoth Israelin Jumala: te oletta nähnet caiken sen pahan jonga minä olen andanut tulla Jerusalemin päälle ja caickein Judan Caupungein päälle ja cadzo tänäpän ne owat autiat nijn ettei kengän nijsä asu.

2 Jehovah of hosts says thus, the God of Israel: You* have seen all the evil that I have brought upon Jerusalem and upon all the cities of Judah. And behold, this day they are a desolation. And no man dwells in it

2. Thus saith the LORD of hosts, the God of Israel; Ye have seen all the evil that I have brought upon Jerusalem, and upon all the cities of Judah; and, behold, this day they are a desolation, and no man dwelleth therein,

2. Saa siger den Herre Zebaoth, Israels Gud: I have set al den Ulykke, som jeg lod komme over Jerusalem og over alle Judas Stæder; og se, de ere øde paa denne Dag, og der bor ingen i dem;

2. Detta säger Herren Zebaoth, Israels Gud: I hafven sett allt det onda, som jag hafver komma låtit öfver Jerusalem, och öfver alla Juda städer, och si, i denna dag äro de öde, och der bor ingen uti;

2. Nenda ütleb wäggede Jehowa Israeli Jummal: Teie issi ollete näinud keik sedda önnetust, mis ma ollen saatnud Jerusalemma peäle, ja keige Juda liñnade peäle; ja wata, need on alles paljaks tehtud kohhad tännapä, ja seäl sees ei ella ükski,

2. ‘‘Jūs patys matote, kaip nubaudžiau Jeruzalę ir Judo miestus. Šiandien jie yra apleisti griuvėsiai.

2. So spricht der HERR Zebaoth, der Gott Israels: Ihr habt gesehen all das Übel, das ich habe kommen lassen über Jerusalem und über alle Städte in Juda; und siehe, heutigestages sind sie wüst, und wohnt niemand darin;

2. Ainsi a dit l'Éternel des armées, le Dieu d'Israël: Vous avez vu tout le mal que j'ai fait venir sur Jérusalem et sur toutes les villes de Juda. Et voici, elles sont aujourd'hui un désert, et personne n'y habite;

2. Así dijo Jehová de los ejércitos, Dios de Israel: Vosotros, habéis visto todo el mal que traje sobre Jerusalem, y sobre todas las ciudades de Judá; y he aquí que ellas están el día de hoy asoladas, ni hay en ellas morador,

2 Alzo zegt de HEERE der heirscharen, de God Israels: Gij hebt gezien al het kwaad, dat Ik gebracht heb over Jeruzalem en over alle steden van Juda; en ziet, zij zijn een woestheid te deze dage, en niemand woont daarin;

2. Tak mówi Pan zastępów, Bóg Izraelski: Wyście widzieli wszystko ono złe, którem przywiódł na Jeruzalem, i na wszystkie miasta Judzkie, że oto puste są po dziś dzieó, niemasz w nich obywatela.

2. Ezt mondja a Seregek Ura, az Izráel Istene: Ti láttátok mindazt a veszedelmet, melyet ráhoztam volt Jeruzsálemre és Júdának minden városaira, és ímé, azok most pusztává lettek, és senki [1†] sem lakozik bennök.

2 так говорит Господь Саваоф, Бог Израилев: вы видели все бедствие, какое Я навел на Иерусалим и на все города Иудейские; вот, они теперь пусты, и никто неживет в них,

2. Так говорить Господь сил небесних, Бог Ізрайлїв: Ви бачили те нещастє, що я послав на Ерусалим і на всї міста Юдейські, що нинї стоять пустками безлюдними,

3. heidän pahuutensa tähden, jota he tekivät, vihoittaen minut, kun menivät ja polttivat uhreja muille jumalille, palvelivat niitä, joita he eivät tunteneet, eivät he ettekä te eivätkä teidän isänne.

3. Heidän pahuutensa tähden, jonka he tekivät vihoittaen minua, ja menivät ja suitsuttivat ja palvelivat muita jumalia, joita ei he, eli te, eikä teidän isänne tunteneet.

3. Ja se heidän pahudens tähden jonga he teit että he wihoitaisit minun ja menit ja suidzutit ja palwelit muita jumalita joita ei he eli te eikä teidän Isän tundenet.

3 because of their wickedness which they have committed to provoke me to anger, in that they went to burn incense and to serve other gods, that they did not know, neither they, nor you*, nor your* fathers.

3. Because of their wickedness which they have committed to provoke me to anger, in that they went to burn incense, and to serve other gods, whom they knew not, neither they, ye, nor your fathers.

3. for deres Ondskabs Skyld, som de udøvede for at fortørne mig, idet de gik hen at. gøre Røgoffer og at tjene andre Guder, hvilke de ikke kendte, hverken de eller I eller eders Fædre.

3. Och det för deras ondskos skull, som de bedrefvo, på det de skulle förtörna mig, och gingo bort, och rökte, och tjente androm gudom, hvilka hvarken de, eller I, eller edre fäder, känden.

3. Nende kurjusse pärrast, mis nemmad teinud mind ärritades, et nemmad läksid suitsetama, ja tenima teised jummalad, mis nemmad ei olle tunnud, ei nemmad, ei teie, egga teie wannemad.

3. Tai įvyko dėl jų nusikaltimų, kuriais jie sukėlė mano rūstybę, smilkydami svetimiems dievams, kurių nepažino nei jie, nei jūs, nei jūsų tėvai.

3. und das um ihrer Bosheit willen, die sie taten, daß sie mich erzürnten und hingingen und räucherten und dienten andern Göttern, welche weder sie noch ihr noch eure Väter kannten.

3. A cause du mal que leurs habitants ont commis pour m'irriter, en allant encenser et servir d'autres dieux, qu'ils n'ont point connus, ni eux, ni vous, ni vos pères.

3. A causa de la maldad de ellos que hicieron, para hacerme enojar, yendo a ofrecer sahumerios, honrando dioses ajenos, que ellos no conocieron, vosotros ni vuestros padres.

3 Vanwege hun boosheid, die zij gedaan hebben, om Mij te tergen, gaande om te roken en andere goden te dienen, die zij niet kenden, zij, gij, noch uw vaders.

3. Dla złości ich, którą czynili, aby mię do gniewu pobudzali, chodząc kadzić i służyć Bogom cudzym, których nie znali sami, wy i ojcowie wasi;

3. Az ő gonoszságokért, a melyet cselekedtek, hogy felingereljenek engem, elmenvén, hogy áldozatot vigyenek és szolgáljanak az idegen isteneknek, a kiket ők nem ismernek vala, sem ti, sem a ti atyáitok.

3 за нечестие их, которое они делали, прогневляя Меня, ходя кадить и служить иным богам, которых не знали ни они, ни вы, ни отцы ваши.

3. За їх ледарство, що коїли й до гнїву мене доводили, ходючи кадити иншим богам, яких не знали нї вони, нї ви, нї ваші батьки.

4. Ja varhaisesta alkaen minä lähetin teidän tykönne kaikki palvelijani, profeetat, sanomaan: 'Älkää tehkö näitä kauhistuksia, joita minä vihaan.'

4. Ja minä lähetin varhain ja usein teidän tykönne kaikki palveliani prophetat, ja käskin teille sanoa: älkäät tehkö senkaltaisia kauhistuksia, joita minä vihaan;

4. Ja minä lähetin joca paickaan teidän tygön caicki minun palweliani Prophetat ja käskin teille sano: älkät tehkö sencaltaisia cauhistuxia joita minä wihan.

4 However I sent all my servants the prophets to you*, rising up early and sending them, saying, Oh, do not do this abominable thing that I hate.

4. Howbeit I sent unto you all my servants the prophets, rising early and sending them, saying, Oh, do not this abominable thing that I hate.

4. Og jeg sendte alle mine Tjenere, Profeterne; tidligt og ideligt, til eder og sagde: Gører dog ikke denne Vederstyggelighed, som jeg hader.

4. Och jag sände tidigt till eder alla mina tjenare Propheterna, och lät säga eder: Görer dock icke sådana styggelse, de jag hatar.

4. Ja ma läkkitasin aegsaste ikka teie jure keik ommad sullased, need prohwetid, ja ütlesin: Et ärge tehke mitte sedda hirmust asja, mis minna wihkan.

4. Aš nuolat siunčiau savo tarnus, pranašus, ir sakiau: ‘Nedarykite to pasibjaurėtino dalyko, kurio Aš nekenčiu’.

4. Und ich sandte stets zu euch alle meine Knechte, die Propheten, und ließ euch sagen: Tut doch nicht solche Greuel, die ich hasse.

4. Et je vous ai envoyé tous mes serviteurs, les prophètes; je les ai envoyés dès le matin pour vous dire: Ne faites point cette chose abominable, que je hais!

4. Y envié a vosotros a todos mis siervos profetas, madrugando y enviando, y diciendo: No hagáis ahora esta cosa abominable que yo aborrezco.

4 En Ik heb tot u gezonden al Mijn knechten, de profeten, vroeg op zijnde en zendende, om te zeggen: Doet toch deze gruwelijke zaak niet, die Ik haat.

4. Chociażem posyłał do was wszystkich sług moich, proroków, rano wstawając i posyłając a mówiąc: Nie czyócie proszę tej obrzydliwości, której nienawidzę.

4. És elküldöttem hozzátok minden szolgámat, a prófétákat, és pedig jó reggel küldém el, mondván: Kérlek, ne cselekedjétek ez útálatos dolgot, a mit gyűlölök.

4 Я посылал к вам всех рабов Моих, пророков, посылал с раннего утра, чтобы сказать: „не делайте этого мерзкого дела, котороеЯ ненавижу".

4. Я посилав до вас раз-пораз з раннього ранку слуг моїх, пророків, казати вам: Не чинїте сих поганих речей, ненавидних менї.

5. Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, niin että olisivat kääntyneet pois pahuudestansa ja lakanneet polttamasta uhreja muille jumalille.

5. Mutta ei he totelleet, eikä kallistaneet korviansa kääntymään pahuudestansa, ja ei suitsuttamaan muille jumalille.

5. Mutta ei he totellet eikä cumartanet corwians heidän pahudens tähden että he olisit käändänet idzens ja ei suidzuttanet muille jumalille.

5 But they listened not, nor inclined their ear to turn from their wickedness, to burn no incense to other gods.

5. But they hearkened not, nor inclined their ear to turn from their wickedness, to burn no incense unto other gods.

5. Men de hørte ikke og bøjeds ikke deres Øjne dertil, saa, at de vendte om fra deres Ondskab og lode være at gøre Røgoffer for andre Guder.

5. Men de lydde intet, och böjde ej heller sin öron ifrå sine ondsko, att de måtte omvändt sig, och androm gudom icke rökt.

5. Agga nemmad ei wötnud kuulda egga omma körwa pöörda, et nemmad olleksid ümberpöörnud ommast kurjussest, et nemmad ei olleks suitsetand teiste jummalattele.

5. Bet jie nekreipė dėmesio, neklausė ir nesiliovė aukoti svetimiems dievams.

5. Aber sie gehorchten nicht, neigten auch ihre Ohren nicht, daß sie von ihrer Bosheit sich bekehrt und andern Göttern nicht geräuchert hätten.

5. Mais ils n'ont pas écouté, et n'ont pas prêté l'oreille, pour se détourner de leur méchanceté, et ne plus faire d'encensements à d'autres dieux.

5. Y no oyeron, ni abajaron su oido para convertirse de su maldad, para no ofrecer sahumerios a dioses ajenos.

5 Maar zij hebben niet gehoord, noch hun oor geneigd, om zich van hun boosheid te bekeren, dat zij anderen goden niet roken.

5. Ale nie usłuchali ani nakłonili ucha swego, aby się odwrócili od złości swojej, a nie kadzili bogom cudzym.

5. De nem hallgattak, és a fülöket sem hajtották arra, hogy megtérjenek az ő gonoszságokból, és idegen isteneknek ne áldozzanak.

5 Но они не слушали и не приклонили уха своего, чтобы обратиться от своего нечестия, не кадить иным богам.

5. Вони ж не слухали й не прихиляли уха, щоб вертатись од ледарства сього, щоб не кадити богам иншим.

6. Ja niin vuoti minun kiivastukseni ja vihani alas ja paloi Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, ja ne tulivat raunioiksi, autioiksi, niinkuin ne tänä päivänä ovat.

6. Sentähden syttyi myös minun vihani ja julmuuteni, ja paloi Juudan kaupunkein päällä, ja Jerusalemin katuin päällä, niin ne ovat kukistetuiksi ja autioiksi tulleet, niinkuin se tänäpänä löydetään.

6. Sentähden syttyi myös minun wihan ja julmuden ja paloi Judan Caupungein päällä ja Jerusalemin catuin päällä nijn että he owat cukistetuxi ja autiaxi tullet nijncuin se tänäpän löytän.

6 Therefore my wrath and my anger was poured forth and was kindled in the cities of Judah and in the streets of Jerusalem and they are wasted and desolate, as it is this day.

6. Wherefore my fury and mine anger was poured forth, and was kindled in the cities of Judah and in the streets of Jerusalem; and they are wasted and desolate, as at this day.

6. Da udøstes min Harme og min Vrede, og den brændte i Judas Stæder og paa Jerusalems Gader, saa at de bleve til en Ørk, til et øde, som det ses paa denne Dag.

6. Derföre upptändes ock min vrede och grymhet, och brann öfver Juda städer, och öfver gatorna i Jerusalem, så att de äro förstörde och öde vordne, såsom det i denna dag finnes.

6. Sepärrast on mo tulline wihha ja mo wihhastus wäljawallatud, ja on pöllend Juda liñnades, ja Jerusalemma ulitsatte peäl, et nemmad on sanud paljaks ja ärrahäwwitud, kui tännapä on .

6. Dėl to mano rūstybė ir įtūžis išsiliejo ir užsiliepsnojo Judo miestuose ir Jeruzalės gatvėse­jie pavirto griuvėsiais, kaip yra šiandien’‘.

6. Darum ging auch mein Zorn und Grimm an und entbrannte über die Städte Juda's und über die Gassen zu Jerusalem, daß sie zur Wüste und Öde geworden sind, wie es heutigestages steht.

6. Alors ma colère et ma fureur se sont répandues, et ont embrasé les villes de Juda et les rues de Jérusalem, qui sont réduites en désert et en désolation, comme on le voit aujourd'hui.

6. Y derramóse mi saña y mi furor, y encendióse en las ciudades de Judá, y en las calles de Jerusalem, y tornáronse en soledad, y en destrucción, como parece hoy.

6 Daarom is Mijn grimmigheid en Mijn toorn uitgestort, en heeft gebrand in de steden van Juda en in de straten van Jeruzalem; zodat zij tot eenzaamheid en tot verwoesting geworden zijn, gelijk het is te dezen dage.

6. Przetoż wylany jest gniew mój, a zapalczywość moja zapaliła się w miastach Judzkich, i w ulicach Jeruzalemskich, i obróciły się w pustynie, i wzburzenie, jako się to dziś pokazuje.

6. Azért kiömlött az én bosszúm és az én haragom, és felgerjedt Júda városaiban és Jeruzsálem utczáin, és pusztasággá és sivataggá lőnek mind e napig.

6 И излилась ярость Моя и гнев Мой и разгорелась в городах Иудеи и наулицах Иерусалима; и они сделались развалинами и пустынею, как видите ныне.

6. І пролився мій гнїв і моя досада та й палав по городах Юдиних і по улицях Ерусалимських, так що вони поробились розвалищами й пустками, як оце й бачите.

7. Ja nyt sanoo Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala, näin: Miksi tuotatte itsellenne suuren onnettomuuden, hävitätte miehet ja vaimot, lapset ja imeväiset Juudasta, niin ettette jätä itsestänne jäännöstäkään?

7. Nyt, näin sanoo Herra Jumala Zebaot, Israelin Jumala: miksi te teette tämän suuren pahan vastaan omaa henkeänne? että teidän seassanne pitää hävitettämän sekä mies että vaimo, sekä lapset että imeväiset Juudasta, ja ei pidä yhtään teistä jäämän,

7. Nyt nijn sano HERra Jumala Zebaoth Israelin Jumala: mixi te teette tämän suuren pahan wastan teidän oman hengen? että teidän seasan pitä häwitettämän sekä mies että waimo sekä lapset että imewäiset Judasta ja ei pidä yhtän teistä jäämän.

7 Therefore now Jehovah says thus, the God of hosts, the God of Israel: Why do you* commit this great evil against your* own souls, to cut off from you* man and woman, infant and nursing-baby, out of the midst of Judah, to leave you* none remaining,

7. Therefore now thus saith the LORD, the God of hosts, the God of Israel; Wherefore commit ye this great evil against your souls, to cut off from you man and woman, child and suckling, out of Judah, to leave you none to remain;

7. Og nu, saa siger Herren Zebaoths Gud, Israels Gud: Hvorfor gører I dette store Onde imod eder selv, saa at jeg maa udrydde eder, Mand og Kvinde, spæde og diende Børn, af Juda, uden at lade en Levning af eder blive tilovers,

7. Nu, så säger Herren Gud Zebaoth, Israels Gud: Hvi gören I dock detta stora onda emot edart eget lif? på det ibland eder skall utrotad varda både man och qvinna, både barn och spenabarn af Juda, och intet af eder qvart blifva;

7. Ja nüüd ütleb Jehowa, wäggede Jummal, Israeli Jummal nenda: Mikspärrast tete teie ni suurt kurja omma hingede wasto? et teie enneste seast ärrakautate mehhed ja naesed, nored ja immewad lapsed, Juda-rahwa seast, et ma teile sugguge ülle ei jätta.

7. Todėl dabar taip sako Viešpats: ‘‘Kodėl patys sau darote bloga, sunaikindami vyrus, moteris, kūdikius ir vaikus, kol nebeliks Jude nė likučio?

7. Nun, so spricht der HERR, der Gott Zebaoth, der Gott Israels: Warum tut ihr doch so großes Übel wider euer eigen Leben, damit unter euch ausgerottet werden Mann und Weib, Kind und Säugling aus Juda und nichts von euch übrigbleibe,

7. Et maintenant, ainsi a dit l'Éternel, le Dieu des armées, le Dieu d'Israël: Pourquoi vous faites-vous ce grand mal à vous-mêmes, en vous faisant retrancher du milieu de Juda, hommes et femmes, enfants et nourrissons, en sorte qu'il n'y ait plus de vous aucun reste?

7. Ahora pues, así dijo Jehová de los ejércitos, Dios de Israel: ¿Por qué hacéis tan grande mal contra vuestras almas para ser talados, varón y mujer, niño y mamante de en medio de Judá, para que no os dejéis residuos;

7 En nu, zo zegt de HEERE, de God der heirscharen, de God Israels: Waarom doet gij zulk een groot kwaad tegen uw zielen, opdat gij u den man en de vrouw, het kind en den zuigeling uit het midden van Juda uitroeit, opdat gij u geen overblijfsel overlaat?

7. Teraz tedy tak mówi Pan, Bóg zastępów, Bóg Izraelski: Czemu wy czynicie tę złość wielką przeciwko duszom waszym, aby z was był wykorzeniony mąż i niewiasta, dziecię i ssący z pośrodku Judy, tak, żeby z was nic nie zostało,

7. Most azért ezt mondja az Úr, a Seregek Istene, az Izráel Istene: Miért szereztek nagy veszedelmet a ti lelketek ellen, hogy kipusztítsatok közületek férfit és asszonyt, gyermeket és csecsemőt Júda kebeléből, hogy magatoknak még csak maradékot se hagyjatok;

7 И ныне так говорит Господь Бог Саваоф, Бог Израилев: зачем вы делаете это великое зло душам вашим, истребляя у себя мужей и жен, взрослых детей и младенцев из среды Иудеи, чтобы не оставить у себя остатка,

7. Та й тепер говорить Господь, Бог сил небесних, Бог Ізрайлїв: Про що ви чините таке велике зло душам вашим, яким ви вигубите чоловіка й жінку, хлопя й немовля зпосеред Юди, так що не зостанеться й нащадку з вас?

8. Te vihoitatte minut kättenne töillä, kun poltatte uhreja muille jumalille Egyptin maassa, johon te olette tulleet, täällä muukalaisina asumaan. Niin te tuotatte itsellenne häviön ja tulette kiroussanaksi ja häväistykseksi kaikissa maan kansoissa.

8. Että te niin vihoitatte minun kättenne töillä, ja suitsutatte muille jumalille Egyptin maalla, johon te olette menneet asumaan, että teidän pitää hävitetyksi, ja kiroukseksi ja häväistykseksi kaikkein pakanain seassa maan päällä tuleman.

8. Että te nijn wihoitatte minun teidän kättenne töillä ja suidzutatte muille jumalille Egyptin maalla cunga te oletta mennet asuman että teidän pitä häwitetyxi ja kirouxexi ja häwäistyxexi caickein pacanain seas maan päällä tuleman.

8 in that you* provoke me to anger with the works of your* hands, burning incense to other gods in the land of Egypt, where you* have gone to journey, that you* may be cut off and that you* may be a curse and a reproach among all the nations of the earth?

8. In that ye provoke me unto wrath with the works of your hands, burning incense unto other gods in the land of Egypt, whither ye be gone to dwell, that ye might cut yourselves off, and that ye might be a curse and a reproach among all the nations of the earth?

8. idet I fortørne mig med eders Hænders Gerninger, med at gøre Røgoffer for andre Guder i Ægyptens Land, hvor I ere komne ind, til at være der som fremmede; for at jeg maa udrydde eder, og for at I maa blive til Forbandelse og til Forhaanelse iblandt alle Folkefærd paa Jorden.

8. Att I så förtörnen mig genom edra händers verk, och röken androm gudom uti Egypti land, dit I dragne ären, till att bo der; på det I skolen utrotade varda, och komma till bannor och försmädelse ibland alla Hedningar på jordene.

8. Et teie mind ärritate omma kätte töga, et teie suitsetate teiste jummalille Egiptusse-maal, kuhhu teie tulnud, senna ellama kui woörad; et ma teie jures keik pean ärrakautama, ja et teie sate ärrawandumisseks ja teotusseks, keige ma-ilma pagganatte seas.

8. Kodėl rūstinate mane savo darbais, smilkydami svetimiems dievams Egipto krašte, į kurį atvykote gyventi? Patys sau rengiate sunaikinimą, kol tapsite visoms tautoms prakeikimu ir pajuoka.

8. und erzürnt mich so durch eurer Hände Werke und räuchert andern Göttern in Ägyptenland, dahin ihr gezogen seid, daselbst zu herbergen, auf daß ihr ausgerottet und zum Fluch und zur Schmach werdet unter allen Heiden auf Erden?

8. Pourquoi m'irritez-vous par les œuvres de vos mains, en offrant de l'encens à d'autres dieux au pays d'Égypte, où vous venez d'entrer pour y demeurer; en sorte que vous soyez exterminés et deveniez une malédiction et un opprobre chez toutes les nations de la terre?

8. Para hacerme enojar por las obras de vuestras manos, ofreciendo sahumerios a dioses ajenos en la tierra de Egipto, a donde habéis entrado para morar, para que os acabéis, y seais por maldición, y por vergüenza a todas las naciones de la tierra?

8 Tergende Mij door de werken uwer handen, rokende anderen goden in het land van Egypte, alwaar gij gekomen zijt, om daar als vreemdeling te verkeren; opdat gij uzelven uitroeit, en opdat gij wordt tot een vloek, en tot een smaadheid onder alle volken der aarde?

8. Draźniąc mię sprawami rąk waszych, kadząc bogom cudzym w ziemi Egipskiej, do którejście weszli, abyście tam pielgrzymowali, iżbyście byli wykorzenieni, a byli na przeklęstwo i na haóbę u wszystkich narodów na ziemi?

8. Ingerelvén engem a ti kezeitek alkotásaival, áldozván az idegen isteneknek Égyiptom földén, a melyre ti tartózkodni jöttetek be, hogy veszedelmet szerezzetek magatoknak, és hogy átokban és gyalázatban legyetek e földnek minden nemzeténél?

8 прогневляя Меня изделием рук своих, каждением иным богам в земле Египетской, куда вы пришли жить, чтобы погубить себя и сделаться проклятием и поношением у всех народов земли?

8. Про що доводите мене до гнїву виробами рук ваших, кадючи иншим богам у землї Египецькій, куди прийшли жити, щоб себе погубити та зробити клятьбою й сьміховищем проміж усїма народами на землї?

9. Oletteko unhottaneet isäinne pahat teot ja Juudan kuningasten pahat teot ja heidän vaimojensa pahat teot, omat pahat tekonne ja vaimojenne pahat teot, mitä he ovat tehneet Juudan maassa ja Jerusalemin kaduilla?

9. Oletteko te unhottaneet isäinne onnettomuuden, Juudan kuningasten onnettomuuden, heidän emäntäinsä onnettomuuden, niin myös teidän oman onnettomuutenne, ja teidän emäntäinne onnettomuuden, joka teille on tapahtunut Juudan maalla ja Jerusalemin kaduilla?

9. OLettaco te unhottanet teidän Isäin onnettomuden Judan Cuningasten onnettomuden heidän emändäins onnettomuden sijhen myös teidän oman onnettomudenne ja teidän emändäin onnettomuden joca teille on tapahtunut Judan maalla ja Jerusalemin catuilla?

9 Have you* forgotten the wickedness of your* fathers and the wickedness of the kings of Judah and the wickedness of their wives and your* own wickedness and the wickedness of your* wives which they committed in the land of Judah and in the streets of Jerusalem?

9. Have ye forgotten the wickedness of your fathers, and the wickedness of the kings of Judah, and the wickedness of their wives, and your own wickedness, and the wickedness of your wives, which they have committed in the land of Judah, and in the streets of Jerusalem?

9. Have I glemt eders Fædres Ondskab og Judas Kongers Ondskab og deres Hustruers Ondskab og eders egen Ondskab og eders Hustruers Ondskab, som de øvede i Judas Land og paa Jerusalems Gader?

9. Hafven I förgätit edra fäders olycko, Juda Konungars olycko, deras hustrurs olycko, dertill edra egna olycko, och edra hustrurs olycko, som vederfaren är uti Juda land, och på gatomen i Jerusalem?

9. Kas teie ollete unnustanud omma wannematte kurjussed, ja Juda kunningatte kurjussed, ja nende naeste kurjussed, ja teie om̃ad kurjussed, ja omma naeste kurjussed, mis nem̃ad on teinud Juda maal ja Jerusalem̃a ulitsatte peäl?

9. Ar užmiršote visas savo tėvų, Judo karalių, jų žmonų, savo pačių ir savo žmonų nedorybes, kurias darėte Judo krašte ir Jeruzalės gatvėse?

9. Habt ihr vergessen das Unglück eurer Väter, das Unglück der Könige Juda's, das Unglück ihrer Weiber, dazu euer eigenes Unglück und eurer Weiber Unglück, das euch begegnet ist im Lande Juda und auf den Gassen zu Jerusalem?

9. Avez-vous oublié les crimes de vos pères, et les crimes des rois de Juda, et les crimes de leurs femmes, vos crimes et les crimes de vos femmes, commis dans le pays de Juda et dans les rues de Jérusalem?

9. ¿Habéis os olvidado de las maldades de vuestros padres, y de las maldades de los reyes de Judá, y de las maldades de sus mujeres, y de vuestras maldades, y de las maldades de vuestras mujeres que hicieron en tierra de Judá, y en las calles de Jerusalem?

9 Hebt gij vergeten de boosheden uwer vaderen, en de boosheden der koningen van Juda, en de boosheden hunner vrouwen, en uw boosheden, en de boosheden uwer vrouwen, die zij gedaan hebben in het land van Juda en in de straten van Jeruzalem?

9. Azaście zapamiętali na złość ojców waszych, i na złość królów Judzkich, i na złość żon ich, i na złości wasze, i na złości żon waszych, których się dopuściły w ziemi Judzkiej i po ulicach Jeruzalemskich?

9. Vajjon elfelejtkeztetek-é a ti atyáitok gonoszságairól és a Júda királyainak gonoszságairól és az ő feleségeiknek gonoszságairól és a ti gonoszságaitokról, a ti feleségeiteknek gonoszságairól, a melyeket Júdának földén cselekedtetek [2†] és Jeruzsálemnek utczáin?

9 Разве вы забыли нечестие отцов ваших и нечестие царей Иудейских, ваше собственное нечестие и нечестие жен ваших, какое они делали в земле Иудейской и на улицах Иерусалима?

9. Хиба ж позабували ви ледарство отцїв ваших і безбожність царів Юдейських, і жінок їх, ваше власне ледарство й ледарство жінок ваших, яке вони коїли в землї Юдейській та по улицях Ерусалимських?

10. He eivät ole murtuneet tähän päivään asti, eivät pelkää, eivät vaella minun lakini ja minun käskyjeni mukaan, jotka minä olen antanut teille ja teidän isillenne.

10. Kuitenkin ei he vielä ole tähän päivään asti itsiänsä nöyryyttäneet, ja ei myös mitään pelkää; ja ei vaella minun laissani ja säädyissäni, jotka minä teidän eteenne ja teidän isäinne eteen pannut olen.

10. Cuitengin ei he wielä ole tähän päiwän asti idzens nöyryttänet ja ei myös mitän pelkä. Ja ei waella minun Laisani ja oikeuxisani jotca minä teidän ja teidän Isäinne eteen pannut olen.

10 They are not humbled even to this day. Neither have they feared, nor walked in my law, nor in my statutes, that I set before you* and before your* fathers.

10. They are not humbled even unto this day, neither have they feared, nor walked in my law, nor in my statutes, that I set before you and before your fathers.

10. End ikke indtil denne Dag føle de Sønderknuselse, og de frygte ikke og vandre ikke i min Lov og i mine Skikke, som jeg gav for eders Ansigt og for eders Fædres Ansigt.

10. Likväl äro de ännu intill denna dag intet ödmjukade, och rädas heller intet; och vandra icke uti min lag och rätter, som jag eder och edra fäder föresatt hafver.

10. Ei olle nemmad siiski waimus russuks pekstud tännapäwani, ja nemmad ei olle kartnud, ja ei käinud minno kässo-öppetusses egga mo seädmiste sees, mis ma ollen pannud teie ja teie wannematte ette.

10. Jūs iki šios dienos nenusižeminote, nebijojote manęs ir nesilaikėte mano įstatymo bei įsakymų, kuriuos daviau jums ir jūsų tėvams’‘.

10. Noch sind sie bis auf diesen Tag nicht gedemütigt, fürchten sich auch nicht und wandeln nicht in meinem Gesetz und den Rechten, die ich euch und euren Vätern vorgestellt habe.

10. Ils ne se sont point humiliés jusqu'à ce jour, ils n'ont point eu de crainte, et ils n'ont pas marché dans ma loi, ni dans les ordonnances que j'avais prescrites, à vous et à vos pères.

10. No se han quebrantado hasta el día de hoy, ni han tenido temor, ni han caminado en mi ley, ni en mis derechos que dí delante de vosotros, y delante de vuestros padres.

10 Zij zijn tot op dezen dag nog niet verbrijzeld van hart, en zij hebben niet gevreesd, noch gewandeld in Mijn wet en in Mijn inzettingen, die Ik voor ulieder aangezicht en voor het aangezicht uwer vaderen gegeven heb.

10. Nie upokorzyli się aż do dnia tego, i nie bali się, ani chodzili w zakonie moim i w ustawach moich, które podaję wam i ojcom waszym.

10. Nem alázták meg magokat mind e mai napig se, és nem féltek, sem az én törvényem szerint nem jártak, sem az én parancsolataim szerint, a melyeket előtökbe és a ti atyáitok elébe adtam.

10 Не смирились они и до сего дня, и не боятся и не поступают по закону Моему и по уставам Моим, которые Я дал вам и отцам вашим.

10. Аж по сей день не вгамувались вони й не бояться та й не ходять в законї мойму й по установах моїх, що дав я вам й отцям вашим.

11. Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä käännän kasvoni teitä vastaan onnettomuudeksi, hävittääkseni koko Juudan.

11. Sentähden sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala näin: katso, minä panen minun kasvoni teitä vastaan onnettomuudeksi, ja koko Juudan pitää hävitetyksi tuleman.

11. Sentähden sano HERra Zebaoth Israelin Jumala näin: cadzo minä panen minun caswoni teitä wastan onnettomudexi ja coco Judan pitä häwitetyxi tuleman.

11 Therefore Jehovah of hosts says thus, the God of Israel: Behold, I will set my face against you* for evil, even to cut off all Judah.

11. Therefore thus saith the LORD of hosts, the God of Israel; Behold, I will set my face against you for evil, and to cut off all Judah.

11. Derfor, saa siger den Herre Zebaoth, Israels Gud: Se, jeg vender mit Ansigt imod eder til det onde og til at udrydde hele Juda.

11. Derföre säger Herren Zebaoth, Israels Gud, alltså: Si, jag skall sätta mitt ansigte emot eder till en olycko, och hela Juda skall utrotad varda.

11. Sepärrast ütleb wäggede Jehowa, Israeli Jummal nenda: Wata ma pannen ommad silmad teie wasto önnetusseks, ja et ma kautan keik Juda-rahwast.

11. Todėl taip sako kareivijų Viešpats, Izraelio Dievas: ‘‘Aš nusisuksiu nuo jūsų ir visai sunaikinsiu Judą.

11. Darum spricht der HERR Zebaoth, der Gott Israels, also: Siehe, ich will mein Angesicht wider euch richten zum Unglück, und ganz Juda soll ausgerottet werden.

11. C'est pourquoi, ainsi a dit l'Éternel des armées, le Dieu d'Israël: Voici, je tourne ma face contre vous pour votre malheur et pour retrancher tout Juda.

11. Por tanto así dijo Jehová de los ejércitos, Dios de Israel: He aquí que yo pongo mi rostro en vosotros para mal, y para acabar a todo Judá.

11 Daarom, zo zegt de HEERE der heirscharen, de God Israels: Ziet, Ik zal Mijn aangezicht tegen ulieden stellen ten kwade, en om gans Juda uit te roeien.

11. Przetoż tak mówi Pan zastępów, Bóg Izraelski: Oto Ja obrócę oblicze moje przeciwko wam na złe, aby wykorzenił wszystkiego Judę.

11. Azért ezt mondja a Seregek Ura, az Izráel Istene: Ímé, én ellenetek fordítom orczámat [3†] veszedelemre, és hogy az egész Júdát kipusztítsam.

11 Посему так говорит Господь Саваоф, Бог Израилев: вот, Я обращу противвас лице Мое на погибель и на истребление всей Иудеи

11. Тим же то так говорить Господь сил небесних, Бог Ізрайлїв: Оце оберну лице моє проти вас на погибель і на затрату всього Юди.

12. Ja minä tempaan pois Juudan jäännöksen, ne jotka käänsivät kasvonsa Egyptin maata kohti mennäkseen siellä muukalaisina asumaan, ja he hukkuvat kaikki. Egyptin maassa he kaatuvat miekkaan, hukkuvat nälkään, pienimmästä suurimpaan asti he kuolevat miekkaan ja nälkään; ja he tulevat kiroukseksi ja kauhistukseksi, kiroussanaksi ja häväistykseksi.

12. Ja minä otan jääneet Juudasta, jotka ovat kasvonsa tavoittaneet mennäksensä Egyptin maalle, asumaan siellä, ja he kaikki pitää lopetettaman, Egyptin maalla pitää heidän miekalla kaatuman ja nälällä hukkuman, sekä pienet että suuret; heidän pitää kuoleman miekalla ja nälällä, ja pitää tuleman sadatukseksi, ihmeeksi, kiroukseksi ja häväistykseksi.

12. Ja minä otan jäänet Judasta jotca owat caswons tawoittanet mennäxens Egyptijn asuman he caicki pitä lopetettaman Egyptin maalla miecalla heidän pitä caatuman ja näljällä huckuman sekä pienet että suuret: heidän pitä cuoleman miecalla ja näljällä ja pitä tuleman sadatuxexi ihmexi kirouxexi ja häwäistyxexi.

12 And I will take the remnant of Judah, who have set their faces to go into the land of Egypt to journey there and they will all be consumed. In the land of Egypt they will fall. They will be consumed by the sword and by the famine. They will die, from the least even to the greatest, by the sword and by the famine and they will be an execration and an astonishment and a curse and a reproach.

12. And I will take the remnant of Judah, that have set their faces to go into the land of Egypt to sojourn there, and they shall all be consumed, and fall in the land of Egypt; they shall even be consumed by the sword and by the famine: they shall die, from the least even unto the greatest, by the sword and by the famine: and they shall be an execration, and an astonishment, and a curse, and a reproach.

12. Og jeg vil tage de overblevne af Juda, dem, som vendte deres Ansigt imod Ægyptens Land for at komme did og være der som fremmede, og de skulle alle omkomme; i Ægyptens Land skulle de falde, ved Sværdet, ved Hungeren skulle de omkomme, baade smaa og store, ved Sværdet og ved Hungeren skulle de dø; og de skulle blive til en Ed, til Forfærdelse og til Forbandelse og til Forhaanelse.

12. Och jag skall taga de öfverblefna af Juda, som sitt ansigte ställt hafva till att draga in uti Egypti land, och bo der; en ände skall varda med dem allom uti Egypti land; genom svärd skola de falla, och genom hunger skola de förgås, både små och store; de skola dö genom svärd och hunger, och skola varda till ett svärjande, vidunder, bannor och försmädelse.

12. Ja ma wöttan sedda üllejänud Juda-rahwast, kes ommad silmad on pannud Egiptusse-male minnema, senna kui woörad ellama, ja nemmad keik peawad otsa sama, Egiptusse-male langema, ja moöga läbbi ja nälja läbbi otsa sama; nihästi wähhemad kui sured peawad moöga läbbi ja nälja läbbi surrema, ja sama sajatamisseks, ehmatusseks, ja ärrawandumisseks ja teotusseks.

12. Aš sunaikinsiu jūsų likutį, sumaniusį vykti į Egiptą gyventi. Jūs žūsite nuo kardo ir bado Egipto žemėje, būsite sunaikinti nuo mažiausio iki didžiausio, tapsite pasibaisėjimu, keiksmu ir pajuoka.

12. Und ich will die übrigen aus Juda nehmen, so ihr Angesicht gerichtet haben, nach Ägyptenland zu ziehen, daß sie daselbst herbergen; es soll ein Ende mit ihnen allen werden in Ägyptenland. Durchs Schwert sollen sie fallen, und durch Hunger umkommen, beide, klein und groß; sie sollen durch Schwert und Hunger sterben und sollen ein Schwur, Wunder, Fluch und Schmach werden.

12. Je prendrai les restes de Juda, ceux qui ont tourné le visage pour aller au pays d'Égypte, afin d'y demeurer, et ils seront tous consumés. Ils tomberont dans le pays d'Égypte; ils seront consumés par l'épée et par la famine; depuis le plus petit jusqu'au plus grand, ils périront par l'épée et par la famine; et ils seront un objet d'exécration, d'étonnement, de malédiction et d'opprobre.

12. Y tomaré al resto de Judá que pusieron sus rostros para entrar en tierra de Egipto para morar allá, y todos serán consumidos en tierra de Egipto: caerán a cuchillo, serán consumidos de hambre, desde el más pequeño hasta el mayor: a cuchillo y a hambre morirán, y serán por juramento, y por espanto, y por maldición, y por afrenta.

12 En Ik zal het overblijfsel van Juda wegnemen, die hun aangezichten gesteld hebben, om in Egypteland te gaan, om aldaar als vreemdelingen te verkeren; en zij zullen allen in Egypteland verteerd worden; door het zwaard zullen zij vallen, door den honger zullen zij verteerd worden, van den kleinste tot den grootste toe; door het zwaard en door den honger zullen zij sterven; en zij zullen worden tot een vervloeking, tot een ontzetting en tot een vloek, en tot een smaadheid.

12. Wygubię zaiste ostatki Judzkie, którzy upornie weszli do ziemi Egipskiej, aby tam pielgrzymowali, tak, że zniszczeją wszyscy w ziemi Egipskiej, polegną od miecza, od głodu zniszczeją od najmniejszego aż do największego, od miecza i od głodu pomrą; nadto będą na przeklinanie, i na zdumienie, i na złoszczenie, i na haóbę.

12. És felveszem Júdának maradékát, a kik magok elé tűzték, hogy bemennek Égyiptom földére, hogy ott lakozzanak, és mindnyájan megemésztetnek Égyiptom földén, [4†] elesnek fegyver miatt, megemésztetnek éhség miatt, kicsinytől fogva nagyig: fegyver és éhség miatt halnak meg, és [5†] átokká, csudává, szidalommá és gyalázattá lesznek.

12 и возьму оставшихся Иудеев, которые обратили лице свое, чтобы идти в землю Египетскую и жить там, и все они будут истреблены, падут в земле Египетской; мечом и голодом будут истреблены; от малого и до большого умрут от меча и голода, и будут проклятием и ужасом, поруганием и поношением.

12. І відопхну останок із Юдеїв, що наважились ійти в Египет, щоб там жити, і всїх витрачу, всї поляжуть у землї Египецькій; мечем і голоднечею будуть витрачені; мале й велике погине від меча й голоду, й стануться прокляттєм і пострахом, наругою й сьміховищем.

13. Ja minä rankaisen niitä, jotka asuvat Egyptin maassa, niinkuin minä rankaisin Jerusalemia, miekalla, nälällä ja rutolla.

13. Minä tahdon rangaista Egyptin maan asuvaisia miekalla, nälällä ja rutolla, niinkuin minä tein Jerusalemille;

13. Minä tahdon myös rangaista Egyptin maan asuwaisia miecalla näljällä ja rutolla ikänäns cuin minä tein Jerusalemille.

13 For I will punish those who dwell in the land of Egypt, as I have punished Jerusalem, by the sword, by the famine and by the pestilence,

13. For I will punish them that dwell in the land of Egypt, as I have punished Jerusalem, by the sword, by the famine, and by the pestilence:

13. Og jeg vil hjemsøge Indbyggerne i Ægyptens Land, ligesom jeg hjemsøgte Jerusalem, med Sværdet, med Hungeren og med Pesten.

13. Jag skall också hemsöka Egypti lands inbyggare med svärd, hunger och pestilentie, lika som jag i Jerusalem gjort hafver;

13. Ja ma tahhan Egiptusse-ma rahwa kätte nähha, nenda kui ma ollen Jerusalemma kätte näinud, moöga läbbi, nälja läbbi ja katko läbbi.

13. Aš bausiu gyvenančius Egipte, kaip baudžiau Jeruzalę­kardu, badu ir maru.

13. Ich will auch die Einwohner in Ägyptenland mit Schwert, Hunger und Pestilenz heimsuchen, gleichwie ich zu Jerusalem getan habe,

13. Et je punirai ceux qui demeurent au pays d'Égypte, comme j'ai puni Jérusalem, par l'épée, par la famine et par la peste.

13. Y visitaré a los que moran en tierra de Egipto, como visité a Jerusalem, con espada, y con hambre, y con pestilencia.

13 Want Ik zal bezoeking doen over degenen, die in Egypteland wonen, gelijk als Ik bezoeking gedaan heb over Jeruzalem, door het zwaard, door den honger en door de pestilentie;

13. Bo nawiedzę tych, którzy mieszkają w ziemi Egipskiej, jakom nawiedził Jeruzalem mieczem, głodem i morem.

13. És megfenyítem azokat, a kik Égyiptom földében lakoznak, miképen megfenyítettem a Jeruzsálembelieket fegyverrel, éhséggel és döghalállal.

13 Посещу живущих в земле Египетской, как Я посетил Иерусалим, мечом, голодом и моровою язвою,

13. Навідаю карою живущих у Египтї, як навідав Ерусалим, мечем, голоднечею й моровою пошестю.

14. Ei jää pakoonpäässeitä, ei pelastuneita Juudan jäännöksestä, niistä, jotka ovat tulleet asumaan muukalaisina täällä Egyptin maassa, eivätkä he palaa Juudan maahan, jonne heidän sielunsa halajaa jälleen, heidän siellä asuaksensa; sillä sinne on palaava vain muutamia pakolaisia.

14. Niin ettei Juudan jääneistä ketään pidä pääsemän eikä jäämän, jotka kuitenkin sitä varten tänne Egyptin maalle asumaan tulleet ovat, että he taas Juudan maalle palajaisivat, johonka he mielellänsä jälleen asumaan tulisivat; mutta ei heidän pidä sinne palajaman, paitsi niitä, jotka täältä pakenevat.

14. Nijn ettei Judan jääneistä ketän pidä pääsemän eikä jäämän jotca cuitengin sitä warten tänne Egyptin maalle mennet owat asuman täällä että he taas Judan maalle tulisit johonga he mielelläns jällens asuman tulisit mutta ei heidän pidä sinne pääsemän paidzi nijtä jotca teildä pakenewat.

14 so that none of the remnant of Judah who have gone into the land of Egypt to journey there, will escape or be left to return into the land of Judah, to which they have a desire to return to dwell there. For none will return except such as will escape.

14. So that none of the remnant of Judah, which are gone into the land of Egypt to sojourn there, shall escape or remain, that they should return into the land of Judah, to the which they have a desire to return to dwell there: for none shall return but such as shall escape.

14. Og af de overblevne af Juda, som ere komne til Ægyptens Land for at være som fremmede der, skal ingen undkomme eller undslippe, saa han kan vende tilbage til Judas Land, til hvilket deres Sjæl længes efter at komme tilbage for at bo der; thi der skal ingen komme tilbage uden enkelte undkomne.

14. Så att ingen af Juda återlefvor skall undkomma eller igenblifva, hvilka dock fördenskull hit i Egypti land dragne äro, till att bo här, att de åter måtte komma uti Juda land igen, dit de gerna igenkomma ville, och bo der; men de skola intet komma dit igen, undantagnom dem allena, som hädan fly.

14. Ja sedda, kes peäseb ja üllejääb, ei pea sel üllejänud Juda-rahwal ollema, kes on läinud Egiptusse-male, senna kui woörad ellama; et nemmad seält piddid taggasi tullema Juda-male, kuhho nemmad wägga himmustawad, et nemmad woiksid jälle taggasi tulla, senna ellama; sest nemmad ei pea taggasi tullema, kui agga pissut , kes peäswad.

14. Iš jūsų, atvykusių gyventi į Egipto kraštą, nė vienas neišsigelbės, neištrūks ir nesugrįš į Judo kraštą, kurio jūs ilgitės ir į kurį norėtumėte sugrįžti, nebent kas pabėgtų’‘.

14. daß aus den übrigen Juda's keiner soll entrinnen noch übrigbleiben, die doch darum hierher gekommen sind nach Ägyptenland zur Herberge, daß sie wiederum ins Land Juda möchten, dahin sie gerne wiederkommen wollten und wohnen; aber es soll keiner wieder dahin kommen, außer, welche von hinnen fliehen.

14. Et il n'y aura personne qui se sauve ou qui échappe, des restes de Juda venus pour séjourner là, au pays d'Égypte, et s'en retourner au pays de Juda, où leur âme aspire à retourner afin d'y demeurer; ils n'y retourneront pas, sinon quelques réchappés.

14. Y no habrá quien escape, ni quien quede vivo del resto de Judá, que entraron en tierra de Egipto para morar allá, para volver a la tierra de Judá, por la cual ellos suspiran por volver para habitar allá; porque no volverán, si no los que escaparen.

14 Zodat het overblijfsel van Juda, die in Egypteland gekomen zijn, om aldaar als vreemdelingen te verkeren, geen zal hebben, die ontkome, of overblijve; te weten om weder te keren in het land van Juda, waarnaar hun ziel verlangt weder te keren, om aldaar te wonen; maar zij zullen er niet wederkeren, behalve die ontkomen zullen.

14. I nie będzie ktoby uszedł i został z ostatków Judzkich, którzy weszli do ziemi Egipskiej, aby tam pielgrzymowali, aby się zaś wrócić mieli do ziemi Judzkiej, do której się oni pragną wrócić, i mieszkać tam; ale się nie wrócą, tylko ci, którzy ujdą.

14. És a Júda maradékai közül, a kik ide jöttek, hogy Égyiptom földében tartózkodjanak, senki sem menekül és szabadul meg, hogy visszatérjen Júdának földébe, a hova lelkök hajtja őket, hogy oda visszatérjenek és ott lakozzanak; mert nem térnek vissza, hanem csak a kik menekülnek.

14 и никто не избежит и не уцелеет из остатка Иудеев, пришедших в землю Египетскую, чтобы пожить там и потом возвратиться в землю Иудейскую, куда они всею душею желают возвратиться, чтобы жить там; никто не возвратится, кроме тех, которые убегут оттуда.

14. І з останку Юди, з тих, що прибули в землю Египецьку на пробуваннє чуженицями, нїкому не вдасться вирятуватись і втекти та вернутись у землю Юдейську, куди поривати ме душу їх, щоб ізнов туди вернутись і там осїстись; нїхто не вернеться, хиба тілько ті, що втечуть із відти.

15. Mutta kaikki miehet, jotka tiesivät vaimojensa polttavan uhreja muille jumalille, ja kaikki naiset, jotka seisoivat siellä suurena joukkona, ja kaikki kansa, joka asui Egyptin maassa, Patroksessa, vastasivat Jeremialle sanoen:

15. Niin kaikki ne miehet vastasivat Jeremiaa, jotka kyllä tiesivät, että heidän emäntänsä muille jumalille olivat suitsuttaneet, niin myös kaikki vaimot, joita siellä suuri joukko oli, ja kaikki kansa, jotka Egyptin maalla, Patroksessa asuivat, ja sanoivat:

15. Nijn caicki ne miehet wastaisit Jeremialle jotca kyllä tiesit että heidän emändäns muille jumalille olit pyhä sawua suidzuttanet: ja caicki waimot joita siellä suuri joucko oli caiken Canssan cansa jotca Egyptin maalla ja Pathroxes asuit ja sanoit:

15. NIN wastasit Jeremialle caiki ne Miehet/ iotca kylle tiesit/ ette heiden Emenens/ muiden iumaloitten Pyhesaw suitzutit. Ja caiki Waimot/ iotca sielle swres Joukos seisoit/ ynne caiken Canssan cansa/ quin Egiptin Maalla ia Pathros asuit/ ia sanoit. (Niin wastasit Jeremialle kaikki ne miehet/ jotka kyllä tiesit/ että heidän emäntänsä/ muiden jumaloitten pyhää sawua suitsutit. Ja kaikki waimot/ jotka siellä suuressa joukossa seisoit/ ynnä kaiken kansan kanssa/ kuin Egyptin maalla ja Pathrossa asuit/ ja sanoit.)

15 Then all the men who knew that their wives burned incense to other gods and all the women who stood by, a great assembly, even all the people who dwelt in the land of Egypt, in Pathros, answered Jeremiah, saying,

15. Then all the men which knew that their wives had burned incense unto other gods, and all the women that stood by, a great multitude, even all the people that dwelt in the land of Egypt, in Pathros, answered Jeremiah, saying,

15. Og alle de Mænd, som vidste, at deres Hustruer gjorde Røgoøer for andre Guder, og alle Kvinderne, som stode der, en stor Forsamling, og alt Folket, som boede i Ægyptens Land og i Patros, svarede Jeremias og sagde:

15. Då svarade alle män, som väl visste att deras hustrur rökte androm gudom, och alla qvinnor, som der i en stor hop stodo, samt med allo folkena, som uti Egypti land och i Pathros bodde, och sade till Jeremia:

15. Siis kostsid keik need mehhed, kes teädsid, et nende naesed ollid teiste jummalattele suitsetanud, ja keik naesed, kes seäl sures koggodusses seisid, ja keik rahwas, kes ellasid Egiptusse-maal Patrosi rikis , ja ütlesid Jeremiale:

15. Tuomet visi vyrai, kurie žinojo, kad jų žmonos smilko svetimiems dievams, ir didelis būrys moterų, ir visi gyvenatys Patrose, Egipto žemėje, atsakė Jeremijui:

15. Da antworteten dem Jeremia alle Männer, die da wohl wußten, daß ihre Weiber andern Göttern räucherten, und alle Weiber, so in großem Haufen dastanden, samt allem Volk, die in Ägyptenland wohnten und in Pathros, und sprachen:

15. Cependant tous les hommes qui savaient que leurs femmes faisaient des encensements à d'autres dieux, et toutes les femmes qui se tenaient là en grand nombre, et tout le peuple qui demeurait au pays d'Égypte, à Pathros, répondirent à Jérémie, en disant:

15. Y respondieron al mismo Jeremías todos los que sabían que sus mujeres habían ofrecido sahumerios a dioses ajenos, y todas las mujeres que estaban presentes, una grande compañía, y todo el pueblo que habitaba en tierra de Egipto en Patures, diciendo:

15 Toen antwoordden aan Jeremia al de mannen, die wisten, dat hun vrouwen anderen goden rookten, en al de vrouwen, die daar stonden, zijnde een grote hoop, mitsgaders al het volk, die in Egypteland, in Pathros, woonde, zeggende:

15. Tedy odpowiedzieli Jeremijaszowi wszyscy mężowie, którzy wiedzieli, iż kadzały żony ich bogom cudzym, one wszystkie niewiasty, których stało mnóstwo wielkie, i wszystek lud, który mieszkał w ziemi Egipskiej w Patros, mówiąc:

15. És felelének Jeremiásnak mindama férfiak, a kik tudják vala, hogy az ő feleségeik az idegen isteneknek áldozának, és mindazok az asszonyok, a kik ott állnak vala nagy tömegben, és az egész nép, a mely Égyiptom földén, Pátroszban lakozik vala, mondván:

15 И отвечали Иеремии все мужья, знавшие, что жены их кадят иным богам, и все жены, стоявшие там в большом множестве, и весь народ, живший в земле Египетской, в Пафросе, и сказали:

15. І відказали Еремії всї чоловіки, що знали, як їх жінки чужим богам кадили, й усе жіноцтво, що там стояло натовпом, і ввесь люд, що жив у Египтї, в Патросї, й сказали:

16. Mitä sinä olet Herran nimessä meille puhunut, siinä me emme sinua tottele;

16. Sen sanan jälkeen, jonka sinä meille Herran nimeen sanot, emme tahdo sinua suinkaan kuulla;

16. Sen sanan jälken jongas meille HERran nimeen sanot en me tahdo sinua suingan cuulla:

16. Sen Sanan ielkin/ iongas HERRAN Nimehen meillen sanot/ eipe me tadho sinua suingan cwlla. (Sen sanan jälkeen/ jonkas HERRAN nimehen meillen sanoit/ eipä me tahdo sinua suinkaan kuulla.)

16 As for the word that you have spoken to us in the name of Jehovah, we will not listen to you.

16. As for the word that thou hast spoken unto us in the name of the LORD, we will not hearken unto thee.

16. Det Ord, som du har talt til os i Herrens Navn, deri ville vi ikke høre dig.

16. Efter det ord, som du oss säger i Herrans Namn, vilje vi intet höra dig;

16. Sedda sanna, mis sa meie wasto olled räkinud Jehowa nimmel, sedda ei wötta meie mitte sinno käest kuulda;

16. ‘‘Žodžių, kuriuos mums kalbėjai Viešpaties vardu, mes neklausysime.

16. Nach dem Wort, das du im Namen des HERRN uns sagst, wollen wir dir nicht gehorchen;

16. Quant à cette parole que tu nous dis au nom de l'Éternel, nous ne t'écouterons pas.

16. La palabra que nos has hablado en nombre de Jehová, no oimos de tí:

16 Aangaande het woord, dat gij tot ons in des HEEREN Naam gesproken hebt, wij zullen naar u niet horen.

16. W słowie, któreś mówił do nas imieniem Paóskiem, nie usłuchały cię;

16. Abban a dologban, a mi végett szóltál nékünk az Úr nevében, nem hallgatunk reád;

16 слова, которое ты говорил нам именем Господа, мы не слушаем от тебя;

16. Що ти провадиш нам в імя Господнє, не послухаємо тебе;

17. vaan me täytämme joka lupauksen, mikä suustamme on lähtenyt, poltamme uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, niinkuin teimme me ja meidän isämme, meidän kuninkaamme ja ruhtinaamme Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla; ja silloin meillä oli leipää yltäkyllin, ja meidän oli hyvä olla emmekä nähneet onnettomuutta.

17. Vaan me tahdomme kaiketi tehdä kaiken sen sanan perään, joka meidän suustamme käy, ja tahdomme taivaan kuningattarelle suitsuttaa, ja hänelle juomauhria uhrata, niinkuin me ja meidän isämme, meidän kuninkaamme ja päämiehemmme tehneet ovat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla. Silloin meillä oli leipää kyllä, ja me olimme autuaat, ja emme nähneet onnettomuutta.

17. Waan me tahdom tehdä caicki sen sanan perän joca meidän suustam käy ja tahdom taiwan Melechetille suidzutta ja hänelle juomauhria uhrata: nijncuin me ja meidän Isäm meidän Cuningam ja Päämiehem tehnet owat Judan Caupungeis ja Jerusalemin catuilla. Silloin meillä myös oli leipä kyllä ja me olimma autuat ja en me nähnet onnettomutta.

17. Waan me tadhon tedhä caiken sen Sanan pereste/ ioca meiden Suustan vloskeupi/ ia tadhon sillen Taiuan Trötingille suitzutta/ ia henelle Joomawffri wffrata. Samalmoto quin me/ ia meiden Iset/ meiden Kuningat/ ia Pämiehet tehnyet ouat/ Judan Caupungeis ia Jerusalemin Catuin päle. Silloin meille Leipe oli kylle/ ia me autuat olima/ ia eipe me ycten Onnettomust nähnyet. (Waan me tahdon tehdä kaiken sen sanan perästä/ joka meidän suusta uloskäypi/ ja tahdon sillen taiwaan trötingille (kuningattarelle) suitsuttaa/ ja hänelle juomauhria uhrata. Samalla muotoa kuin me/ ja meidän isät/ meidän kuninkaat/ ja päämiehet tehneet owat/ Judan kaupungeissa ja Jerusalemin katuin päällä. Silloin meillä leipää oli kyllä/ ja me autuaat olimme/ ja eipä me yhtään onnettomusta nähneet.)

17 But we will certainly perform every word that has gone forth out of our mouth, to burn incense to the queen of heaven and to pour out drink offerings to her, as we have done, we and our fathers, our kings and our rulers, in the cities of Judah and in the streets of Jerusalem. For then we had plenty of food and were well and saw no evil.

17. But we will certainly do whatsoever thing goeth forth out of our own mouth, to burn incense unto the queen of heaven, and to pour out drink offerings unto her, as we have done, we, and our fathers, our kings, and our princes, in the cities of Judah, and in the streets of Jerusalem: for then had we plenty of victuals, and were well, and saw no evil.

17. Men vi ville fuldt og fast holde det Ord, som er udgaaet af vor Mund om at gøre Røgoffer for Himmelens Dronning udøse Drikofre for hende, saaledes som vi have gjort, vi og vore Fædre, vore Konger og vore Fyrster, i Judas Stæder og paa Jerusalems Gader; og vi bleve mætte af Brød og havde det godt og saa ingen Ulykke.

17. Utan vi vilje göra efter allt det ord, som utaf vårom mun går, och vilje röka himmelens Drottning, och offra henne drickoffer, såsom vi och våre fäder, våre Konungar och Förstar, gjort hafva i Juda städer, och uppå gatomen i Jerusalem; då hade vi ock bröd nog, och oss gick väl, och sågom ingen olycko.

17. Waid meie tahhame ikka peäle tehha keik sedda sanna möda, mis meie suust wäljatulnud, et meie suitsetame taewa Meleketile, ja tem̃ale joma-ohwri wäljawallame, nenda kui olleme teinud, meie, ja meie wannemad, meie kunningad, ja meie würstid, Juda liñnades ja Jerusalemma ulitsatte peäl: siis saime täidetud leiwaga, ja meil olli hea meel, ja önnetust ei näinud meie mitte.

17. Mes darysime tai, ką pasižadėjome: smilkysime dangaus karalienei ir liesime jai geriamąsias aukas, kaip mūsų tėvai, karaliai ir kunigaikščiai darė Judo miestuose ir Jeruzalės gatvėse. Tada turėjome pakankamai maisto ir nepatyrėme pikto.

17. sondern wir wollen tun nach allem dem Wort, das aus unserem Munde geht, und wollen der Himmelskönigin räuchern und ihr Trankopfer opfern, wie wir und unsre Väter, unsre Könige und Fürsten getan haben in den Städten Juda's und auf den Gassen zu Jerusalem. Da hatten wir auch Brot genug und ging uns wohl und sahen kein Unglück.

17. Mais nous ferons certainement tout ce que notre bouche a promis: nous offrirons de l'encens à la reine des cieux, nous lui ferons des libations, comme nous faisions, nous et nos pères, nos rois et nos chefs, dans les villes de Juda et dans les rues de Jérusalem; et nous étions alors rassasiés de pain, nous étions à l'aise, et nous ne voyions pas le malheur.

17. Ántes haremos de hecho toda palabra que ha salido de nuestra boca para ofrecer sahumerios a la reina del cielo, y derramándole derramaduras como habemos hecho nosotros, y nuestros padres, nuestros reyes, y nuestros príncipes, en las ciudades de Judá, y en las plazas de Jerusalem, y fuimos hartos de pan, y fuimos alegres, y nunca vimos mal.

17 Maar wij zullen ganselijk doen al hetgeen uit onzen mond is uitgegaan, rokende aan Melecheth des hemels, en haar drankofferen offerende, gelijk als wij gedaan hebben, wij en onze vaders, onze koningen en onze vorsten, in de steden van Juda en in de straten van Jeruzalem; toen werden wij met brood verzadigd, en waren vrolijk, en zagen geen kwaad.

17. Ale dosyć czynimy każdemu słowu, które wynijdzie z ust naszych, kadząc królowej niebieskiej, i sprawując jej ofiary mokre, jakośmy czynili, my i ojcowie nasi, królowie nasi, i książęta nasi w miastach Judzkich i po ulicach Jeruzalemskich, a najad aliśmy się chleba, i dobrze nam było, a nic złegośmy nie widzieli.

17. Hanem csak azt cselekeszszük, a mit mi a mi szánkkal fogadtunk, hogy [6†] füstölő áldozatot viszünk az ég királynéjának, és néki italáldozattal áldozunk, miképen cselekedtünk mi és a mi atyáink és a mi királyaink és a mi fejedelmeink Júda városaiban [7†] és Jeruzsálemnek utczáin, mert akkor beteltünk [8†] kenyérrel, és jó dolgunk volt, és semmi rosszat nem láttunk.

17 но непременно будем делать все то, что вышло из уст наших, чтобы кадить богине неба и возливать ей возлияния, как мы делали, мы и отцы наши, цари наши и князья наши, в городах Иудеи и на улицах Иерусалима, потому что тогда мы были сыты и счастливы и беды не видели.

17. А невідмінно чинити мемо те, що сказали уста наші, й будемо кадити богинї небесній, й приносити їй ливну жертву, як се ми чинили, ми й отцї наші, царі наші й усї князї наші по городах у Юдеї й по улицях Ерусалимських; а за те були ми тодї ситі й щасливі та й не знали лиха.

18. Mutta siitä asti, kun me lakkasimme polttamasta uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodattamasta hänelle juomauhreja, on osanamme ollut kaiken puute ja hukkuminen miekkaan ja nälkään.

18. Mutta sittekuin kuin me lakkasimme suitsuttamasta taivaan kuningattarelle, ja juomauhria hänelle uhraamasta, niin me kaikki köyhiksi tulimme ja olemme miekan ja nälän kautta hukkuneet.

18. Mutta sijttecuin me lackaisimme suidzuttamast taiwan Melechetille ja juomauhria hänelle uhramast nijn me caicki köyhäxi tulimme ja olemme miecan ja näljän cautta huckunet.

18. Mutta sittequin me lackasimma sille Taiuan Trötingille suitzumast/ ia Joomawffri henelle wfframast/ nin me caiki Kieuhytte kersimme/ ia olema Miecan ia Nelghien cautta huckunuet. (Mutta sitten kuin me lakkasimme sille taiwaan trötingille suitsuttamasta/ ja juomauhria hänelle uhraamasta/ niin me kaikki köyhyyttä kärsimme/ ja olemme miekan ja nälän kautta hukkuneet.)

18 But since we left off burning incense to the queen of heaven and pouring out drink offerings to her, we have lacked all things and have been consumed by the sword and by the famine.

18. But since we left off to burn incense to the queen of heaven, and to pour out drink offerings unto her, we have wanted all things, and have been consumed by the sword and by the famine.

18. Men fra den Tid af, da vi ophørte med at gøre Røgoffer for Himmelens Dronning ogsaa udøse Drikofre for hende, have vi Mangel paa alt, og vi ere fortærede ved Sværdet og ved Hungeren.

18. Men sedan vi återvände att röka himmelens Drottning, och offra henne drickoffer, hafve vi alla vedermödo lidit, och äre genom svärd och hunger förgångne.

18. Agga, kui meie sedda mahhajätsime, et meie ei suitsetand taewa Meleketile, ja temmale joma-ohwrid wälja ei walland, sest aiast on meil pudo keikist, ja olleme moöga läbbi ja nälja läbbi otsa sanud.

18. Kai liovėmės smilkyti dangaus karalienei ir nebeaukojame geriamųjų aukų, kenčiame nepriteklių ir žūstame nuo kardo ir bado.

18. Seit der Zeit aber, daß wir haben abgelassen, der Himmelskönigin zu räuchern und Trankopfer zu opfern, haben wir allen Mangel gelitten und sind durch Schwert und Hunger umgekommen.

18. Mais, depuis que nous avons cessé de faire des encensements à la reine des cieux et de lui faire des libations, nous avons manqué de tout, et nous avons été consumés par l'épée et par la famine.

18. Mas desde que cesamos de ofrecer sahumerios a la reina del cielo, y de derramarle derramaduras, nos falta todo, y a cuchillo, y a hambre somos consumidos.

18 Maar van toen af, dat wij opgehouden hebben aan Melecheth des hemels te roken, en haar drankofferen te offeren, hebben wij van alles gebrek gehad, en zijn door het zwaard en door den honger verteerd.

18. Ale odtąd jakośmy przestali kadzić królowej niebieskiej, i sprawować jej ofiary mokre, na wszystkiem nam schodzi, a od miecza i od głodu niszczejemy.

18. De a mióta nem áldozunk többé az ég királynéjának füstöléssel, és nem viszünk néki italáldozatot: mindenben szűkölködünk, és fegyver és éhség miatt emésztetünk.

18 А с того времени, как перестали мы кадить богине неба и возливатьей возлияния, терпим во всем недостаток и гибнем от меча и голода.

18. З того ж часу, як ми перестали кадити небесній царицї й вистачати їй ливну жертву, терпимо в усьому недостачу та й погибаємо від меча й голоднечі.

19. Ja kun me poltamme uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodatamme hänelle juomauhreja, niin miestemme luvattako teemme hänelle uhrikakkuja, hänen kuvansa muotoisia, ja vuodatamme hänelle juomauhreja?

19. Ja vaikka me taivaan haltiattarelle suitsuttaisimme ja juomauhria uhraisimme, niin emme sitä tee ilman meidän miestemme tahtoa, kuin me hänelle leipiä leivomme ja juomauhria uhraamme.

19. Ja waicka me taiwan Melechetille suidzutaisim ja juomauhria uhraisimme nijn en me sitä tee ilman meidän miestem tahdota cosca me hänelle leipiä leiwomme ja juomauhria uhramme palwellaxem händä.

19. Ja echke me sille Taiuan Trötingille suitzutaisim/ ia Joomawffri wffraisim/ eipe me site tee paitzi meiden Miesten tacto/ coska me henelle Cackoia leiuomme/ ia Joomawffri wffram hende paluelaxen. (Ja ehkä me sillen taiwaan trötingille suitsuttaisimme/ ja juomauhria uhraisimme/ eipä me sitä tee paitsi meidän miesten tahtoa/ koska me hänelle kakkuja leiwomme/ ja juomauhria uhraamme häntä palwellaksen.)

19 And when we burned incense to the queen of heaven and poured out drink offerings to her, did we make her cakes to worship her and pour out drink offerings to her, without our husbands?

19. And when we burned incense to the queen of heaven, and poured out drink offerings unto her, did we make her cakes to worship her, and pour out drink offerings unto her, without our men?

19. Og der vi gjorde Røgoffer for Himmelens Dronning og udøste Drikofre for hende, mon vi da uden vore Mænds Samtykke lavede Kager for hende til at dyrke hende og udøse Drikofre for hende?

19. Och om vi än röke himmelens Drottning, och drickoffer offre, det göre vi ju icke utan våra mäns vilja, att vi bake henne kakor, och drickoffer offre till hennes tjenst?

19. Ja kui meie taewa Meleketile suitsetame, ja temmale joma-ohwrid wäljawallame, kas meie ilma ennese mehhita temmale kokisid teme, et meie waewaga tenime, ja temmale joma-ohwrid wäljawallame.

19. Argi mes smilkėme ir liejome aukas dangaus karalienei be mūsų vyrų žinios? Argi be jų sutikimo kepėme jai pyragaičius, kad ją pagarbintume, ir liejome geriamąsias aukas?’‘

19. Auch wenn wir der Himmelskönigin räuchern und opfern, das tun wir ja nicht ohne unserer Männer Willen, daß wir ihr Kuchen backen und Trankopfer opfern, auf daß sie sich um uns bekümmere.

19. Et quand nous offrions de l'encens à la reine des cieux et lui faisions des libations, est-ce à l'insu de nos maris que nous lui faisions des gâteaux sur lesquels elle était représentée, et que nous lui faisions des libations?

19. Y cuando nosotros ofrecimos sahumerios a la reina del cielo, y le derramamos derramaduras, ¿hicímosle sin nuestros maridos tortas para alegrarla, y derramámosle derramaduras?

19 Ook wanneer wij aan Melecheth des hemels roken en haar drankofferen offeren, maken wij haar gebeelde koeken, om haar af te beelden, en offeren wij haar drankofferen, zonder onze mannen?

19. A gdy kadzimy królowej niebieskiej, i sprawujemy jej ofiary mokre, izali jej bez mężów naszych placki czynimy, kształtując ją, i sprawując jej ofiary mokre?

19. És hogyha mi az ég királynéjának füstölve áldozunk és néki italáldozatot viszünk: vajjon a mi [9†] férjeink híre nélkül csinálunk-é néki béleseket, hogy őt tiszteljük, és néki itali áldozatot vigyünk?

19 И когда мы кадили богине неба и возливали ей возлияния, то разве без ведома мужей наших делали мы ей пирожки с изображением ее и возливали ей возлияния?

19. І коли ми кадимо небесній царицї й ливну жертву їй приносимо, то хиба ж се без відома наших мужів виробляємо ми їй книші з її образом та приносимо ливні жертви?

20. Silloin Jeremia sanoi kaikelle kansalle, miehille ja naisille, kaikelle kansalle, joka oli hänelle näin vastannut:

20. Silloin Jeremia sanoi kaikelle kansalle, sekä miehille että vaimoille, ja kaikelle kansalle, joka häntä niin vastannut oli sanoen:

20. SIlloin Jeremia sanoi caikelle Canssalle sekä miehille että waimoille ja caikelle Canssalle joca händä nijn wastannut oli:

20. Silloin sanoi Jeremias caikelle Canssalle/ seke Miehille ette waimoille/ ia caikelle Canssalle/ quin henelle nin wastanut oli. (Silloin sanoi Jeremias kaikelle kansalle/ sekä miehille että waimoille/ ja kaikelle kansalle/ kuin hänelle niin wastannut oli.)

20 Then Jeremiah said to all the people, to the men and to the women, even to all the people who had given him that answer, saying,

20. Then Jeremiah said unto all the people, to the men, and to the women, and to all the people which had given him that answer, saying,

20. Og Jeremias sagde saaledes til hele Folket om de Mænd og om de Kvinder og om alt det Folk, som havde svaret ham saadant:

20. Då sade Jeremia till allt folket, både män, qvinnor och allt folket, som honom så svarat hade:

20. Siis räkis Jeremia keige rahwa wasto, meeste ja naeste wasto, ja keige mu rahwa wasto, kes tem̃ale ollid sedda sanna kostnud, ja ütles:

20. Jeremijas atsakė vyrams, moterims ir visiems žmonėms:

20. Da sprach Jeremia zum ganzen Volk, Männern und Weibern und allem Volk, die ihm so geantwortet hatten:

20. Jérémie dit alors à tout le peuple, aux hommes, aux femmes, et à tous ceux qui lui avaient répondu:

20. Y habló Jeremías a todo el pueblo a los hombres, y a las mujeres, y a toda la plebe que le habían respondido esto, diciendo:

20 Toen sprak Jeremia tot al het volk, tot de mannen en tot de vrouwen, en tot al het volk, die hem zulks geantwoord hadden, zeggende:

20. Tedy rzekł Jeremijasz do wszystkiego ludu, do mężów i do niewiast, i do wszystkiego pospólstwa, którzy mu tak odpowiedzieli, mówiąc:

20. Szóla azért Jeremiás az egész népnek, a férfiaknak és az asszonyoknak és az egész népnek, a kik e szót felelték néki, mondván:

20 Тогда сказал Иеремия всему народу, мужьям и женам, и всему народу, который так отвечал ему:

20. Тодї озвався Еремія до всього люду, до чоловіків і жінок і до всього народу, що йому так відповідав (ось як):

21. Eikö sitä uhrisavua, jota te olette suitsuttaneet Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, te ja teidän isänne, teidän kuninkaanne ja ruhtinaanne ja maan kansa, Herra muista ja pidä mielessänsä?

21. Sepä se on, että Herra on muistanut sen suitsuttamisen, jonka Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla tehneet olette, ynnä teidän isäinne, kuningastenne, päämiestenne ja kaiken maakunnan kansan kanssa, ja pani sen sydämeensä.

21. Sepä se on että HERra on muistanut sen suidzuttamisen cuin te Judan Caupungeis ja Jerusalemin catuilla tehnet oletta ynnä teidän Isäin Cuningasten päämiesten ja caiken maacunnan Canssan cansa: ja nijn hän pani sen sydämeens.

21. Sitepe tosin mine lwlen/ ette HERRA on muistanut sen suitzumisen päle/ quin te Judan Caupungeisa ia Jerusalemin Catuilla/ tehnyet oletta/ ynne teiden Isein/ Kuningasten/ Pämiesten ia caiken Makunnan Canssan cansa. Ja nin hen site sydhemens päle laski/ (Sitäpä tosin minä luulen/ että HERRA on muistanut sen suitsuttamisen päälle/ kuin te Judan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla/ tehneet olette/ ynnä teidän isäin/ kuningasten/ päämiesten ja kaiken maakunnan kansan kanssa. Ja niin hän siitä sydämensä päälle laski.)

21 The incense that you* burned in the cities of Judah and in the streets of Jerusalem, you* and your* fathers, your* kings and your* rulers and the people of the land, did Jehovah not remember them and did it not come into his mind?

21. The incense that ye burned in the cities of Judah, and in the streets of Jerusalem, ye, and your fathers, your kings, and your princes, and the people of the land, did not the LORD remember them, and came it not into his mind?

21. Mon ikke de Røgofre, som I bragte i Judas Stæder og paa Jerusalems Gader, I og eders Fædre, eders Konger og eder Fyrster, og Folket i Landet, ere ihukommede af Herren og rundne ham i Tanker?

21. Ja, jag menar ock, att Herren hafver tänkt uppå det rökande, som I uti Juda städer och på Jerusalems gator bedrifvit hafven, samt med edra fäder, Konungar, Förstar, och allt folket i landena, och hafver lagt det uppå hjertat;

21. Eks Jehowa ei olle neid asjo mele tulletanud? ja eks ep olle ta süddamesse tousnud se suitsetaminne, mis teie ollete suitsetanud Juda liñnades, ja Jerusalemma ulitsatte peäl, teie, ja teie wannemad, teie kunningad, ja teie würstid, ja mu Ma rahwas;

21. ‘‘Smilkalus, kuriuos Judo miestuose ir Jeruzalės gatvėse deginote jūs, jūsų tėvai, karaliai, kunigaikščiai ir visi žmonės, Viešpats prisiminė.

21. Ich meine ja, der HERR habe gedacht an das Räuchern, so ihr in den Städten Juda's und auf den Gassen zu Jerusalem getrieben habt samt euren Vätern, Königen, Fürsten und allem Volk im Lande, und hat's zu Herzen genommen,

21. Ne sont-ce pas ces encensements que vous faisiez dans les villes de Juda et dans les rues de Jérusalem, vous et vos pères, vos rois et vos chefs et le peuple du pays, que l'Éternel s'est rappelés, et qui lui sont montés au cœur?

21. ¿No se ha acordado Jehová, y no ha venido a su memoria el sahumerio que ofrecisteis en las ciudades de Judá, y en las plazas de Jerusalem, vosotros, y vuestros padres, vuestros reyes, y vuestros príncipes, y el pueblo de la tierra?

21 Het roken, dat gijlieden in de steden van Juda en in de straten van Jeruzalem gerookt hebt, gij en uw vaderen, uw koningen en uw vorsten, en het volk des lands, heeft de HEERE daaraan niet gedacht, en is het niet in Zijn hart opgekomen?

21. Izali na kadzenie, któremeście kadzili w miastach Judzkich i w ulicach Jeruzalemskich, wy i ojcowie wasi, królowie wasi, i książęta wasi, i lud ziemi, nie wspomniał Pan, i nie wstąpiło to na serce jego?

21. Avagy a jó illatról, a melyet Júda városaiban és Jeruzsálem utczáin füstöltetek ti és a ti atyáitok, a ti királyaitok és a ti fejedelmeitek és a föld népe: nem arról emlékezett-é meg az Úr, és nem az jutott-é néki eszébe?

21 не это ли каждение, которое совершали вы в городах Иудейских и на улицах Иерусалима, вы и отцы ваши, цари ваши и князья ваши, и народ страны, воспомянул Господь? И не оно ливзошло Ему на сердце?

21. Хиба ж то не те кадженнє, що справляли ваші батьки, ваші царі й ваші князї й нарід землї по городах Юдиних і по улицях Ерусалимських, - хиба не те спогадав Господь, та хиба не воно вразило його серце?

22. Eikä Herra voinut sitä enää kärsiä teidän tekojenne pahuuden tähden, kauhistusten tähden, joita te teitte, ja niin teidän maanne tuli raunioiksi ja autioksi ja kiroussanaksi, tuli asujattomaksi, niinkuin se tänä päivänä on.

22. Niin ettei Herra voinut teidän pahaa menoanne enään kärsiä ja niitä kauhistuksia, joita te teitte; joista myös teidän maanne on autioksi, ihmeeksi ja kiroukseksi tullut, niin ettei kenkään siinä asu, niinkuin tänäpänä nähtävä on.

22. Nijn ettei hän woinut teidän paha menoan sillen kärsiä ja nijtä cauhistuxia joita te teitte: joista myös teidän maan on autiaxi ihmexi ja kirouxexi tullut nijn ettei kengän sijnä asu cuin tänäpän nähtäwä on.

22. nin ettei hen woinut teiden paha menoan sillen kersie/ ia nijte Cauhistoxia/ ioita te teit. Joista mös teiden Maa on autiaxi/ ihmexi/ ia kirouxexi tullut/ nin ettei kengen sijne sisel asu/ quin tenepene nächteue ombi. (niin ettei hän woinut teidän pahaa menoanne silleen kärsiä/ ja niitä kauhistuksia/ joita te teit. Joista myös teidän maa on autioksi/ ihmeeksi/ ja kiroukseksi tullut/ niin ettei kenkään siinä sisällä asu/ kuin tänäpänä nähtäwä ompi.)

22 So that Jehovah could no longer bear, because of the evil of your* practices and because of the abominations which you* have committed. Therefore your* land has become a desolation and an astonishment and a curse, without inhabitant, as it is this day.

22. So that the LORD could no longer bear, because of the evil of your doings, and because of the abominations which ye have committed; therefore is your land a desolation, and an astonishment, and a curse, without an inhabitant, as at this day.

22. Og Herren kunne ikke mere fordrage det for eders Idrætters Ondskabs Skyld, for de vederstyggeligheders Skyld, som I gjorde; og eders Land blev til en Ørk og til en Forfærdelse og til en Forbandelse, sø at ingen bor deri, som det ses paa denne Dag.

22. Så att Herren icke mer lida kunde edart onda väsende och styggelse, som I gjorden; derföre ock edart land är vordet till öde, vidunder, och till bannor, så att der ingen inne bor, såsom det i denna dag tillgår.

22. Nenda et Jehowa ei woind ennam sedda sallida teie kurja teggude pärrast, nende hirmsa asjade pärrast, mis teie ollete teinud; sest on teie Ma paljaks sanud, ja ehmatusseks, ja ärrawandumisseks, et ükski seäl ei ella, nenda kui tännapä on .

22. Jis nebegalėjo daugiau pakęsti jūsų piktų darbų ir jūsų daromų bjaurysčių, todėl jūsų kraštas tapo dykyne, pasibaisėjimu bei keiksmažodžiu ir liko be gyventojų, kaip matome šiandien.

22. daß er nicht mehr leiden konnte euren bösen Wandel und die Greuel, die ihr tatet; daher auch euer Land zur Wüste, zum Wunder und zum Fluch geworden ist, daß niemand darin wohnt, wie es heutigestages steht.

22. Et l'Éternel n'a pu le supporter davantage, à cause de la malice de vos actions, à cause des abominations que vous avez commises; en sorte que votre pays a été réduit en désert, en désolation et en malédiction, sans que personne y habite, comme il l'est aujourd'hui.

22. Y no pudo sufrir más Jehová a causa de la maldad de vuestras obras, a causa de las abominaciones que habíais hecho: por tanto vuestra tierra fué en asolamiento, y en espanto, y en maldición, hasta no quedar morador, como parece hoy.

22 Zodat het de HEERE niet meer kon verdragen, vanwege de boosheid uwer handelingen, vanwege de gruwelen, die gij deedt; daarom is uw land geworden tot een woestheid, en tot ontzetting, en tot een vloek, dat er niemand in woont, gelijk het is te dezen dage;

22. Tak, że nie mógł Pan dalej znosić złości spraw waszych, i obrzydliwości, któreście broili; dlatego się stała ziemia wasza spustoszeniem i zdumieniem, i przeklęstwem, tak, że niemasz w niej obywatela, jako się to dziś pokazuje,

22. És nem szenvedhette tovább az Úr a ti cselekedeteitek gonoszságát, az útálatosságok miatt, a melyeket cselekedtetek, és pusztasággá lett a ti földetek és csudává és átokká, annyira, hogy senki sem lakja mind e napig,

22 Господь не мог более терпеть злых дел ваших и мерзостей, какие выделали; поэтому и сделалась земля ваша пустынею и ужасом, и проклятием, без жителей, каквидите ныне.

22. І не здолїв довше терпіти Господь ледачі ваші вчинки й гидоти, що ви коїли. Тим то й зробилась ваша земля пусткою й пострахом і клятьбою, та без осадників, як самі тепер вбачаєте.

23. Sentähden että te poltitte uhreja ja teitte syntiä Herraa vastaan, ette totelleet Herran ääntä ettekä vaeltaneet hänen lakinsa, käskyjensä ja säädöksiensä mukaan, sentähden tämä onnettomuus on kohdannut teitä, niinkuin nyt on tapahtunut.

23. että te suitsutitte, ja Herraa vastaan syntiä teitte, ja ette totelleet Herran ääntä, ette myös hänen laissansa, säädyissänsä ja todistuksissansa vaeltaneet; sentähden myös tämä onnettomuus teille tapahtuu, niinkuin tänäpänä nähtävä on.

23. Että te suidzutitte ja HERra wastan syndiä teitte ja et te totellet HERran ändä et te myös hänen Laisans oikeudesans ja todistuxisans waeldanet. Sentähden myös tämä onnettomus teille tapahtu nijncuin tänäpän nähtäwä on.

23. Senteden/ ette te suitzutitte/ ia HERRA wastan synditeit/ ia ette te HERRAN ände totelluet/ eike henen Laisans/ Oikiudesans ia Todhistuxisans/ waeldaneet. Senteden mös se Onnettomus teille tapactui/ quin tenepene nächteue ombi. (Sentähden/ että te suitsutitte/ ja HERRAA wastaan syntiä teit/ ja ette te HERRAN ääntä totelleet/ eikä hänen laissansa/ oikeudessansa ja todistuksissansa/ waeltaneet. Sentähden myös se onnettomuus teille tapahtui/ kuin tänäpänä nähtäwä ompi.)

23 Because you* have burned incense and because you* have sinned against Jehovah and have not obeyed the voice of Jehovah, nor walked in his law, nor in his statutes, nor in his testimonies, therefore this evil has happened to you*, as it is this day.

23. Because ye have burned incense, and because ye have sinned against the LORD, and have not obeyed the voice of the LORD, nor walked in his law, nor in his statutes, nor in his testimonies; therefore this evil is happened unto you, as at this day.

23. Fordi I gjorde Røgelse, og fordi I syndede imod Herren og hørte ikke Herrens Røst og vandrede ikke i hans Lov og i hans Skikke og i hans Vidnesbyrd, derfor er denne Ulykke vederfaret eder, som det ses paa denne Dag.

23. Derföre att I rökten, och emot Herran syndaden, och icke lydden Herrans röst, och vandraden i hans lag, rätter och vittnesbörder; fördenskull är eder ock sådana olycka vederfaren, såsom det i denna dag befinnes.

23. Sepärrast et teie ollete suitsetand, ja et teie patto teinud Jehowa wasto, ja ei wötnud kuulda Jehowa sanna, egga käinud temma kässo-öppetusses, egga ta seädmiste egga ta tunnistuste sees; sepärrast on teile tulnud sesinnane önnetus, nenda kui tännapä on .

23. Kadangi jūs tomis aukomis nusikaltote Viešpačiui, neklausėte Jo, nesilaikėte įstatymo, įsakymų ir nuostatų, todėl jus ištiko šios nelaimės, kaip yra šiandien’‘.

23. Darum, daß ihr geräuchert habt und wider den HERRN gesündigt und der Stimme des HERRN nicht gehorchtet und in seinem Gesetz, seinen Rechten und Zeugnissen nicht gewandelt habt, darum ist auch euch solches Unglück widerfahren, wie es heutigestages steht.

23. Parce que vous avez fait ces encensements et que vous avez péché contre l'Éternel, que vous n'avez pas écouté la voix de l'Éternel et n'avez point marché dans sa loi, ni dans ses ordonnances, ni dans ses témoignages, à cause de cela, ce malheur vous est arrivé, comme il se voit aujourd'hui.

23. Porque ofrecisteis sahumerios, y pecasteis contra Jehová, y no oisteis la voz de Jehová, ni anduvisteis en su ley, ni en sus derechos, ni en sus testimonios: por tanto ha venido sobre vosotros este mal, como parece hoy.

23 Vanwege dat gij gerookt hebt, en dat gij tegen den HEERE gezondigd hebt, en des HEEREN stem niet gehoorzaam zijt geweest, en in Zijn wet en in Zijn inzettingen, en in Zijn getuigenissen niet hebt gewandeld; daarom is u dit kwaad wedervaren, gelijk het is te dezen dage.

23. Dlatego, żeście kadziili bałwanom, i żeście grzeszyli przeciw Panu, a nie słuchaliście głosu Paóskiego, a tak w zakonie jego, i w ustawach jego, ani w świadectwach jego nie chodziliście, dlatego przyszło na was to złe, jako się to dziś pokazuje.

23. A miatt, hogy füstölve áldoztatok, és vétkeztetek az Úr ellen, és nem hallgattatok az Úr szavára, és az ő törvénye és az ő parancsolatai és az ő tanúbizonyságai szerint nem jártatok, azért következett ti reátok ez a veszedelem mind e napig.

23 Так как вы, совершая то курение, грешили пред Господом и не слушали гласа Господа, и не поступали по закону Его и по установлениям Его, и по повелениям Его, то и постигло вас это бедствие, как видите ныне.

23. Саме через те, що ви ідолам кадили й перед Господом грішили, й не слухали голосу його, та не ходили по закону Господньому й по приказам його та постановам його - за те й побила вас оця лиха година, як ось самі вбачаєте.

24. Jeremia sanoi vielä kaikelle kansalle ja kaikille naisille: Kuulkaa Herran sana, kaikki Juuda, joka olet Egyptin maassa.

24. Ja Jeremia sanoi kaikelle kansalle ja kaikille vaimoille: kuulkaat Herran sanaa kaikki, jotka Juudasta Egyptin maassa olette.

24. Ja Jeremia sanoi caikelle Canssalle ja caikille waimoille: cuulcat HERran sana caicki jotca Judast Egyptin maasa oletta/

24. Ja Jeremias sanoi caikelle Canssalle/ ia caikille waimoille/ culcat HERRAN sana/ caiki quin Judast oletta Egiptin maasa/ (Ja Jeremias sanoi kaikelle kansalle/ ja kaikille waimoille/ kuulkaat HERRAN sana/ kaikki kuin Judasta olette Egyptin maassa/)

24 Moreover Jeremiah said to all the people and to all the women, Hear the word of Jehovah, all Judah who are in the land of Egypt:

24. Moreover Jeremiah said unto all the people, and to all the women, Hear the word of the LORD, all Judah that are in the land of Egypt:

24. Og Jeremias sagde til alt Folket og til alle Kvinderne: Hører Herrens Ord, al Juda, som er i Ægyptens Land!

24. Och Jeremia sade till allt folket, och till alla qvinnorna: Hörer Herrans ord, alle I af Juda, som uti Egypti land ären.

24. Ja Jeremia ütles keige rahwa wasto, ja keikide naeste wasto: Kuulge Jehowa sanna, keik Juda-rahwas! kes Egiptusse-maal on .

24. Be to, Jeremijas kalbėjo visiems žmonėms ir visoms moterims: ‘‘Klausykite Viešpaties žodžio, visi žydai, gyvenantys Egipte:

24. Und Jeremia sprach zu allem Volk und zu allen Weibern: Höret des HERRN Wort, alle ihr aus Juda, so in Ägyptenland sind.

24. Puis Jérémie dit à tout le peuple et à toutes les femmes: Écoutez la parole de l'Éternel, vous tous de Juda, qui êtes au pays d'Égypte:

24. Y dijo Jeremías a todo el pueblo, y a todas las mujeres: Oid palabra de Jehová, todo Judá, los que estáis en tierra de Egipto.

24 Voorts zeide Jeremia tot al het volk, en tot al de vrouwen: Hoort des HEEREN woord, gij gans Juda, die in Egypteland zijt!

24. Nadto rzekł Jeremijasz do wszystkiego ludu, i do wszystkich niewiast: Słuchajcie słowa Paóskiego wszyscy ludzie Judzcy, którzyście z ziemi Egipskiej.

24. Monda továbbá Jeremiás az egész népnek és az összes asszonyoknak: Halljátok meg az Úr szavát mind, ti Júdabeliek, kik Égyiptom földén vagytok.

24 И сказал Иеремия всему народу и всем женам: слушайте слово Господне, все Иудеи, которые в земле Египетской:

24. І сказав Еремія до всього люду й до всього жіноцтва: Вислухайте слово Господнє, ви, всї Юдеї, що пробуваєте в Египтї!

25. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Mitä te ja teidän vaimonne olette suullanne puhuneet, sen te panette käsillänne täytäntöön, sanoen: 'Me täytämme lupauksemme, joilla olemme luvanneet polttaa uhreja taivaan kuningattarelle ja vuodattaa hänelle juomauhreja.' Niinpä pitäkää lupauksenne, pankaa lupauksenne täytäntöön!

25. Näin puhuu Herra Zebaot, Israelin Jumala, sanoen: te ja teidän vaimonne olette suullanne puhuneet ja käsillänne täyttäneet, mitä te sanoitte: meidän lupauksemme me kaiketi tahdomme pitää, jonka me taivaan kuningattarelle luvanneet olemme, että me hänelle pyhää savua suitsuttaisimme, ja juomauhria uhraisimme: te olette lupauksenne kyllä pitäneet, ja lupauksenne työllä täyttäneet.

25. Näin sano HERra Zebaoth Israelin Jumala: te ja teidän waimon oletta teidän suullan puhunet ja teidän käsillän täyttänet mitä te sanoitta: Meidän lupauxemma me tahdomma pitä jonga me taiwan Melechetille luwannet olemma että me hänelle pyhä sawua suidzutaisimme ja juomauhria uhraisimme. Te oletta teidän lupauxenna pitänet ja teidän lupauxen työllä täyttänet.

25. Nein sanopi HERRA Zebaoth/ se Israelin Jumala. Te ia teiden Waimon oletta teiden suulan puhunuet/ ia teiden käsillen teuttenyet/ mite te sanoitta. Meiden Lupauxet me tadhoma pite/ ioita me Taiuan Trötingin luuanet olema/ ette me henelle Pyhesaw suitzutaisim/ ia Joomawffri wffraisim. Lach/ te oletta teiden Lupauxet pitenyet/ ia teiden Lupauxet töidhen cansa teuttenyet. (Näin sanoopi HERRA Zebaoth/ se Israelin Jumala. Te ja teidän waimon olette teidän suullan puhuneet/ ja teidän käsillän täyttäneet/ mitä te sanoitte. Meidän lupaukset me tahdomme pitää/ joita me taiwaan trötingille luwanneet olemme/ että me hänelle pyhää sawua suitsuttaisimme/ ja juomauhria uhraisimme. Lach/ te olette teidän lupaukset pitäneet/ ja teidän lupauksen töiden kanssa täyttäneet.)

25 Jehovah of hosts says thus, the God of Israel, saying, You* and your* wives have both spoken with your* mouths and with your* hands have fulfilled it, saying, We will surely perform our vows that we have vowed, to burn incense to the queen of heaven and to pour out drink offerings to her. Establish then your* vows and perform your* vows.

25. Thus saith the LORD of hosts, the God of Israel, saying; Ye and your wives have both spoken with your mouths, and fulfilled with your hand, saying, We will surely perform our vows that we have vowed, to burn incense to the queen of heaven, and to pour out drink offerings unto her: ye will surely accomplish your vows, and surely perform your vows.

25. Saa siger den Herre Zebaoth, Israels Gud: I og eders Hustruer talte med eders Mund og udførte det med eders Hænder, idet I sagde: Vi ville fuldt og fast holde vore Løfter, som vi have lovet, om at gøre Røgoffer for Himmelens Dronning og at udøse Drikofre for hende: I opfylde nu eders Løfter og udføre eders Løfter!

25. Detta, säger Herren Zebaoth, Israels Gud: I och edra qvinnor hafva med edrom mun talat, och med edra händer fullkomnat det I saden: Vi vilje hålla vår löfte, som vi himmelens Drottning lofvat hafve, att vi henne röke, och drickoffer offre; nu väl, I hafven hållit edart löfte, och fullföljt det med gerningarna.

25. Nenda rägib wäggede Jehowa, Israeli Jummal, ja ütleb: Teie ja teie naesed, kül teie ollete räkinud omma suga, ja täieste teinud omma kättega, ja öölnud: Kowwaste tahhame meie ommad tootussed piddada, mis meie tootanud, et meie piddime suitsetama taewa Meleketile, ja temmale joma-ohwrid wälja wallama; kül teie kindlaste peate ommad tootussed, ja tete ikka peäle omma tootuste järrele.

25. ‘Taip sako kareivijų Viešpats, Izraelio Dievas: ‘Jūs ir jūsų žmonos, kaip pažadėjote, taip įvykdėte, sakydami: ‘Ištesėsime savo įžadus, smilkysime ir liesime geriamąsias aukas dangaus karalienei’. Ištesėkite savo įžadus ir įvykdykite, ką nusprendėte.

25. So spricht der HERR Zebaoth, der Gott Israels: Ihr und eure Weiber habt mit einem Munde geredet und mit euren Händen vollbracht, was ihr sagt: Wir wollen unser Gelübde halten, die wir gelobt haben der Himmelskönigin, daß wir ihr räuchern und Trankopfer opfern. Wohlan, ihr habt eure Gelübde erfüllt und eure Gelübde gehalten.

25. Ainsi a dit l'Éternel des armées, le Dieu d'Israël: Vous et vos femmes, vous avez parlé de vos bouches, et de vos mains vous exécutez; vous dites: "Certainement nous accomplirons les vœux que nous avons faits, d'offrir des parfums à la reine des cieux et de lui faire des libations; " vous confirmerez bien vos vœux, et vous les exécuterez de point en point!

25. Así habló Jehová Dios de los ejércitos, Dios de Israel, diciendo: Vosotros, y vuestras mujeres hablasteis con vuestra boca, y cumplísteislo con vuestras manos, diciendo: Haremos de hecho nuestros votos que votamos de ofrecer sahumerios a la reina del cielo, y de derramarle derramaduras: confirmando confirmáis vuestros votos, y haciendo hacéis vuestros votos.

25 Zo spreekt de HEERE der heirscharen, de God Israels, zeggende: Aangaande u en uw vrouwen, zij hebben toch met uw mond gesproken, en gij hebt het met uw handen vervuld, zeggende: Wij zullen onze geloften, die wij beloofd hebben, ganselijk houden, rokende aan Melecheth des hemels, en haar drankofferen offerende; nu, zij hebben uw geloften volkomenlijk bevestigd en uw geloften volkomenlijk gehouden.

25. Tak rzekł Pan zastępów, Bóg Izraelski, mówiąc: Wy i żony wasze mówiliście usty swemi, i wypełniliście rękami swemi, mówiąc: Uczynimy dosyć ślubom naszym, któreśmy poślubili, abyśmy kadzili królowej niebieskiej, i sprawowali jej ofiary mokre, a tak wszystką siłą wypełniacie śluby wasze, i samym skutkiem wykonywacie śluby wasze.

25. Ezt mondja a Seregek Ura, az Izráel Istene, mondván: Ti és a ti feleségeitek szóltatok a ti szájatokkal, és végbevittétek a ti kezeitekkel, mondván: Bizonyára teljesítjük a mi fogadásainkat, a melyeket fogadtunk az ég királynéjának, hogy füstölve áldozzunk, és néki italáldozatot vigyünk. Megerősítvén [10†] megerősítettétek a ti fogadásaitokat, és megcselekedvén megcselekedtétek a ti fogadásaitokat.

25 так говорит Господь Саваоф, Бог Израилев: вы и жены ваши, что устами своими говорили, то и руками своими делали; вы говорите: „станем выполнять обеты наши, какие мы обещали, чтобы кадить богине неба и возливать ей возлияние", – твердо держитесь обетов ваших и в точности исполняйте обеты ваши.

25. Так говорить Господь сил небесних, Бог Ізрайлїв: Ви й жіноцтво, що своїми устами мовляли те й вашими руками чинили; ви говорите: Хочемо справдити наші обітницї, якими обреклись небесній царицї, кадити й ливні жертви вистачати. Певнїте ж ваші обітницї й справджуйте ваші оброки;

26. Sentähden kuulkaa Herran sana, kaikki Juuda, te jotka asutte Egyptin maassa: Katso, minä vannon suuren nimeni kautta, sanoo Herra: Totisesti, ei ole ainoakaan Juudan mies enää mainitseva suullaan minun nimeäni, niin että sanoisi: 'Niin totta kuin Herra, Herra elää' — ei koko Egyptin maassa.

26. Niin kuulkaat siis Herran sanaa, kaikki Juudasta, jotka Egyptin maalla asutte: katso, minä vannon suuren nimeni kautta, sanoo Herra: ettei minun nimeni pidä enään jonkun ihmisen suusta Juudasta koko Egyptin maassa nimitettämän, joka sanois: niin totta kuin Herra, Herra elää.

26. Nijn cuulcat sijs HERran sana caicki Judast jotca Egyptin maalla asutte: Cadzo minä wannon minun suuren nimeni cautta sano HERra: ettei minun nimen pidä sillen jongun ihmisen suusta Judast coco Egyptin maasa nimitettämän joca sanois: nijn totta cuin HERra Jumala elä.

26. Nin cwlcat sis sen HERRAN Sana/ caiki te Judast/ iotca Egiptin maasa asutta. Catzo/ mine wannon minun swren Nimeni cautta/ sanopi HERRA. Ettei minun Nimeni pidhe sillen iongun Inhimisen suun cautta Judast coco Egiptin maasa nimitettu oleman/ ioca sanois/ Nin totta quin se HERRA Jumala elepi. (Niin kuulkaat siis sen HERRAN sana/ kaikki te Judasta/ jotka Egyptin maassa asutte. Katso/ minä wannon minun suuren nimeni kautta/ sanoopi HERRA. Ettei minun nimeni pidä sillen jonkun ihmisen suun kautta Judasta koko Egyptin maassa nimitetty oleman/ joka sanoisi/ niin totta kuin se HERRA Jumala elääpi.)

26 Therefore hear the word of Jehovah, all Judah who dwell in the land of Egypt: Behold, I have sworn by my great name, says Jehovah, that my name will no more be named in the mouth of any man of Judah in all the land of Egypt, saying, As the lord Jehovah lives.

26. Therefore hear ye the word of the LORD, all Judah that dwell in the land of Egypt; Behold, I have sworn by my great name, saith the LORD, that my name shall no more be named in the mouth of any man of Judah in all the land of Egypt, saying, The Lord GOD liveth.

26. Derfor hører Herrens Ord, al Juda, I, som: bo i Ægyptens Land! se, jeg har svoret ved mit store Navn, siger Herren: Mit Navn skal ikke mere nævnes i hele Ægyptens Land i nogen Mands Mund af Juda, saa at han siger: Saa sandt den Herre, Herre lever!

26. Så hörer nu Herrans ord, I alle af Juda, I som bon uti Egypti land; si, jag svär vid mitt stora Namn, säger Herren, att mitt Namn icke mer skall, genom någors mans munn af Juda, uti hela Egypti land nämndt varda, den der säger: Så visst som Herren Herren lefver.

26. Sepärrast kuulge Jehowa sanna, keik Juda-rahwas! kes teie ellate Egiptusse-maal: wata, ma ollen wandunud omma sure nimme jures, ütleb Jehowa; et minno nimmi ei pea ennam nimmetadama ei ühhege Juda-mehhe su läbbi, kes ütleks keige Egiptusse-maal: ni töeste kui Issand Jehowa ellab.

26. Bet išgirskite ir Viešpaties žodį, visi žydai, gyvenantys Egipto žemėje: ‘Aš prisiekiau savo vardu, kad nė vienas iš Judo žmonių nebesakys visoje Egipto žemėje: ‘Kaip Viešpats Dievas gyvas!’

26. So hört nun des HERRN Wort, ihr alle aus Juda, die ihr in Ägyptenland wohnt: Siehe, ich schwöre bei meinem großen Namen, spricht der HERR, daß mein Name nicht mehr soll durch irgend eines Menschen Mund aus Juda genannt werden in ganz Ägyptenland, der da sagt: "So wahr der HERR HERR lebt!"

26. C'est pourquoi, écoutez la parole de l'Éternel, vous tous, gens de Juda, qui demeurez au pays d'Égypte: Voici, je le jure par mon grand nom, a dit l'Éternel, mon nom ne sera plus invoqué, dans tout le pays d'Égypte, par la bouche d'aucun homme de Juda, qui dise: "Le Seigneur, l'Éternel est vivant!"

26. Por tanto oid palabra de Jehová, todo Judá los que habitáis en tierra de Egipto: He aquí que yo juré por mi grande nombre, dijo Jehová, que mi nombre no será más invocado en la boca de ningún varón Judío, que diga, Vive el Señor Jehová, en toda la tierra de Egipto.

26 Daarom hoort des HEEREN woord, gij gans Juda, die in Egypteland woont! Ziet, Ik zweer bij Mijn groten Naam, zegt de HEERE, zo Mijn Naam met den mond van enig man van Juda in gans Egypteland meer zal genoemd worden, die zegge: Zo waarachtig als de Heere HEERE leeft!

26. Przetoż słuchajcie słowa Paóskiego wszyscy ludzie Judzcy, którzy mieszkacie w ziemi Egipskiej: Oto Ja przysięgam przez imię moje wielkie, mówi Pan, że nie będzie więcej imię moje wzywane usty żadnego męża Judzkiego po wszystkiej ziemi Egipskiej, któryby rzekł: Jako żyje panujący Pan!

26. Azért halljátok meg az Úr szavát mind, ti Júdabeliek, a kik Égyiptom földében lakoztok: Ímé, én az én nagy nevemre megesküdtem, azt mondja az Úr, hogy egyetlen Júdabeli férfiú szája sem fogja az én nevemet kiejteni, mondván: Él az Úr Isten, egész Égyiptom földén!

26 За то выслушайте слово Господне, все Иудеи, живущие в земле Египетской: вот, Я поклялся великим именем Моим, говорит Господь, что не будет уже на всей земле Египетской произносимо имя Мое устами какого-либо Иудея, говорящего: „жив Господь Бог!"

26. Та вислухайте ж і слово Господнє, ви, всї Юдеї, що живете в Египтї: Ось, я кленусь вам моїм імям великим, говорить Господь, що нї одна людина Юдейська у всїй землї Египецькій не буде вже вимовляти імя моє своїми устами, говорючи: Так певно, як жив Господь!

27. Katso, minä valvon, mutta heille onnettomuudeksi, ei onneksi; ja jokainen Juudan mies, joka on Egyptin maassa, on hukkuva miekkaan ja nälkään, kunnes heistä on tullut loppu.

27. Katso, minä tahdon valvoa heitä vastaan heidän pahaksensa ja en heidän hyväksensä, niin että jokainen, joka Juudasta Egyptin maalla on, pitää miekalla ja nälällä hukkuman, siihenasti että he lopetetuksi tulevat.

27. Cadzo minä tahdon walwo heitä heidän pahaxens ja en hywäxens nijn että joca Judast Egyptin maalla on sen pitä miecalla ja näljällä huckuman sijhenasti että he lopetetuxi tulewat.

27. Catzo/ Mine tadhon waluoa heiden ylitzens/ heiden pahudhexens ia ei hywydhexens. Nin/ ette ioca Judast Egiptin maasa on/ sen pite Miecan ia Nelghien cautta huckuman/ sihenasti ette he loputetuxi tuleuat. (Katso/ Minä tahdon walwoa heidän ylitsensä/ heidän pahuudeksensa ja ei hywyydeksensä. Niin/ että joka Judasta Egyptin maassa on/ sen pitää miekan ja nälän kautta hukkuman/ siihenasti että he loputetuksi tulewat.)

27 Behold, I watch over them for evil and not for good. And all the men of Judah who are in the land of Egypt will be consumed by the sword and by the famine, until there is an end of them.

27. Behold, I will watch over them for evil, and not for good: and all the men of Judah that are in the land of Egypt shall be consumed by the sword and by the famine, until there be an end of them.

27. Se, jeg er aarvaagen over dem til det onde og ikke til det gode, saa at enhver af duda, som er i Ægyptens Land, skal fortæres ved Sværdet og ved Hungeren, indtil det er ude med dem.

27. Si, jag vill vaka öfver dem till ondt, och intet godt, så att ho som af Juda uti Egypti land är, han skall genom svärd och hunger förgås, tilldess att det hafver en ända med dem.

27. Wata, ma ollen wapper nende wasto kurjaks, ja ei mitte heaks, ja keik Juda-mehhed, kes Egiptusse maal on, peawad otsa sama moöga läbbi ja nälja läbbi, kunni nem̃ad ärralöpwad.

27. Aš darysiu jiems pikta, o ne gera; visi Judo žmonės Egipto žemėje žus nuo kardo ir bado, kol bus visai sunaikinti.

27. Siehe, ich will über sie wachen zum Unglück und zu keinem Guten, daß, wer aus Juda in Ägyptenland ist, soll durch Schwert und Hunger umkommen, bis es ein Ende mit ihnen habe.

27. Voici, je veille sur eux, pour faire du mal et non du bien; et tous les hommes de Juda qui sont au pays d'Égypte, seront consumés par l'épée et par la famine, jusqu'à ce qu'il n'y en ait plus aucun.

27. He aquí que yo velo sobre ellos para mal, y no para bien; y todos los varones de Judá que están en tierra de Egipto, serán consumidos a cuchillo, y a hambre, hasta que sean consumidos.

27 Ziet, Ik zal over hen waken ten kwade en niet ten goede; en alle mannen van Juda, die in Egypteland zijn, zullen door het zwaard en door den honger verteerd worden, totdat zij ten einde zijn.

27. Oto Ja będę czuł nad nimi na złe, a nie na dobre; i niszczeć będą wszyscy mężowie Judzcy, którzy są w ziemi Egipskiej, mieczem i głodem, aż do szczętu wyginą;

27. Ímé, én vigyázok reájok az ő kárukra és nem javukra, és megemésztetik Júdának minden férfia, a kik Égyiptom földén vannak, fegyver miatt, éhség miatt, mígnem mind elfogynak.

27 Вот, Я буду наблюдать над вами к погибели, а не к добру; и все Иудеи, которые в земле Египетской, будут погибать от меча и голода, доколе совсем не истребятся.

27. Я бо буду назирати за вами пильно - вам на погибель, а не на добро; й усї Юдеї, що пробувають у Египтї, будуть гинути од меча та голоднечі, аж докіль до нащадку не вигинуть.

28. Vain vähäinen joukko miekasta pelastuneita on palajava Egyptin maasta Juudan maahan; ja Juudan koko jäännös, ne jotka tulivat Egyptin maahan, siellä muukalaisina asumaan, tulevat tietämään, kumpaisenko sana toteutuu, minun vai heidän.

28. Mutta jotka miekan välttävät, niiden pitää kuitenkin Egyptin maalta Juudan maahan vähässä joukossa palajaman. Ja niin pitää kaikki jääneet Juudasta, jotka Egyptin maahan asumaan menneet olivat, ymmärtämän, kummanko sanat todeksi joutuvat, minun vai heidän.

28. Mutta jotca miecan wälttäwät nijn heidän pitä cuitengin Egyptin maalda Judan maahan wähäs joucos palajaman. Ja nijn pitä caicki jäänet Judast jotca Egyptin maahan asuman mennet olit ymmärtämän cummanga sanat todexi joutuwat Minun eli heidän.

28. Mutta iotca Miecan welteuet/ heiden pite quitegin Egiptin maalda/ Judean mahan iellenstuleman wähen Joukon cansa. Ja sillens pite sis caiki ne ylitzeienyet Judast/ iotca Egiptin mahan asuman mennyet olit/ ymmertemen/ Cumban sanat todhexi tuleuat/ Minun elike heiden. (Mutta jotka miekan wälttäwät/ heidän pitää kuitenkin Egyptin maalta/ Judean maahan jällens tuleman wähän joukon kanssa. Ja sillens pitää siis kaikki ne ylitsejääneet Judasta/ jotka Egyptin maahan asumaan menneet olit/ ymmärtämän/ Kumman sanat todeksi tulewat/ Minun elikkä heidän.)

28 And those who escape the sword will return out of the land of Egypt into the land of Judah, few in number. And all the remnant of Judah, who have gone into the land of Egypt to journey there, will know whose word will stand, mine, or theirs.

28. Yet a small number that escape the sword shall return out of the land of Egypt into the land of Judah, and all the remnant of Judah, that are gone into the land of Egypt to sojourn there, shall know whose words shall stand, mine, or theirs.

28. Og de, som undkomme fra Sværdet skulle vende tilbage fra Ægyptens Land til Judas Land, i ringe Tal; og alle de overblevne af Juda, de, som ere komne til Ægyptens Land for at være der som fremmede, skulle forfare, hvis Ord der staar ved Magt, mit eller deres.

28. Men de som svärdet undkomma, de skola likväl komma utur Egypti land in uti Juda. land igen, med en liten hop; och alltså skola då alle de öfverblefne af Juda, som in uti Egypti land dragne voro, till att bo der, förnimma, hvilkens ord sant vordet är, mitt eller deras.

28. Ja kes peäsewad moöga eest, tullewad Egiptusse-maalt taggasi Juda male pissut innimessi: siis keik üllejänud Juda-rahwas, kes ollid läinud Egiptusse-male, senna kui woörad ellama, peawad tundma, kumb sanna töeks sanud, se, mis minnust, ehk mis neist on .

28. Tik labai mažas skaičius paspruks nuo kardo ir sugrįš iš Egipto į Judą. Tada Judo likutis, esantis Egipto krašte, pamatys, kieno žodis išsipildys­mano ar jų.

28. Welche aber dem Schwert entrinnen, die werden aus Ägyptenland ins Land Juda wiederkommen müssen als ein geringer Haufe. Und also werden dann alle die übrigen aus Juda, so nach Ägyptenland gezogen waren, daß sie sich daselbst herbergten, erfahren, wessen Wort wahr sei, meines oder ihres.

28. Et ceux qui auront échappé à l'épée retourneront du pays d'Égypte au pays de Juda en fort petit nombre; mais tout le reste de Juda, tous ceux qui sont venus dans le pays d'Égypte pour y demeurer, sauront quelle parole subsistera, la mienne ou la leur.

28. Y los que escaparen del cuchillo, volverán de tierra de Egipto a tierra de Judá, pocos hombres, para que sepan todos los residuos de Judá, que han entrado en Egipto para morar allí, la palabra de quien ha de permanecer, la mía, o la suya.

28 Maar die van het zwaard ontkomen, zullen uit Egypteland wederkeren in het land van Juda, weinig in getal; en het ganse overblijfsel van Juda, die in Egypteland gekomen zijn, om aldaar als vreemdelingen te verkeren, zullen weten, wiens woord bestaan zal, het Mijn of het hunne.

28. A którzy ujdą miecza, wrócą się z ziemi Egipskiej do ziemi Judzkiej, ludu mały poczet; i pozna wszystek ostatek Judzki, którzy weszli do ziemi Egipskiej, aby tam pielgrzymowali, czyje się słowo ostoi, mojeli, czyli ich?

28. De a kik a fegyvertől megszabadulnak, visszatérnek Égyiptom földéről Júdának földére, szám szerint kevesen, és mind megtudják Júdának maradékai, a kik bementek Égyiptom földébe, hogy ott tartózkodjanak: melyik szó teljesedik be, az [11†] enyém-é vagy az övék?

28 Только малое число избежавших от меча возвратится из земли Египетской в землю Иудейскую, и узнают все оставшиеся Иудеи, которые пришли в землю Египетскую, чтобы пожить там, чье слово сбудется: Мое или их.

28. Тілько не багато їх утече од меча й вернеться з землї Египецької в землю Юдейську, останок же Юдеїв, що прийшли в землю Египецьку, щоб там пробувати, дізнається, чиє слово справдиться, - чи моє, чи їх.

29. Ja tämä on oleva sen merkkinä, sanoo Herra, että minä rankaisen teitä tässä paikassa, tietääksenne, että minun sanani teitä vastaan toteutuvat, teille onnettomuudeksi:

29. Ja tämä olkoon teille merkiksi, sanoo Herra: sillä minä tahdon teitä tässä paikassa rangaista, että tietäisitte minun sanani tulevan todeksi, teille onnettomuudeksi;

29. JA tiedoxi sano HERra että minä teitä täsä paicas rangaista tahdon tietäxen minun sanani tulewan todexi teille onnettomudexi sano HERra näin:

29 And this will be the sign to you*, says Jehovah, that I will punish you* in this place, that you* may know that my words will surely stand against you* for evil:

29. And this shall be a sign unto you, saith the LORD, that I will punish you in this place, that ye may know that my words shall surely stand against you for evil:

29. Og dette skal være eder Tegnet, siger Herren, at jeg vil hjemsøge eder paa dette Sted, paa det I skulle vide, at mine Ord skulle staa ved Magt over eder til det onde:

29. Och detta skall vara till ett tecken, säger Herren, att jag eder i desso rummena hemsöka vill, på det I skolen veta, att min ord skola sann varda öfver eder till olycko.

29. Ja se olgo teile tähheks, ütleb Jehowa, et ma tahhan teie kätte nähha siin paikas, et teie peate tundma, et minno sannad töeste teie wasto töeks sawad önnetusseks.

29. Štai jums ženklas, kad nubausiu jus šioje vietoje, kad žinotumėte, jog mano žodžiai prieš jus išsipildys.

29. Und zum Zeichen, spricht der HERR, daß ich euch an diesem Ort heimsuchen will, damit ihr wißt, daß mein Wort soll wahr werden über euch zum Unglück,

29. Et ceci vous servira de signe, dit l'Éternel, que je vous punirai dans ce lieu, afin que vous sachiez que mes paroles s'accompliront infailliblement pour votre malheur:

29. Y esto tendréis por señal, dice Jehová, de que os visito en este lugar, para que sepáis que permaneciendo permanecerán mis palabras para mal sobre vosotros.

29 En dit zal ulieden het teken zijn, spreekt de HEERE, dat Ik in deze plaats over u bezoeking zal doen; opdat gij weet, dat Mijn woorden zekerlijk over u bestaan zullen ten kwade;

29. A to miejcie za znak, mówi Pan, że Ja was nawiedzę na tem miejscu, abyście wiedzieli, iż się prawdziwie spełnią słowa moje nad wami ku złemu.

29. És ez lesz néktek a jel, azt mondja az Úr, hogy én meglátogatlak titeket ezen a helyen, hogy megtudjátok, hogy bizonyára megállanak az én beszédeim a reátok következendő veszedelem felől.

29 И вот вам знамение, говорит Господь, что Я посещу вас на сем месте, чтобы вы знали, что сбудутся слова Мои о вас на погибель вам.

29. А ось вам знак, говорить Господь, що я навідаю вас карою в сьому місцї, щоб знали, що слова мої справдяться - вам на лихо.

30. Näin sanoo Herra: Katso, minä annan farao Hofran, Egyptin kuninkaan, hänen vihollistensa käsiin, niiden käsiin, jotka etsivät hänen henkeänsä, niinkuin minä olen antanut Sidkian, Juudan kuninkaan, Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, käsiin, joka oli hänen vihollisensa ja etsi hänen henkeänsä.

30. Näin sanoo Herra: katso, minä tahdon hyljätä Pharao Hophran, Egyptin kuninkaan, hänen vihollistensa käsiin ja niiden käsiin, jotka hänen henkeänsä väijyvät, niinkuin minä Zedekiankin, Juudan kuninkaan, hylkäsin Nebukadnetsarin, Babelin kuninkaan, hänen vihollistensa käteen, ja sen joka hänen henkeänsä väijyi.

30. Cadzo minä tahdon hyljätä Pharaon Haphran Egyptin Cuningan hänen wihollistens käsijn ja nijden käsijn jotca hänen hengens wäijywät nijncuin minä cedechiangin Judan Cuningan hyljännyt olin NebucadNezarin Babelin Cuningan hänen wihollisens käteen ja sen joca hänen hengens wäijyi.

30 Jehovah says thus: Behold, I will give Pharaoh Hophra King of Egypt into the hand of his enemies and into the hand of those who seek his life, as I gave Zedekiah king of Judah into the hand of Nebuchadnezzar king of Babylon, who was his enemy and sought his life.

30. Thus saith the LORD; Behold, I will give Pharaohhophra king of Egypt into the hand of his enemies, and into the hand of them that seek his life; as I gave Zedekiah king of Judah into the hand of Nebuchadrezzar king of Babylon, his enemy, and that sought his life.

30. Saa siger Herren: Se, jeg giver Farao Hofra, Kongen af Ægypten, i hans Fjenders Hænder og i deres Haand, som søge efter, hans Liv, ligesom jeg gav Zedekias, Judas Konge, i Nebukadnezars; Kongen af Babels, Haand, som var hans Fjende, og som søgte efter hans Liv.

30. Så säger Herren: Si, jag skall öfvergifva Pharao Hophra, Konungen i Egypten, uti hans fiendars händer, och deras som efter hans lif stå, likasom jag Zedekia, Juda Konung, öfvergifvit hafver uti NebucadNezars, Konungens i Babel, hans fiendas, hand, och den efter hans lif stod.

30. Nenda ütleb Jehowa: Wata, ma annan Warao Owra Egiptusse kuñingast tem̃a waenlaste kätte, ja nende kätte, kes ta hinge püüdwad: nenda kui ma ollen annud Sidkiat Juda kunningast Nebukadretsari Pabeli kuñinga kätte, kes temma waenlane, ja temma hinge püdis.

30. Aš atiduosiu faraoną Hofrą, Egipto karalių, į rankas jo priešų, kurie siekia jo gyvybės, kaip atidaviau Zedekiją, Judo karalių, į jo priešo Nebukadnecaro, Babilono karaliaus, kuris siekė jo gyvybės, rankas,­sako kareivijų Viešpats, Izraelio Dievas’ ‘‘.

30. so spricht der HERR also: Siehe, ich will Pharao Hophra, den König in Ägypten, übergeben in die Hände seiner Feinde und derer, die ihm nach dem Leben stehen, gleichwie ich Zedekia, den König Juda's, übergeben habe in die Hand Nebukadnezars, des Königs zu Babel, seines Feindes, und der ihm nach seinem Leben stand.

30. Ainsi a dit l'Éternel: Voici, je vais livrer Pharaon Hophra, roi d'Égypte, entre les mains de ses ennemis et de ceux qui cherchent sa vie, comme j'ai livré Sédécias, roi de Juda, entre les mains de Nébucadnetsar, roi de Babylone, son ennemi, qui cherchait sa vie.

30. Así dijo Jehová: He aquí que yo en trego a Faraon-hofra, rey de Egipto, en mano de sus enemigos, y en mano de los que buscan su alma; como entregué a Sedecías, rey de Judá, en mano de Nabucodonosor, rey de Babilonia, su enemigo, y que buscaba su alma.

30 Alzo zegt de HEERE: Ziet, Ik zal Farao Hofra, den koning van Egypte, geven in de hand zijner vijanden, en in de hand dergenen, die zijn ziel zoeken, gelijk als Ik Zedekia, den koning van Juda, gegeven heb in de hand van Nebukadrezar, den koning van Babel, zijn vijand, en die zijn ziel zocht.

30. Tak mówi Pan: Oto Ja podam Faraona Chofra, króla Egipskiego, w rękę nieprzyjaciół jego, i w rękę szukających duszy jego, jakom podał Sedekijasza, króla Judzkiego, w rękę Nabuchodonozora, króla Babiloóskiego, nieprzyjaciela jego, który szukał duszy jego.

30. Ezt mondja az Úr: Ímé, én odaadom Faraó Ofrát, Égyiptom királyát az ő ellenségeinek kezébe és az ő lelkét keresők kezébe, miképen odaadtam Sedékiást, a Júda királyát Nabukodonozornak, a babiloni királynak, az ő ellenségének és az ő lelkét keresőnek kezébe.

30 Так говорит Господь: вот, Я отдам фараона Вафрия,царя Египетского, в руки врагов его и в руки ищущих души его, как отдал Седекию, царя Иудейского, в руки Навуходоносора, царя Вавилонского,врага его и искавшего души его.

30. Так бо говорить Господь: Ось, я подав Фараона Вафрія, царя Египецького, на поталу ворогам його й в руки настаючим на життє його, як подав Седекію, царя Юдейського, на поталу Навуходонозорові, цареві Вавилонському, ворогові його, настававшому на душу його.