17 luku

Juudan synti. Väärä ja oikea turva. Profeetan rukous. Sapatin pyhittäminen.

1. Juudan synti on kirjoitettu rautapiirtimellä, timanttikärjellä, kaiverrettu heidän sydämensä tauluun ja teidän alttarienne sarviin,

1. Juudan synti on raudalla ja kovalla timantilla kirjoitettu, ja heidän sydämensä tauluihin kaivettu, ja teidän alttarinne sarviin,

1. JUdan syndi on raudalla ja cowalla Demantilla kirjoitettu ja heidän sydämens tauluijn caewettu ja heidän Altarins sarwijn.

1 The sin of Judah is written with a pen of iron and with the point of a diamond. It is engraved upon the tablet of their heart and upon the horns of your* altars,

1. The sin of Judah is written with a pen of iron, and with the point of a diamond: it is graven upon the table of their heart, and upon the horns of your altars;

1. Judas Synd er skreven med en Jerngriffel, med Æggen af en Dernent; den er indgravet paa deres Hjertes Tavle og paa ederes Altres Horn,

1. Juda synd är med jernstyl och med skarp diamant skrifven, och uti deras hjertas taflor grafven, och uppå hornen af deras altare;

1. Juda-rahwa pat on kirjotud raudsullega, terrewa temanti-kiwwiga; se on leikatud nende süddame laua peäle, ja teie altaride sarwede peäle,

1. Judo nuodėmė užrašyta geležiniu rašikliu, aštriu deimantu įrėžta į jų širdį ir ant aukurų ragų,

1. Die Sünde Juda's ist geschrieben mit eisernen Griffeln, und spitzigen Demanten geschrieben, und auf die Tafel ihres Herzens gegraben und auf die Hörner an ihren Altären,

1. Le péché de Juda est écrit avec un burin de fer, avec une pointe de diamant; il est gravé sur la table de leurs cœurs et sur les cornes de leurs autels.

1. EL pecado de Judá escrito está con cincel de hierro, y con punta de diamente, esculpido en la tabla de su corazón, y en los lados de vuestros altares;

1 De zonde van Juda is geschreven met een ijzeren griffie, met de punt eens diamants; gegraven in de tafel van hunlieder hart, en aan de hoornen uwer altaren;

1. Grzech Judzki napisany jest piórem żelaznem, a ostrym dyjamentem wyryty jest na tablicy serca ich, i na rogach ołtarzów waszych;

1. A Júda vétke vas tollal, gyémánt hegygyel van felírva; fel van vésve szívök táblájára és oltáraik szarvaira,

1 Грех Иуды написан железным резцом, алмазным острием начертан на скрижали сердца их и на рогах жертвенников их.

1. Гріх Юдин виписаний залїзним різцем, алмазним зубцем, вирізаний на таблицї серця в них та на рогах у жертівниках їх.

2. ja niin heidän lapsensa muistavat alttarinsa ja asera-karsikkonsa viheriäin puitten vieressä, korkeilla kukkuloilla.

2. Että heidän lapsensa mieleensä johdattaisivat alttarit ja metsistöt viheriäisten puiden tykönä korkeilla vuorilla.

2. Että heidän lapsens mieleens johdataisit ne Altarit ja medzistöt wiherjäisten puiden tykönä corkeilla wuorilla.

2 while their sons remember their altars and their Asherim {pole-images} by the green trees upon the high hills.

2. Whilst their children remember their altars and their groves by the green trees upon the high hills.

2. ligesorn deres Børn ihukomme deres Altre og deres Astartebilleder, ved de grønne Træer, ved Højenes Toppe.

2. Att deras barn skola ihågkomma de samma altare och lundar, vid de gröna trä, på de höga berg.

2. Kui ma mötlen nende laste peäle, nende altaride peäle, ja nende ite peäle, mis haljaste pude jures, mis körge mäekinkude peäl.

2. kol jų vaikai atsimena aukurus ir alkus po žaliuojančiais medžiais ant aukštų kalvų.

2. daß die Kinder gedenken sollen derselben Altäre und Ascherabilder bei den grünen Bäumen, auf den hohen Bergen.

2. Comme ils pensent à leurs enfants, ainsi pensent-ils à leurs autels et à leurs images d'Ashéra auprès des arbres verts et sur les hautes collines.

2. Para que sus hijos se acuerden de sus altares, y de sus bosques junto a los árboles verdes, y en los collados altos.

2 Gelijk hun kinderen hunner altaren gedenken, en hunner bossen, bij het groen geboomte, op de hoge heuvelen.

2. Gdy wspominają synowie ich na ołtarze ich, i na gaje ich pod drzewem zielonem, na pagórkach wysokich.

2. Mivelhogy megemlékeznek fiaik az ő [1†] oltáraikról, Aséra bálványaikról a zöld fák mellett és a magas halmokon.

2 Как о сыновьях своих, воспоминают они о жертвенниках своих и дубравах своих у зеленых дерев, на высоких холмах.

2. Мов про свої сини, згадують вони про жертівники свої, і дуброви свої та зелені дерева по горбах високих.

3. Oman vuoreni, joka on kedolla, niin myös sinun tavarasi, kaikki sinun aarteesi ja sinun uhrikukkulasi minä annan ryöstettäviksi synnin tähden kaikkia rajojasi myöten.

3. Mutta minä olen antava sinun korkeutes ryöviöksi, sekä vuorilla että kedoilla, sekä riistas, että kaiken sinun tavaras, niiden syntein tähden, jotka kaikissa sinun maas äärissä on tehty.

3. Mutta minä olen andawa sinun corkeuxes ryöwiöxi sekä wuorilla että kedoilla sekä sinun rijstas että caiken sinun tawaras nijden syndein tähden cuin caikisa sinun maas äris on tehty.

3 O my mountain in the field, I will give your substance and all your treasures for a spoil and your high places, because of sin, throughout all your borders.

3. O my mountain in the field, I will give thy substance and all thy treasures to the spoil, and thy high places for sin, throughout all thy borders.

3. Mit Bjerg paa Marken, dit Gods, ja, alt dit Liggendefæ vil jeg give hen til Rov, ja, dine Høje for Synden inden alle dine Landemærker.

3. Men jag skall gifva dina höjder till sköfvels, både på berg och slätter, samt med dina håfvor, och alla dina ägodelar, för syndernas skull, i alla dina gränsor bedrefna.

3. Oh minno mäggi, mis wäljal! so warra, ja keik so warrandussed, ja sinno körged paigad tahhan ma risutawaks anda patto pärrast, mis keikide so raiade peäl.

3. O mano kalne laukuose! Tavo turtą ir visus lobius leisiu išplėšti visame krašte už tavo nuodėmes.

3. Aber ich will deine Höhen, beide, auf den Bergen und Feldern, samt deiner Habe und allen deinen Schätzen zum Raube geben um der Sünde willen, in allen deinen Grenzen begangen.

3. Je livrerai au pillage ma montagne avec la campagne, tes richesses, tes trésors et tes hauts lieux, à cause de tes péchés sur tout ton territoire.

3. Mi montañes, en el campo son tus riquezas: todos tus tesoros daré a saco, por el pecado de tus altos, en todos tus términos.

3 Ik zal Mijn berg met het veld, uw vermogen en al uw schatten ten roof geven, mitsgaders uw hoogten, om de zonde in al uw landpalen.

3. O góro, i pole moje! majętność twoję i wszystkie skarby twoje podam na rozszarpanie dla grzechu wyżyn twoich, które masz po wszystkich granicach twoich.

3. Oh én hegyem a síkon! Vagyonodat, minden kincsedet [2†] prédává teszem a te magaslataidért, minden határodban való vétkeidért.

3 Гору Мою в поле, имущество твое и все сокровища твои отдам на расхищение, и все высоты твои – за грехи во всех пределах твоих.

3. Ой оддам же я гору твою в полі, твоє майно, усї твої скарби на луп, і всї висоти твої - за гріхи в усїх межах твоїх!

4. Sinun on luovuttava perintöosastasi, jonka minä olen sinulle antanut; ja minä saatan sinut vihollistesi orjuuteen maassa, jota sinä et tunne. Sillä te olette sytyttäneet minun vihani tulen; se on palava iankaikkisesti.

4. Ja sinun pitää tuleman ajetuksi pois sinun perinnöstäs, jonka minä sinulle antanut olen; ja minä tahdon sinun tehdä vihollisten orjaksi siinä maassa, jota et sinä tunne; sillä te olette sytyttäneet vihani tulen, joka ijankaikkisesti palava on.

4. Ja sinun pitä tuleman ajetuxi pois sinun perinnöstäs cuin minä sinulle andanut olen ja minä tahdon sinun tehdä wihollistes orjaxi sijnä maasa jota et sinä tunne: sillä te oletta sytyttänet minun wihani tulen joca ijancaickisest palawa on.

4 And you, even of yourself, will discontinue from your heritage that I gave you and I will cause you to serve your enemies in the land which you do not know. For you* have kindled a fire in my anger which will burn everlasting.

4. And thou, even thyself, shalt discontinue from thine heritage that I gave thee; and I will cause thee to serve thine enemies in the land which thou knowest not: for ye have kindled a fire in mine anger, which shall burn for ever.

4. Og du skal drage ud, og det ved din egen Skyld, fra din Arv, som jeg gav dig, og jeg vil gøre, at de skal tjene dine Fjender i et Land, som du ikke kender; thi I have optændt en Ild i min Vrede, den skal brænde evindelig.

4. Och du skall varda utdrifven utu ditt arf, som jag dig gifvit hafver, och jag skall göra dig till dina fiendars träl, uti ett land det du intet känner; ty I hafven upptändt mine vredes eld, den evinnerliga brinna skall.

4. Siis pead sa mahhajätma omma pärris-ossa, mis ma sulle annud, ja sedda issiennesest, ja ma tahhan sind panna tenima so waenlaste jure siñna male, mis sa ei tunne: sest teie ollete tuld süütnud pöllema mo wihha sees, se peab iggaweste pöllema.

4. Tu turėsi palikti savo paveldėjimą, kurį tau daviau; tave padarysiu vergu priešų šalyje, kurios nepažįsti, nes mano rūstybės ugnis degs amžinai.

4. Und du sollst aus deinem Erbe verstoßen werden, das ich dir gegeben habe, und ich will dich zu Knechten deiner Feinde machen in einem Lande, das du nicht kennst; denn ihr habt ein Feuer meines Zorns angezündet, das ewiglich brennen wird.

4. Et, par ta faute, tu laisseras en repos l'héritage que je t'avais donné, et je t'asservirai à tes ennemis dans un pays que tu ne connais pas; car vous avez allumé le feu de ma colère, et il brûlera à toujours.

4. Y habrá remisión en tí de tu heredad, la cual yo te dí; y hacerte he servir a tus enemigos en tierra que no conociste; porque fuego encendistes en mi furor, para siempre arderá.

4 Alzo zult gij aflaten (en dat om u zelven) van uw erfenis, die Ik u gegeven heb, en Ik zal u uw vijanden doen dienen in een land, dat gij niet kent; want gijlieden hebt een vuur aangestoken in Mijn toorn, tot in eeuwigheid zal het branden.

4. A ty musisz zaniechać za przewinieniem twojem dziedzictwa twego, którem ci dał. I dam cię w niewolę nieprzyjaciołom twoim, i ziemi, której nie znasz; boście ogieó rozniecili w popędliwości mojej, który aż na wieki gorzeć będzie.

4. És elszakíttatol, és pedig magad által, a te örökségedtől, a melyet én adtam néked, és szolgáltatni fogom veled a te [3†] ellenségeidet olyan földön, a melyet nem ismersz; mert tűzre lobbantottátok haragomat, örökké égni fog.

4 И ты чрез себя лишишься наследия твоего, которое Я дал тебе, и отдамтебя в рабство врагам твоим, в землю, которой ты не знаешь, потому что вы воспламенили огонь гнева Моего; он будет гореть вовеки.

4. І ти сама лишишся без наслїддя твого, що я надїлив тобі, й віддам тебе в неволю ворогам твоїм у землю, що її не знаєш, бо ви розпалили огонь гнїву мого; він горіти ме невгасимо.

5. Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta.

5. Näin sanoo Herra: kirottu olkoon se mies, joka luottaa ihmiseen, ja panee lihan itsellensä käsivarreksi, ja jonka sydän luopuu pois Herrasta.

5. NÄitä sano HERra: kirottu olcon se mies joca luotta idzens ihmiseen ja pane lihan idzellens käsiwarrexi ja jonga sydän luopu pois HERrasta:

5. Nein HERRA sanopi. KIrottu ombi se mies/ ioca Inhimisten päle vskalta/ ia pitepi lihan henen Käsiuardhens edest/ ia sydhemellens HERRASTA poiswelte. (Näin HERRA sanoopi. Kirottu ompi se mies/ joka ihmisten päälle uskaltaa/ ja pitääpi lihan hänen käsiwartensa edestä/ ja sydämellänsä HERRASTA pois wälttää.)

5 Jehovah says thus: Cursed is the man who trusts in man and makes flesh his arm and whose heart departs from Jehovah.

5. Thus saith the LORD; Cursed be the man that trusteth in man, and maketh flesh his arm, and whose heart departeth from the LORD.

5. Saa siger Herren: Forbandet er den Mand, som forlader sig paa Mennesket og holder Kød for sin Arm, og hvis Hjerte viger fra Herren.

5. Detta säger Herren: Förbannad är den man som förlåter sig uppå mennisko, och sätter kött sig till arm, och viker med sitt hjerta ifrå Herranom.

5. Nenda ütleb Jehowa: Ärranetud on se mees, kes lodab innimesse peäle, ja panneb lihha ommaks käewarreks, ja lahkub JEHOWAST omma süddamega ärra.

5. Taip sako Viešpats: ‘‘Prakeiktas žmogus, kuris pasitiki žmogumi ir laiko kūną savo stiprybe, kurio širdis nutolsta nuo Viešpaties.

5. So spricht der HERR: Verflucht ist der Mann, der sich auf Menschen verläßt und hält Fleisch für seinen Arm, und mit seinem Herzen vom HERRN weicht.

5. Ainsi a dit l'Éternel: Maudit est l'homme qui se confie en l'homme, et qui de la chair fait son bras, et dont le cœur se retire de l'Éternel!

5. Así dijo Jehová: Maldito el varón que confía en el hombre, y pone carne por su brazo, y su corazón se aparta de Jehová.

5 Zo zegt de HEERE: Vervloekt is de man, die op een mens vertrouwt, en vlees tot zijn arm stelt, en wiens hart van den HEERE afwijkt!

5. Tak mówi Pan:Przeklęty mąż, który ufa w człowieku, i który pokłada ciało ramieniem swojem, a od Pana odstępuje serce jego.

5. Ezt mondja az Úr: Átkozott az a férfi, a ki emberben [4†] bízik és testbe helyezi erejét, az Úrtól pedig eltávozott az ő szíve!

5 Так говорит Господь: проклят человек, который надеется на человека и плоть делает своею опорою, и которого сердце удаляется от Господа.

5. Так говорить Господь: Проклята людина, що вповає на людей, і робить тїло опорою своєю, а серце її цурається Господа.

6. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, asumattomassa suolamaassa.

6. Hänen pitää tuleman niinkuin kanerva korvessa, ja ei pidä saaman nähdä tulevaista lohdutusta; ja hänen pitää asuman kuivuudessa korvessa, hedelmättömässä ja autiossa erämaassa.

6. Hänen pitä tuleman nijncuin canerwa corwesa ja ei pidä saaman nähdä tulewaista lohdutusta pitä oleman cuiwudes corwesa hedelmättömäs ja autias erämaasa.

6. Henen pite oleman ninquin Caneruan coruesa/ ia ei hen saa nädhe site tuleuaista Lohutosta. Waan henen pite iemen sihen quiuahan coruesa/ hedelmettömes ia autias Maasa. (Hänen pitää oleman niinkuin kanerwan korwessa/ ja ei hän saa nähdä sitä tulewaista lohdutusta. Waan hänen pitää jäämän siihen kuin kuiwahan korwessa/ hedelmättömässä ja autiossa maassa.)

6 For he will be like the heath in the desert and will not see when good comes, but will inhabit the parched places in the wilderness, a salt land and not inhabited.

6. For he shall be like the heath in the desert, and shall not see when good cometh; but shall inhabit the parched places in the wilderness, in a salt land and not inhabited.

6. Og han skal være som den enlige paa den Øde Mark og skal ikke se, at der kommer godt; men han skal bo paa de forbrændte Steder i Ørken, i et Saltland, som ikke kan bebos.

6. Han skall varda såsom ljung i öknene, och skall intet få se den tillkommande tröstena; utan skall blifva uti det torra i öknene, uti en ofruktsam och öde mark.

6. Ja temma on kui kannarpik nömmes, ja ei sa mitte nähha, kui hea tulleb, ja ta ellab poudse paikade sees körbes, ühhe pahha nömme-ma peäl, kus ükski ei ella.

6. Jis bus kaip krūmokšnis dykumoje ir nieko gero nematys. Jis gyvens sausoje, druskingoje ir negyvenamoje šalyje.

6. Der wird sein wie die Heide in der Wüste und wird nicht sehen den zukünftigen Trost, sondern bleiben in der Dürre, in der Wüste, in einem unfruchtbaren Lande, da niemand wohnt.

6. Il sera comme un homme dénué de secours dans la plaine stérile; il ne verra point venir le bien; mais il habitera au désert, dans les lieux secs, dans une terre salée et inhabitable.

6. Y será como la retama en el desierto; y no verá cuando viniere el bien: mas morará en las securas en el desierto, en tierra despoblada y deshabitada.

6 Want hij zal zijn als de heide in de wildernis, die het niet gevoelt, wanneer het goede komt; maar blijft in dorre plaatsen in de woestijn, in zout en onbewoond land.

6. Albowiem stanie się jako wrzos na puszczy, który nie czuje, gdy co dobrego przychodzi, ale bywa na suchych miejscach na puszczy w ziemi słonej, i w której nikt nie mieszka.

6. Mert olyanná lesz, mint a hangafa a pusztában, és nem látja, hogy jó következik, hanem szárazságban lakik a sivatagban, a sovány és lakhatatlan földön.

6 Он будет как вереск в пустыне и не увидит, когда придет доброе, и поселится в местах знойных в степи, на земле бесплодной, необитаемой.

6. Вона буде, як билина в степу, й не діжде собі добра; жити ме на сухих місцях у пустинї, на землї солоній, безлюдній.

7. Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on.

7. Mutta se mies on siunattu, joka luottaa Herraan; ja Herra on hänen turvansa.

7. Mutta se mies on siunattu joca luotta HERraan ja HERra on hänen turwans.

7. Mutta siugnattu on se Mies/ ioca HERRAN päle loottapi/ ia ionga turua HERRA ombi. (Mutta siunattu on se mies/ joka HERRAN päälle luottaapi/ ja jonka turwa HERRA ompi.)

7 Blessed is the man who trusts in Jehovah and whose trust Jehovah is.

7. Blessed is the man that trusteth in the LORD, and whose hope the LORD is.

7. Velsignet den Mand, som forlader sig paa Herren, og hvis lillid Herren er!

7. Men välsignad är den man, som förlåter sig uppå Herran, och Herren hans tröst är.

7. Önnistud on se mees, kes lodab JEHOWA peäle, ja kelle lotus JEHOWA on.

7. Palaimintas žmogus, kuris pasitiki Viešpačiu, kurio viltis yra Viešpats!

7. Gesegnet aber ist der Mann, der sich auf den HERRN verläßt und des Zuversicht der HERR ist.

7. Béni soit l'homme qui se confie en l'Éternel, dont l'Éternel est la confiance!

7. Bendito el varón que se fia de Jehová, y que Jehová es su confianza.

7 Gezegend daarentegen is de man, die op den HEERE vertrouwt, en wiens vertrouwen de HEERE is!

7. Błogosławiony mąż, który ufa w Panu, a Pan jest nadzieją jego.

7. Áldott az a férfi, a ki az [5†] Úrban bízik, és a kinek bizodalma az Úr;

7 Благословен человек, который надеется на Господа, и которого упование – Господь.

7. Благословен чоловік, що вповає на Господа, що його надїєю Господь.

8. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.

8. Hän on niinkuin se puu, joka veden reunalle on istutettu ja ojan viereen juurtunut; sillä jos vielä palavuus tulee, niin ei hän kuitenkaan pelkää, vaan sen lehdet pysyvät viheriäisinä, eikä murehdi, kuin kuiva vuosi tulee, mutta kantaa hedelmän ilman lakkaamatta.

8. Hän on nijncuin se puu joca weden reunalle on istutettu ja ojan wiereen juurtunut on: sillä jos wielä palawus tule nijn ei hän cuitengan pelkä waan sen lehdet pysywät wiherjäisnä eikä murehdi cosca cuiwa wuosi tule mutta canda hedelmän ilman lackamat.

8. Hen on ninquin iocu istutettu Puu wedhen tykene/ ia wirdhan wierelle iwritettu. Sille waicka iocu helleh tule/ nin ei hen senuoxi quiuetu/ waan henen Lectens wiherieiszne pysyuet/ ia ei murhedi/ quin iocu quiua woosi tule/ Waan se candapi lackamat Hedhelmen. (Hän on niinkuin joku istutettu puu weden tykönä/ ja wirran wierellä juuritettu. Sillä waikka joku helle tulee/ niin ei hän senwuoksi kuiwettuu/ waan hänen lähteensä wiheriäisenä pysywät/ ja ei murehdi/ kuin joku kuiwa wuosi tulee/ Waan se kantaapi lakkaamat hedelmän.)

8 For he will be as a tree planted by the waters, that spreads out its roots by the river and will not fear when heat comes, but its leaf will be green and will not be worried in the year of drought, nor will cease from yielding fruit.

8. For he shall be as a tree planted by the waters, and that spreadeth out her roots by the river, and shall not see when heat cometh, but her leaf shall be green; and shall not be careful in the year of drought, neither shall cease from yielding fruit.

8. Thi han skal være ligesom et Træ, plantet ved Vand, og som udskyder sine Rødder ved Bækken, og som ikke frygter, naar der kommer Hede, og hvis Blad skal være grønt, og som ikke hænger mat, naar et tørt Aar kommer, og ikke lader af at hære Frugt.

8. Han är lika som ett trä, det vid vatten planteradt och vid en bäck berotadt är; ty om än en hette kommer, så fruktar det sig dock intet, utan dess löf blifva grön; och sörjer intet, när ett torrt år kommer, men det bär frukt utan upphåll.

8. Sest temma on kui pu, mis we jure istutud, ja jöe äres ommad jured aianud, ja ta ei tunne, kui poud tulleb, ja temma lehhed on haljad; ja poudsel aastal ei murretse temma mitte, ja ei anna järrele wilja kandmast.

8. Jis bus kaip medis, pasodintas prie vandens, leidžiantis šaknis prie upelio. Jis nebijos ateinančios kaitros, jo lapai visada žaliuos. Jis nesirūpins sausros metu, bet nuolat neš vaisių.

8. Der ist wie ein Baum, am Wasser gepflanzt und am Bach gewurzelt. Denn obgleich eine Hitze kommt, fürchtet er sich doch nicht, sondern seine Blätter bleiben grün, und sorgt nicht, wenn ein dürres Jahr kommt sondern er bringt ohne Aufhören Früchte.

8. Il sera comme un arbre planté près des eaux, qui étend ses racines le long d'une eau courante; qui, lorsque vient la chaleur, ne la craint point, mais dont la feuille est verte; il n'est point en peine dans l'année de sécheresse, et ne cesse pas de porter du fruit.

8. Porque él será como el árbol plantado junto a las aguas, que junto a la corriente echará sus raices; y no verá cuando viniere el calor, y su hoja será verde; y en el año de prohibición no se fatigará, ni dejará de hacer fruto.

8 Want hij zal zijn als een boom, die aan het water geplant is, en zijn wortelen uitschiet aan een rivier, en gevoelt het niet, wanneer er een hitte komt, maar zijn loof blijft groen; en in een jaar van droogte zorgt hij niet, en houdt niet op van vrucht te dragen.

8. Bo będzie jako drzewo wszczepione nad wodami, a nad strumieniem zapuszczające korzenie swoje, które nie czuje, gdy przychodzi gorącość, ale liść jego zostaje zielony, a roku suchego nie frasuje się, i nie przestaje przynosić owocu.

8. Mert olyanná lesz, mint a víz mellé ültetett [6†] fa, a mely a folyó felé bocsátja gyökereit, és nem fél, ha hőség következik, és a levele zöld marad; és a száraz esztendőben nem retteg, sem a gyümölcsözéstől meg nem szűnik.

8 Ибо он будет как дерево, посаженное при водах и пускающее корни свои у потока; не знает оно, когда приходит зной; лист его зелен, и во время засухи оно не боится и не перестает приносить плод.

8. Він - мов те дерево, посаджене над водою, що простягає своє коріннє до потока: Не боїться воно жари, листє його зеленїє; байдужне воно й під сухолїттє; не перестає родити нїколи.

9. Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?

9. Sydän on häijy ja pahanilkinen kappale ylitse kaikkein; kuka taitaa sitä tutkia?

9. SYdän on häijy ja pahanelkinen cappale caickein cappalden ylidze cuca taita sitä tutkia.

9. Yxi wiecas ia nuria ase caikein ylitze/ ombi sydhen/ Cuca sen taita vlostutkia? (Yksi wieras ja nurja ase kaikkein ylitse/ ompi sydän/ Kuka sen taitaa ulostutkia?)

9 The heart is deceitful above all things and it is exceedingly corrupt. Who can know it?

9. The heart is deceitful above all things, and desperately wicked: who can know it?

9. Hjertet er bedrageligt, mere end alle Ting, og det er sygt; hvo kan kende det?

9. Ett argt, illfundigt ting öfver all ting är hjertat; ho kan utransakat?

9. # Südda on kawwalam petma , kui mingisuggune mu assi, ja temma on koggone hukkas; kes woib sedda ärratunda?

9. Širdis yra labai klastinga ir be galo nedora. Kas ją supras!

9. Es ist das Herz ein trotzig und verzagtes Ding; wer kann es ergründen?

9. Le cœur est trompeur par-dessus tout, et désespérément malin; qui le connaîtra?

9. Engañoso es el corazón más que todos las cosas, y perverso: ¿quién le conocerá?

9 Arglistig is het hart, meer dan enig ding, ja, dodelijk is het, wie zal het kennen?

9. Najzdradliwsze jest serce nadewszystko i najprzewrotniejsze, któż je pozna?

9. Csalárdabb a szív mindennél, és gonosz az; kicsoda ismerhetné azt?

9 Лукаво сердце человеческое более всего и крайне испорчено; ктоузнает его?

9. Лукаве над усе в сьвітї серце людське й ледаче; хто його зміркує?

10. Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.

10. Minä Herra tahdon tutkia sydämen ja koetella munaskuut ja annan kullekin hänen töittensä jälkeen ja hänen töittensä hedelmän jälkeen.

10. Minä HErra tahdon tutkia sydämet ja coetella munascuut ja annan cullengin heidän töidens jälken ja hänen töidens hedelmän jälken.

10. Minepe HERRA taidhan sydhemet vlostutkia/ ia ne munaskuut coetella/ ia annan iocaitzen tööns ielkin henen tecoins hedelmen ielkin. (Minäpä HERRA taidan sydämet ulostutkia/ ja ne munaskuut koetella/ ja annan jokaisen työnsä jälkeen hänen tekoinsa hedelmän jälkeen.)

10 I, Jehovah, search the mind. I try the heart, even to give every man according to his ways, according to the fruit of his practices.

10. I the LORD search the heart, I try the reins, even to give every man according to his ways, and according to the fruit of his doings.

10. Jeg Herren er den, som ransager Hjertet og prøver Nyrer, og det for at give hver efter sine Veje; efter sine Idrætters Frugt.

10. Jag Herren kan utransaka hjertat, och pröfva njurarna, och gifver hvarjom och enom efter hans vägar, och efter hans gerningars frukt.

10. Minna Jehowa urin süddame läbbi, ja katsun nerud läbbi, et ma annan iggamehhele temma tede järrele ¤ temma teggude kasso järrele.

10. Aš, Viešpats, ištiriu širdį, išbandau inkstus ir atlyginu kiekvienam pagal jo kelius ir jo darbų vaisius’‘.

10. Ich, der HERR, kann das Herz ergründen und die Nieren prüfen und gebe einem jeglichen nach seinem Tun, nach den Früchten seiner Werke.

10. Moi, l'Éternel, je sonde le cœur, et j'éprouve les reins; et cela pour rendre à chacun selon ses voies, selon le fruit de ses actions.

10. Yo Jehová que escudriño el corazón, que pruebo los riñones, para dar a cada uno según su camino, según el fruto de sus obras.

10 Ik, de HEERE, doorgrond het hart, en proef de nieren; en dat, om een iegelijk te geven naar zijn wegen, naar de vrucht zijner handelingen.

10. Ja Pan, który się badam serca, i doświadczam nerek, tak abym każdemu oddał według drogi jego, i według owocu spraw jego.

10. Én, az Úr vagyok az, a ki a [7†] szívet fürkészem és a veséket vizsgálom, hogy megfizessek kinek-kinek az ő útai szerint és cselekedeteinek gyümölcse szerint.

10 Я, Господь, проникаю сердце и испытываю внутренности, чтобы воздать каждому по пути его и по плодам дел его.

10. Я, Господь, я тілько зазираю в серце, вивідую нутро, щоб відплачувати кожному по його ходах, по плодам учинків його.

11. Peltokana, joka hautoo, mitä ei ole muninut, on se, joka hankkii rikkautta vääryydellä; päiviensä puolivälissä hänen täytyy se jättää, ja hänen loppunsa on houkan loppu.

11. Sillä niinkuin lintu hautoo ja ei kuori, niin on myös se, joka väärin kalua kokoo; sillä hänen pitää jättämän sen kesken aikaansa, ja viimeiseltä tyhjäksi tuleman.

11. Sillä nijncuin lindu muni ja ei haudo nijn on myös se joca wäärä calua coco: sillä hänen pitä jättämän cosca hän wähimmän ajattele ja pitä wielä wijmeiseldä nauroxi tuleman.

11. Sille quin iocu Lindu Munians hauto/ ia ei nijte coori/ Nin ikenens ombi se iocu wärie Tauaroita cocopi. Sille quin hen wähimen pelke/ nin henen teuty ne iette/ ia wiele pälisexi hen pilcatan. (Sillä kuin joku lintu muniansa hautoo/ ja ei niitä kuori/ Niin ikänänsä ompi se joka wääriä tawaroita kokoopi. Sillä kuin hän wähimmin pelkää/ niin hänen täytyy ne jättää/ ja wielä päälliseksi hän pilkataan.)

11 As the partridge that sits on eggs which she has not laid, so is he who gets riches and not by right. In the midst of his days they will leave him and at his end he will be a fool.

11. As the partridge sitteth on eggs, and hatcheth them not; so he that getteth riches, and not by right, shall leave them in the midst of his days, and at his end shall be a fool.

11. Som en Agerhøne, der samler Æg, som den ikke selv har lagt, saaledes er den, som forhverver sig Rigdom, men ikke med Ret; han skal forlade den midt i sine Dage og være en Daare paa sit sidste.

11. Ty lika som en fogel, som lägger sig uppå ägg, och utkläcker dem icke, alltså är den som orätt gods församlar; ty han måste derifrå, då han det aldraminst tänker; och måste dock på sistone hafva spott dertill.

11. Kui pöldpü munne koggub, ja ei haudu wälja; nenda on se, kes rikkust kokkupanneb, agga ei mitte öigussega: omma pole ea sees peab ta sedda järrele jätma, ja omma wiimses otsas saab ta jölledaks.

11. Kaip kurapka, tupinti ant kiaušinių, bet neišperinti jų, yra tas, kuris neteisingai įgyja turtą. Gyvenimui įpusėjus turtai paliks jį, ir galiausiai jis liks kaip kvailys.

11. Denn gleichwie ein Vogel, der sich über Eier setzt und brütet sie nicht aus, also ist der, so unrecht Gut sammelt; denn er muß davon, wenn er's am wenigsten achtet, und muß zuletzt Spott dazu haben.

11. Celui qui acquiert des richesses, mais non point avec droit, est comme une perdrix qui couve ce qu'elle n'a point pondu; il les laissera au milieu de ses jours, et à la fin il se trouvera qu'il est un insensé.

11. La perdiz que hurta lo que no parió, tal es el que allega riquezas y no con juicio: en medio de sus dias las dejará, y en su postrimería será insipiente.

11 Gelijk een veldhoen eieren vergadert, maar broedt ze niet uit, alzo is hij, die rijkdom vergadert, doch niet met recht; in de helft zijner dagen zal hij dien moeten verlaten, en in zijn laatste een dwaas zijn.

11. Jako kuropatwa zgromadza jajka, ale ich nie wylęga: tak, kto zbiera bogactwa, a niesprawiedliwie, w połowie dni swoich opuści je, a na ostatek będzie głupim;

11. Mint a fogoly madár, mely fiakat gyűjt, melyeket nem ő költött, olyan, a ki gazdagságot gyűjt, de nem igazán; az ő napjainak felén elhagyja azt, a halálakor pedig bolonddá lesz.

11 Куропатка садится на яйца, которых не несла; таков приобретающий богатство неправдою: он оставит его на половине дней своих, и глупцом останется при конце своем.

11. Мов та куропатва, що висиджує яйця чужі, що їх не знесла, так і той, хто придбав достаток, та не на правій дорозї. У половинї віку свого втеряє його, і при концї свойму покажеться дурним.

12. Kunnian valtaistuin, korkea ikiajoista, meidän pyhäkkömme paikka!

12. Mutta meidän pyhyytemme sia, (Jumalan) kunnian istuin, on aina lujana pysynyt.

12. Mutta meidän pyhydem sia nimittäin Jumalan cauniuden istuin on aina lujana pysynyt.

12. Mutta meiden Pyhydhen Sia/ nimitten/ se Jumalan Cunnian Stoli/ aina wahwana pysy/ (Mutta meidän pyhyyden sija/ nimittäin/ se Jumalan kunnian tuoli/ aina wahwana pysyy/)

12 A glorious throne, set on high from the beginning, is the place of our sanctuary.

12. A glorious high throne from the beginning is the place of our sanctuary.

12. Herlighedens Trone, Højheden af Begyndelsen, var vor Helligdoms Sted.

12. Men vår helgedoms rum, nämliga Guds härlighets säte, är alltid fast blifvet.

12. So au järg, se körgus algmissest on meie pühha paiga asse.

12. Mūsų šventykla yra šlovingas sostas, išaukštintas nuo pradžios.

12. Aber die Stätte unsers Heiligtums, der Thron göttlicher Ehre, ist allezeit fest geblieben.

12. Le lieu de notre sanctuaire est un trône de gloire, un lieu élevé dès le commencement.

12. Solio de gloria, alteza desde el principio es el lugar de nuestro santuario.

12 Een troon der heerlijkheid, een hoogheid van het eerste aan, is de plaats onzes heiligdoms.

12. Ale miejsce świątnicy naszej, to jest stolica chwały Najwyższego, wiecznie trwa.

12. Óh dicsőség trónja, kezdettől fogva magasságos, [8†] szentségünknek helye.

12 Престол славы, возвышенный от начала, есть место освящения нашего.

12. О, місцем нашого осьвящення є престол слави, вознесений з давен давнезних!

13. Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun. Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran.

13. Sinä Herra olet Israelin toivo; kaikki, jotka sinun hylkäävät, pitää häpiään tuleman; ne minusta luopuneet pitää maahan kirjoitettaman; sillä he hylkäävät Herran, joka on elävä vesilähde.

13. Sillä sinä HERra olet Israelin toiwo caicki jotca sinun hyljäwät pitä häpiään tuleman ja ne luopunet pitä maahan kirjoitettaman: sillä he hyljäwät HERran joca on eläwäinen wesilähde.

13. Sille sine HERRA olet Israelin toiuo. Caiki iotca sinua ylenandauat/ pite häpien tuleman/ ia ne poislangetut pite maan päle kirioitetuxi tuleman. Sille he HERRAN ylenannoit/ sen eleuen Wedhen cohumisen. (Sillä sinä HERRA olet Israelin toiwo. Kaikki jotka sinua ylenantawat/ pitää häpeän tuleman/ ja ne poislangetut pitää maan päällä kirjoitetuksi tuleman. Sillä he HERRAN ylenannoit/ sen eläwän weden kuohumisen.)

13 O Jehovah, the hope of Israel, all who forsake you will be put to shame. Those who depart from me will be written in the earth, because they have forsaken Jehovah, the fountain of living waters.

13. O LORD, the hope of Israel, all that forsake thee shall be ashamed, and they that depart from me shall be written in the earth, because they have forsaken the LORD, the fountain of living waters.

13. Israels Forhaabning, Herre ! Alle, som forholde dig, skulle beskæmmes; de, som affalde fra dig, skulle skrives i Jorderig, thi de forlode Herren, de levende Vandes Kilde.

13. Ty, Herre, du äst Israels hopp; alle de som dig förlåta, måste till skam varda, och de affällige måste på jordene skrefne varda; ty de öfvergifva Herran, som är en lefvandes vattens källa.

13. Oh Jehowa, Israeli otus! keik, kes sind mahhajätwad, need peawad häbbi sisse sama; kes minnust ärratagganewad, neid kirjotakse mulla sisse, sest nemmad jätwad Jehowat , sedda ello hallikast mahha.

13. Viešpatie, Izraelio viltie! Visi, kurie palieka Tave, bus sugėdinti. Kurie nutolsta nuo Tavęs, bus įrašyti į žemės dulkes, nes jie paliko Viešpatį, gyvojo vandens versmę.

13. Denn, Herr, du bist die Hoffnung Israels. Alle, die dich verlassen, müssen zu Schanden werden, und die Abtrünnigen müssen in die Erde geschrieben werden; denn sie verlassen den HERRN, die Quelle des lebendigen Wassers.

13. Éternel, qui es l'attente d'Israël! tous ceux qui t'abandonnent seront confondus! - Ceux qui se détournent de moi seront écrits sur la terre; car ils abandonnent la source des eaux vives, l'Éternel.

13. ¡O esperanza de Israel, Jehová! todos los que te dejan, serán avergonzados; y los que de mí se apartan, serán escritos en el polvo; porque dejaron la vena de aguas vivas, a Jehová.

13 O HEERE, Israels Verwachting! allen, die U verlaten, zullen beschaamd worden; en die van mij afwijken, zullen in de aarde geschreven worden; want zij verlaten den HEERE, den Springader des levenden waters.

13. O nadziejo Izraelska, Panie! wszyscy, którzy cię opuszczają, niech będą zawstydzeni; którzy odstępują odemnie, niech na ziemi zapisani będą; albowiem opuścili źródło wód żywych, Pana.

13. Izráelnek reménysége, oh Uram! A kik elhagynak téged, mind megszégyenülnek! A kik elpártolnak [9†] tőlem, a porba iratnak be, mert elhagyták az élő vizeknek kútfejét, az Urat!

13 Ты, Господи, надежда Израилева; все, оставляющие Тебя, посрамятся. „Отступающие от Меня будут написаны на прахе, потому что оставили Господа, источник воды живой".

13. Ти один, Господи - надїя Ізрайлева; всї, що тебе покинули, посоромляться. Всї, що відступають од тебе, будуть на піску написані, за те, що покинули жилу води живої - Господа.

14. Paranna minut, Herra, niin minä parannun, auta minua, niin olen autettu. Sillä sinä olet minun ylistykseni.

14. Paranna minua, Herra, niin minä paranen; auta sinä minua, niin minä olen autettu; sillä sinä olet minun kerskaukseni.

14. Paranna minua HERra nijn minä paranen auta sinä minua nijn minä olen autettu sillä sinä olet minun kerscauxen.

14. Paranna sine minua HERRA/ nin mine paranen/ Auta sine minua/ nin mine olen autettu/ Sille sine olet minun kerskauxen. (Paranna sinä minua HERRA/ niin minä paranen/ Auta sinä minua/ niin minä olen autettu/ Sillä sinä olet minun kerskaukseni.)

14 Heal me, O Jehovah and I will be healed. Save me and I will be saved, for you are my praise.

14. Heal me, O LORD, and I shall be healed; save me, and I shall be saved: for thou art my praise.

14. Herre ! Jeg mig, saa læges jeg; frels mig, saa frelses jeg; thi du er min Ros.

14. Hela du mig, Herre, så varder jag hel; hjelp du mig, så är mig hulpet; ty du äst min berömmelse.

14. Te mind terweks, JEHOWA! siis saan ma terweks; sada mulle abbi, siis saan ma abbi: sest sinna olled mo kitus.

14. Viešpatie, pagydyk mane, tai būsiu sveikas; gelbėk mane, tai būsiu išgelbėtas, nes Tu esi mano gyrius!

14. Heile du mich, HERR, so werde ich heil; hilf du mir, so ist mir geholfen; denn du bist mein Ruhm.

14. Éternel! guéris-moi, et je serai guéri; sauve-moi, et je serai sauvé; car tu es ma louange.

14. Sáname, o! Jehová, y seré sano: sálvame, y seré salvo; porque tú eres mi alabanza.

14 Genees mij, HEERE! zo zal ik genezen worden, behoud mij, zo zal ik behouden worden; want Gij zijt mijn Lof.

14. Uzdrów mię, Panie! a będę uzdrowiony: zbaw mię, a będę zbawiony; albowiemeś ty chwała moja.

14. Gyógyíts meg engem Uram, hogy meggyógyuljak, szabadíts meg engem, hogy megszabaduljak, mert te vagy az én dicsekedésem!

14 Исцели меня, Господи, и исцелен буду; спаси меня, и спасен буду; ибо Ты хвала моя.

14. Оздоров же мене, Господи, так я й одужаю; спаси мене, а я спасен буду; ти бо хвала моя.

15. Katso, he sanovat minulle: Missä on Herran sana? Toteutukoon se!

15. Katso, he sanovat minulle: kussa siis on Herran sana? annas nyt tulla!

15. Cadzo he sanowat minulle: cusa sijs on HERran sana? annas tulla.

15. Catzos/ he sanouat minulle/ Cussa on sijs HERRAN sana? annaxi sen tulla. (Katsos/ he sanowat minulle/ Kussa on siis HERRAN sana? anna sen tulla.)

15 Behold, they say to me, Where is the word of Jehovah? Let it come now.

15. Behold, they say unto me, Where is the word of the LORD? let it come now.

15. Se, de sige til mig: Hvor er Herrens Ord? lad det dog komme!

15. Si, de säga till mig: Hvar är då Herrans ord? Käre, låt kommat.

15. Wata, nemmad ütlewad mo wasto: Kus on Jehowa sanna? et tulgo se nüüd.

15. Jie man sako: ‘‘Kur Viešpaties žodis? Teateina dabar!’‘

15. Siehe, sie sprechen zu mir: Wo ist denn des HERRN Wort? Laß es doch kommen!

15. Voici, ceux-ci me disent: "Où est la parole de l'Éternel? Qu'elle arrive donc!"

15. He aquí que ellos me dicen: ¿Dónde está la palabra de Jehová? Ahora venga.

15 Ziet, zij zeggen tot mij: Waar is het woord des HEEREN? Laat het nu komen!

15. Oto oni do mnie mówią: Gdzież jest to słowo Paóskie? Niechże już przyjdzie;

15. Ímé, ők azt mondják nékem: Hol van az Úr szózata? Most jőjjön [10†] el!

15 Вот, они говорят мне: „где слово Господне? пусть оно придет!"

15. Ось, вони менї говорять: Де воно, те слово Господнє? нехай станеться!

16. Mutta minä en ole vetäytynyt pois olemasta paimenena, sinua seuraamasta, enkä toivonut turmion päivää; sinä tiedät sen. Mitä minun huuliltani on lähtenyt, se on sinun kasvojesi edessä.

16. Mutta en minä ole paennut sinusta, minun paimeneni, niin en minä ole myös toivottanut heille surkiaa päivää, sen sinä tiedät; mitä minä saarnannut olen, se on oikea sinun edessäs.

16. Mutta en minä ole sentähden paennut sinust minun paimenen nijn en minä ole myös himoinnut ihmisten kehumista sen sinä tiedät mitä minä saarnannut olen se on oikia sinun edesäs.

16. Mutta em mine senuoxi sinulda poispaennut/ minun Paimenen/ enge mine halainut Inhimisten kerskautta. Sinepe tiedhet sen Sanan oikean oleuan sinun edeses/ iota mine sarnanut olen. (Mutta en minä senwuoksi sinulta poispaennut/ minun paimenen/ enkä minä halainnut ihmisten kerskautta. Sinäpä tiedät sen sanan oikean olewan sinun edessäsi/ jota minä saarnannut olen.)

16 As for me, I have not hastened from being a shepherd after you, nor have I desired the woeful day. You know. What came out of my lips was before your face.

16. As for me, I have not hastened from being a pastor to follow thee: neither have I desired the woeful day; thou knowest: that which came out of my lips was right before thee.

16. Men jeg søgte ikke at unddrage mig fra som Hyrde at følge dig, jeg har heller ikke begæret den smertelige Dag, du ved det; hvad der er udgaaet af mine Læber, det er for dit Ansigt.

16. Men jag hafver fördenskull icke flytt ifrå dig, min herde; så hafver jag ock intet begärat menniskors ros, det vetst du; hvad jag predikat hafver, det är rätt inför dig.

16. Ja minna, polle ma peäle aianud ennam kui karjatse kohhus, kes sinno järrel käib : et ma sedda wägga önnetumat päwa mitte ep olle ihhaldand, sedda tead sinna; mis mo uledest wäljatulnud, ja se sinno palle ees olnud.

16. Aš niekados nevengiau būti ganytoju pas Tave ir nelaukiau nelaimės. Tu žinai visa, ką kalbėjau.

16. Aber ich bin nicht von dir geflohen, daß ich nicht dein Hirte wäre; so habe ich den bösen Tag nicht begehrt, das weißt du; was ich gepredigt habe, das ist recht vor dir.

16. Et moi, je n'ai pas refusé d'être pasteur à ta suite, et je n'ai pas désiré le jour du malheur, tu le sais! Ce qui est sorti de mes lèvres a été devant toi.

16. Mas yo no me entremetí a ser pastor en pos de tí, ni deseé día de calamidad: tú lo sabes. Lo que de mi boca ha salido, en tu presencia ha sido.

16 Ik heb toch niet aangedrongen, meer dan een herder achter U betaamde; ook heb ik den dodelijken dag niet begeerd, Gij weet het; wat uit mijn lippen is gegaan, is voor Uw aangezicht geweest.

16. Chociażem Ja tego nie zabiegał, abym był pasterzem twoim, anim dnia boleści pragnął, ty wiesz, cokolwiek wyszło z ust moich, przed obliczem twojem jest.

16. De én nem siettem elhagyni a te útaidnak követését, sem gonosz napot nem kívántam, te tudod; a mi ajkaimon jött ki, nyilvánvaló volt előtted.

16 Я не спешил быть пастырем у Тебя и не желал бедственного дня, Ты это знаешь; что вышло из уст моих, открыто пред лицем Твоим.

16. Я ж не квапився бути пастирем у тебе й не бажав лихої години, - ти се знаєш. Що мої уста вимовили, те лежить перед лицем твоїм.

17. Älä tule minulle peljätykseksi, sinä, minun turvani onnettomuuden päivänä.

17. Älä ole minulle hämmästykseksi; sinä olet minun turvani hädässä.

17. Älä sinä ole minulle cauhia minun turwan hädäsä.

17. Ele sine ole minulle hirmudhexi/ ole minun Turuan tuskissa. (Älä sinä ole minulle hirmuudeksi/ ole minun turwani tuskissa.)

17 Do not bear terror to me. You are my refuge in the day of evil.

17. Be not a terror unto me: thou art my hope in the day of evil.

17. Vær mig ikke til Forfærdelse; du er min tilflugt paa Ulykkens Dag:

17. Var icke du mig förskräckelig, min tröst i nödene.

17. Ärra olle mulle ehmatusseks, sinna olled mo warjopaik kurjal aial.

17. Negąsdink manęs, Tu esi mano viltis piktą dieną.

17. Sei du nur nicht schrecklich, meine Zuversicht in der Not!

17. Ne sois pas pour moi un sujet d'effroi! Tu es mon refuge au jour de l'affliction.

17. No me seas tú por espanto: esperanza mía eres tú en el día malo.

17 Wees Gij mij niet tot een verschrikking; Gij zijt mijn Toevlucht ten dage des kwaads.

17. Nie bądźże mi na postrach; tyś nadzieja moja w dzieó utrapienia.

17. Ne légy nékem rettentésemre: reménységem vagy te a [11†] háborúság napján!

17 Не будь страшен для меня, Ты – надежда моя в день бедствия.

17. Ой не дай же менї жахатись тебе! ти втечище моє при лихій годинї.

18. Joutukoot häpeään ne, jotka minua vainoavat, mutta älä anna minun häpeään tulla; peljästykööt he, mutta älä anna minun peljästyä. Tuota heille onnettomuuden päivä ja tuhoa heidät kaksinkertaisella tuholla.

18. Anna heidän häpiään tulla, jotka minua vainoovat, ja älä anna minun häpiään tulla; anna heidän peljästyä, ja älä anna minun peljästyä; anna onnetoin päivä heille tulla, ja lyö rikki heitä kaksinkertaisesti.

18. Anna heidän häpiään tulla jotca minua wainowat ja ei minun: anna heidän peljästyä ja ei minun anna onnetoin päiwä heille tulla ja lyö ricki heitä caxikertaisest.

18. Häueise heite iotca minua wainouat/ ia ei minua/ wapiskat he/ ia em mine. Toota heiden ylitzens sen Onnettomudhen peiue/ ia murenna heite caxikerdhaisest. (Häwäise heitä jotka minua wainoawat/ ja ei minua/ wapiskaat he/ ja en minä. Tuota heidän ylitsensä sen onnettomuuden päiwä/ ja murenna heitä kaksinkertaisesti.)

18 Let them be put to shame who persecute me, but do not let me be put to shame. Let them be dismayed, but do not let me be dismayed. Bring upon them the day of evil and destroy them with double destruction.

18. Let them be confounded that persecute me, but let not me be confounded: let them be dismayed, but let not me be dismayed: bring upon them the day of evil, and destroy them with double destruction.

18. Lad, dem, som forfølge mig, beskæmmes, lnen lad ikke mig beskæmmes; lad dem forfærdes, men lad ikke mig forfærdes; lad Ulykkens Dag komme over dem, og slaa dem ned med et dobbelt Slag!

18. Låt dem till skam komma, som mig förfölja, och icke mig; låt dem förskräckas, och icke mig; låt olyckones dag öfver dem gå, och sönderslå dem dubbelt.

18. Sago neid häbbi sisse, kes mind takkakissawad: agga minna, ärgo sago ma häbbi sisse: sago nemmad ärraehmatama, agga minna, ärgo sago ma ehmatama: lasse nende peäle önnetusse päwa tulla, ja röhhu neid ärra kahhewörtse röhhumissega.

18. Sugėdink mano persekiotojus ir išgąsdink juos, bet ne mane! Siųsk jiems piktą dieną ir sunaikink juos dvigubu sunaikinimu!

18. Laß sie zu Schanden werden, die mich verfolgen, und mich nicht; laß sie erschrecken, und mich nicht; laß den Tag des Unglücks über sie kommen und zerschlage sie zwiefach!

18. Que ceux qui me persécutent soient honteux, et que je ne sois point confus; qu'ils soient effrayés, et que je ne sois point effrayé! Amène sur eux le jour du malheur, et frappe-les d'une double plaie!

18. Avergüéncense los que me persiguen, y no me avergüence yo: asómbrense ellos, y no me asombre yo: trae sobre ellos día malo, y quebrántalos con doblado quebrantamiento.

18 Laat mijn vervolgers beschaamd worden, maar laat mij niet beschaamd worden; laat hen verschrikt worden, maar laat mij niet verschrikt worden; breng over hen den dag des kwaads, en verbreek hen met een dubbele verbreking.

18. Niech będą pochaóbieni, którzy mię prześladują, a ja niech nie będę zawstydzony; niech się oni lękają, a ja niech się nie lękam; przywiedź na nich dzieó utrapienia, a dwojakiem skruszeniem skrusz ich.

18. Szégyenüljenek meg, a kik [12†] üldöznek engem, de ne én szégyenüljek meg; ők rettegjenek és ne én rettegjek; hozz reájok háborúság napját, és kétszeres zúzással zúzd össze őket!

18 Пусть постыдятся гонители мои, а я не буду постыжен; пусть они вострепещут, а я буду бестрепетен; наведи на них день бедствия и сокруши их сугубым сокрушением.

18. Нехай посоромляться гонителї мої, менї ж не дай постидатись; нехай вони задрожать, менї ж не дай лякатись; наведи на них лихолїттє й побий їх тяжким побоєм.

19. Näin sanoi Herra minulle: Mene ja seiso Kansanportissa, josta Juudan kuninkaat tulevat ja josta he menevät, ja kaikissa Jerusalemin porteissa.

19. Näin sanoi Herra minulle: mene ja seiso kansan portissa, josta Juudan kuninkaat käyvät ulos ja sisälle, ja kaikissa Jerusalemin porteissa.

19. NIjn sano HERra minulle: mene ja seiso Canssan portis josta Judan Cuningat käywät ulos ja sisälle ja caikis Jerusalemin porteis ja sano heille:

19. Nein sano HERRA minulle/ Mene ia seiso sen Canssan Portis/ ionga cautta ne Judan Kuningat vlos ia siselkeuuet/ ia caikissa Porteis Jerusalemis/ ia sano heille. (Näin sanoo HERRA minulle/ Mene ja seiso sen kansan portissa/ jonka kautta ne Judan kuninkaat ulos ja sisälle käywät/ ja kaikissa porteissa Jerusalemissa/ ja sano heille.)

19 Thus Jehovah said to me, Go and stand in the gate of the sons of the people, by which the kings of Judah come in and by which they go out and in all the gates of Jerusalem.

19. Thus said the LORD unto me; Go and stand in the gate of the children of the people, whereby the kings of Judah come in, and by the which they go out, and in all the gates of Jerusalem;

19. Saa sagde Herren til mig: Gak, og stil dig i Folkets Børns Port igennem hvilken Judas Konger komme ind, og igennem hvilke de gaa ud, og i alle Jerusalems Porte!

19. Så säger Herren till mig: Gack, och statt i folkens port, der Juda Konungar ut och in gå, och i alla portar i Jerusalem;

19. Nenda ütleb Jehowa mo wasto: Minne, ja seisa rahwa laste wärrawas, kust Juda kunningad sissetullewad, ja kust nemmad wäljalähhäwad, ja iggaühhes Jerusalemma wärrawas.

19. Viešpats įsakė man: ‘‘Eik ir atsistok šventyklos vartuose, pro kuriuos įeina ir išeina Judo karaliai, ir kituose Jeruzalės vartuose,

19. So spricht der HERR zu mir: Gehe hin und tritt unter das Tor des Volks, dadurch die Könige Juda's aus und ein gehen, und unter alle Tore zu Jerusalem

19. Ainsi m'a dit l'Éternel: Va, et tiens-toi à la porte des enfants du peuple, par laquelle entrent les rois de Juda et par laquelle ils sortent, et à toutes les portes de Jérusalem,

19. Así me dijo Jehová: Vé, y pónte a la puerta de los hijos del pueblo, por la cual entran y salen los reyes de Judá; y a todas las puertas de Jerusalem.

19 Alzo heeft de HEERE tot mij gezegd: Ga henen en sta in de poort van de kinderen des volks, door dewelke de koningen van Juda ingaan, en door dewelke zij uitgaan, ja, in alle poorten van Jeruzalem;

19. Tak Pan rzekł do mnie: Idź, a staó w bramie synów ludu tego, którą wchodzą królowie Judzcy, i którą wychodzą, i we wszystkich bramach Jeruzalemskich,

19. Ezt mondá nékem az Úr: Menj és állj meg a nép fiainak kapujában, a melyen bemennek és a melyen kijönnek Júdának királyai, és Jeruzsálemnek is minden kapujában!

19 Так сказал мне Господь: пойди и стань в воротах сынов народа, которыми входят цари Иудейские и которыми они выходят, и во всех воротах Иерусалимских,

19. І сказав менї Господь так: Ійди й стань у воротах синів народу, що ними царі Юдейські входять і виходять, і у всїх воротах Ерусалимських,

20. Ja sano heille: Kuulkaa Herran sana, te Juudan kuninkaat ja koko Juuda ja kaikki Jerusalemin asukkaat, jotka tulette näistä porteista.

20. Ja sano heille: kuulkaat Herran sanaa, te Juudan kuninkaat, ja kaikki Juudan ja Jerusalemin asuvaiset, jotka tästä portista sisälle käytte.

20. Cuulcat HERran sana te Judan Cuningat ja caicki Judan ja Jerusalemin asuwaiset jotca tästä portista käytte.

20. CWlcat HERRAN Sana te Judan Kuningat/ ia coco Juda/ ia caiki Jerusalemin Asuuaiset/ iotca neinein Portein siselkeut/ Nein sanopi HERRA. (Kuulkaat HERRAN sana te Judan kuninkaat/ ja kokoa Juda/ ja kaikki Jerusalemin asuwaiset/ jotka näiden porttein sisälle käywät/ Näin sanoopi HERRA.)

20 And say to them, Hear the word of Jehovah, you* kings of Judah and all Judah and all the inhabitants of Jerusalem, who enter in by these gates.

20. And say unto them, Hear ye the word of the LORD, ye kings of Judah, and all Judah, and all the inhabitants of Jerusalem, that enter in by these gates:

20. Og du skal sige til dem: Hører Herrens Ord, I Judas Konger og al Juda og alle Indbyggere, i Jerusalem; I, som gaa ind ad disse Porte.

20. Och säg till dem: Hörer Herrans ord, I Juda Konungar, och hele Juda, och alle Jerusalems inbyggare, som igenom denna porten ingån.

20. Ja ütle nende wasto: Kuulge Jehowa sanna, Juda kunningad, ja keik Juda, ja keik Jerusalemma rahwas, kes neist wärrawist sissetullewad.

20. sakydamas jiems: ‘Klausykitės Viešpaties žodžio, Judo karaliai ir visi Judo bei Jeruzalės gyventojai, kurie įeinate pro šiuos vartus!

20. und sprich zu ihnen: Höret des HERRN Wort, ihr Könige Juda's und ganz Juda und alle Einwohner zu Jerusalem, so zu diesem Tor eingehen.

20. Et dis-leur: Écoutez la parole de l'Éternel, rois de Juda, et tout Juda, et vous tous, habitants de Jérusalem, qui entrez par ces portes.

20. Y decirles has: Oid palabra de Jehová, reyes de Judá, y todo Judá, y todos los moradores de Jerusalem, que entráis por estas puertas.

20 En zeg tot hen: Hoort des HEEREN woord, gij koningen van Juda, en gans Juda, en alle inwoners van Jeruzalem, die door deze poorten ingaat!

20. I rzecz do nich: Słuchajcie słowa Paóskiego, królowie Judzcy, i wszystek Judo, i wszyscy obywatele Jeruzalemscy, którzy chadzacie temi bramami!

20. És ezt mondd nékik: Halljátok meg az Úrnak szavát Júdának királyai és egész Júda és Jeruzsálemnek minden lakosa, a kik bejártok e kapukon!

20 и говори им: слушайте слово Господне, цари Иудейские, и вся Иудея, и все жители Иерусалима, входящие сими воротами.

20. І промов до них: Слухайте слово Господнє, царі Юдейські, й ви, всї Юдеї, вкупі з усїма осадниками Ерусалимськими, що ввіходите сими ворітьми!

21. Näin sanoo Herra: Ottakaa itsestänne tarkka vaari, älkää sapatinpäivänä mitään kantamusta kantako älkääkä mitään tuoko Jerusalemin porteista.

21. Näin sanoo Herra: kavahtakaat teitänne ja älkäät sabbatina mitään kuormaa kantako, älkäät myös viekö Jerusalemin porttein lävitse;

21. Näitä sano HERra: cawattacat teitän ja älkät Sabbathina jotacuta cuorma candaco Jerusalemin porttein läpidze.

21. Cauattacat teiten/ ia elket candaco ycten Corma Sabbathin peiuen/ Portein cautta/ Jerusalemin sisel. (Kawahtakaat teitän/ ja älkäät kantako yhtään kuorma Sabbathin päiwän/ porttein kautta/ Jerusalemin sisälle.)

21 Jehovah says thus: Take heed to yourselves and bear no burden on the Sabbath day, nor bring it in by the gates of Jerusalem.

21. Thus saith the LORD; Take heed to yourselves, and bear no burden on the sabbath day, nor bring it in by the gates of Jerusalem;

21. Saa siger Herren: Tager eder i Vare for eders Sjæles skyld; og bærer ingen Byrde paa Sabbatens Dag, og fører den ikke ind ad Jerusalems Porte.

21. Detta säger Herren: Vakter eder, och bärer ingen bördo om Sabbathsdagen, genom portarna, in i Jerusalem;

21. Nenda ütleb Jehowa: hoidke ennast omma hingede pärrast, ja ärge kandke koorma hingamisse-päwal, ja ärge toge sedda Jerusalemma wärrawist sisse:

21. Taip sako Viešpats: ‘Saugokitės ir neneškite nieko sabato dieną pro Jeruzalės vartus.

21. So spricht der HERR: Hütet euch und tragt keine Last am Sabbattage durch die Tore hinein zu Jerusalem{~}

21. Ainsi a dit l'Éternel: Prenez garde à vos âmes, et ne portez aucun fardeau le jour du sabbat, et n'en faites point passer par les portes de Jérusalem;

21. Así dijo Jehová: Guardád por vuestras vidas, y no traigáis carga en el día del sábado, para meter por las puertas de Jerusalem:

21 Zo zegt de HEERE: Wacht u op uw zielen, en draagt geen last op den sabbatdag, noch brengt in door de poorten van Jeruzalem.

21. Tak mówi Pan: Strzeżcie pilnie dusz waszych, a nie noście brzemion żadnych w dzieó sabatu, ani ich wnoście bramami Jeruzalemskiemi;

21. Ezt mondja az Úr: Vigyázzatok a ti lelketekre, és ne hordjatok [13†] terhet szombat-napon, se Jeruzsálem kapuin be ne vigyetek!

21 Так говорит Господь: берегите души свои и не носите нош в день субботний и не вносите их воротами Иерусалимскими,

21. Так говорить Господь: Стережіть ваші душі, не носїть субітнього дня нїяких тягарів, і не вносїте їх ворітьми Ерусалимськими,

22. Älkää viekö sapatinpäivänä mitään kantamusta taloistanne älkääkä tehkö mitään työtä, vaan pyhittäkää sapatinpäivä, niinkuin minä käskin teidän isienne tehdä.

22. Ja älkäät viekö yhtään taakkaa sabbatina ulos teidän huoneistanne, ja älkäät tehkö mitään työtä; vaan pyhittäkäät sabbatin päivä, niinkuin minä teidän isillenne käskenyt olen.

22. Ja älkät wiekö yhtän tacka Sabbathina ulos teidän huoneistan ja älkät tehkö työtä waan pyhittäkät Sabbathin päiwä nijncuin minä teidän Isillen käskenyt olen.

22. Ja elket wiekö ycten corma Sabbathina/ teiden Honeistan/ ia elket ycten töte techkö. Waan pyhitteke Sabbathin peiue/ ninquin mine teiden Isillen keskenyt olen. (Ja älkäät wiekö yhtään kuormaa Sabbathina/ teidän huoneistan/ ja älkäät yhtään työtä tehkö. Waan pyhittäkää sabbathin päiwä/ niinkuin minä teidän isillen käskenyt olen.)

22 Neither carry forth a burden out of your* houses on the Sabbath day, nor do you* any work. But sanctify yourselves the Sabbath day, as I commanded your* fathers.

22. Neither carry forth a burden out of your houses on the sabbath day, neither do ye any work, but hallow ye the sabbath day, as I commanded your fathers.

22. Og I skulle ingen Byrde føre ud af eders Huse paa Sabbatens Dag, og I skulle intet Arbejde gøre; men I skulle helligholde Sabbatens Dag, som jeg bød eders Fædre.

22. Och förer ingen klef på Sabbathsdagen utur edor hus, och görer intet arbete; utan helger Sabbathsdagen, såsom jag edra fäder budit hafver.

22. Ja ärge toge koorma wälja omma koddade seest hingamisse-päwal, ja ärge tehke mingisuggust tööd, waid pühhitsege hingamisse-päwa, nenda kui ma teie wannemille ollen käsko annud.

22. Neišneškite jokios naštos iš savo namų sabato dieną ir nedirbkite jokio darbo, bet švęskite sabatą, kaip įsakiau jūsų tėvams.

22. und führt keine Last am Sabbattage aus euren Häusern und tut keine Arbeit, sondern heiliget den Sabbattag, wie ich euren Vätern geboten habe.

22. Et ne transportez hors de vos maisons aucun fardeau, le jour du sabbat; et ne faites aucune œuvre; mais sanctifiez le jour du sabbat, comme je l'ai commandé à vos pères.

22. Ni saquéis carga de vuestras casas en el día del sábado, ni hagáis obra alguna: mas santificád el día del sábado, como mandé a vuestros padres:

22 Ook zult gijlieden geen last uitvoeren uit uw huizen op den sabbatdag, noch enig werk doen; maar gij zult den sabbatdag heiligen, gelijk als Ik uw vaderen geboden heb.

22. Ani wynaszajcie brzemion z domów waszych w dzieó sabatu, ani żadnej roboty odprawujcie, ale święćcie dzieó sabatu, jakom rozkazał ojcom waszym.

22. Házaitokból se vigyetek ki terhet szombat-napon, és semmi munkát ne végezzetek, hanem szenteljétek meg a szombat-napot, úgy a mint atyáitoknak [14†] megparancsoltam!

22 и не выносите нош из домов ваших в день субботний, и не занимайтесь никакою работою, но святите день субботний так, как Я заповедал отцам вашим,

22. І не виносїте так само субітнього дня нїякого тягару з домівок ваших, і не робіть нїякого дїла, а сьвяткуйте день субітний, як се я заповідав отцям вашим,

23. Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, vaan olivat niskureita, niin etteivät kuulleet eivätkä ottaneet kuritusta varteen.

23. Mutta ei he kuule eikä kallista korviansa, vaan tulevat kankiaksi, ettei heidän pitäisi kuuleman, eikä salliman heitänsä neuvottaa.

23. Mutta ei he cuule eikä callista corwians waan tulewat cangiaxi ettei heidän pidäis cuuleman ja salliman heitäns neuwo.

23. Mutta euet he cwle eike tenne coruians callista/ waan niskurixi tuleuat/ ettei he minua cwle/ eli salli heitens opetetta. (Mutta eiwät he kuule eikä tänne korwiansa kallista/ waan niskuriksi tulewat/ ettei he minua kuule/ eli salli heitänsä opetettaa.)

23 But they listened not, nor inclined their ear, but made their neck stiff, that they might not hear and might not receive instruction.

23. But they obeyed not, neither inclined their ear, but made their neck stiff, that they might not hear, nor receive instruction.

23. Men de hørte ikke og laante ikke Øre, men forhærdede deres Nakke for ikke at høre og for ej at annamme Lære.

23. Men de höra intet, och böja intet sin öron, utan blifva halsstyfve, på det de ju icke skola höra, eller ock låta säga sig.

23. Agga nemmad ei wötnud kuulda, egga omma körwa senna pöörda, waid teggid omma kaela kangeks, et nemmad ei tahtnud kuulda, egga öppetust wotta.

23. Tačiau jie neklausė ir nekreipė dėmesio, bet užsispyrė, kad negirdėtų ir nepriimtų pamokymo.

23. Aber sie hören nicht und neigen ihre Ohren nicht, sondern bleiben halsstarrig, daß sie mich ja nicht hören noch sich ziehen lassen.

23. Cependant ils n'ont pas écouté; ils n'ont pas incliné l'oreille; mais ils ont roidi leur cou, pour ne point écouter et ne point recevoir instruction.

23. Los cuales no oyeron, ni abajaron su oido; ántes endurecieron su cerviz por no oir, ni recibir corrección.

23 Maar zij hebben niet gehoord, noch hun oor geneigd; maar zij hebben hun nek verhard, om niet te horen, en om de tucht niet aan te nemen.

23. Wszakże nie usłuchali, ani nakłonili ucha swego, owszem, zatwardzili kark swój, nie słuchając ani przyjmując nauki.

23. De ők nem hallgattak, és fülöket sem hajtották rá, hanem megkeményítették nyakokat, hogy ne halljanak, és az oktatást be ne vehessék.

23 которые впрочем не послушались и не приклонили уха своего, но сделались жестоковыйными, чтобы не слушать и не принимать наставления.

23. Хоч, правда, вони не слухали, й не прихиляли уха свого, а показали себе тугошийими, щоб не слухати й не приймати науки.

24. Jos kuulette minua, sanoo Herra, niin ettette tuo mitään kantamusta tämän kaupungin porteista sapatinpäivänä, vaan pyhitätte sapatinpäivän, niin ettette silloin tee mitään työtä,

24. Ja pitää tapahtuman, että, jos te uskollisesti kuulette minua, sanoo Herra, niin ettette yhtään kuormaa kanna sabbatin päivänä tämän kaupungin portin lävitse; vaan pyhitätte sabbatin päivän, niin ettette myös työtä tee sinä päivänä;

24. Jos te cuuletta minua sano HERra nijn et te yhtän cuorma canna Sabbathin päiwänä tämän Caupungin portin läpidze waan pyhitätte sen ja et te myös työtä tee sinä päiwänä.

24. Jos te minua cwlisit/ sanopi HERRA/ ettei te ycten corma candaisi Sabbathin peiuene temen Caupungin Portein cautta. Waan site pyhiteisit/ ette te ycten töte tekisi sen peiuen päle. (Jos te minua kuulisit/ sanoopi HERRA/ ettei te yhtään kuormaa kantaisi sabbathin päiwänä)

24 And it will happen, if you* diligently listen to me, says Jehovah, to bring in no burden through the gates of this city on the Sabbath day, but to sanctify the Sabbath day, to do no work in it,

24. And it shall come to pass, if ye diligently hearken unto me, saith the LORD, to bring in no burden through the gates of this city on the sabbath day, but hallow the sabbath day, to do no work therein;

24. Og det skal ske, dersom I høre mig, siger Herren, saa I ikke føre nogen Byrde ind ad denne Stads Porte paa Sabbatens Dag, men derimod holde sabbatens Dag hellig og ikke gøre noget Arbejde paa den:

24. Om I hören mig, säger Herren, så att I ingen bördo bären om Sabbathsdagen genom denna stadsporten, utan helgen honom, och gören intet arbete på dem dagenom;

24. Ja peab sündima, kui teie mind hästi wottate kuulda, ütleb Jehowa, et teie ei to koorma sellesinnatse liñna wärrawist sisse hingamisse-päwal, ja et teie pühhitsete hingamisse-päwa, et teie siis mingisuggust tööd ei te:

24. Jei jūs manęs paklausysite,­sako Viešpats,­ir nenešite jokios naštos į šitą miestą pro vartus sabato dieną, bet švęsite sabatą ir nedirbsite jokio darbo,

24. So ihr mich hören werdet, spricht der HERR, daß ihr keine Last traget des Sabbattages durch dieser Stadt Tore ein, sondern ihn heiliget, daß ihr keine Arbeit an demselben Tage tut:

24. Mais si vous m'écoutez attentivement, dit l'Éternel, pour ne faire passer aucun fardeau par les portes de cette ville le jour du sabbat, et pour sanctifier le jour du sabbat, en ne faisant aucun travail ce jour-là,

24. Porque será, que si oyendo me oyereis, dijo Jehová, que no metáis carga por las puertas de esta ciudad en el día del sábado, mas santificaréis el día del sábado, no haciendo en el ninguna obra:

24 Het zal dan geschieden, indien gij vlijtiglijk naar Mij zult horen, spreekt de HEERE, dat gij geen last door de poorten dezer stad op den sabbatdag inbrengt, en gij den sabbatdag heiligt, dat gij geen werk daarop doet;

24. A jeźli mię pilnie słuchać będziecie, mówi Pan, tak, żebyście nie wnosili brzemion bramami miasta tego w dzieó sabatu, ale święcili dzieó sabatu, nie odprawując weó żadnej roboty;

24. Pedig ha szívesen hallgattok reám, ezt mondja az Úr, és nem visztek be terhet e város kapuin szombat-napon, és megszentelitek a szombat-napot, úgy hogy semmi dolgot nem végeztek azon:

24 И если вы послушаете Меня в том, говорит Господь, чтобы не носить нош воротами сего города в день субботний и чтобы святить субботу, не занимаясь в этот день никакою работою,

24. Коли ж ви послухаєте мене в сьому, говорить Господь, щоб субітнього дня не носити нїякого тягару воротами сього міста, та щоб сьвяткувати суботу, так щоб нїякого дїла того дня не робити,

25. niin tulee tämän kaupungin porteista sisälle, ajaen vaunuilla ja hevosilla, kuninkaita ja ruhtinaita, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, tulevat he ja heidän ruhtinaansa, Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, ja tämä kaupunki on oleva asuttu iankaikkisesti.

25. Niin pitää myös tämän kaupungin portista käymän kuninkaat ja päämiehet ulos ja sisälle, jotka Davidin istuimella istuvat, ratsastavat ja vaeltavat sekä vaunuilla ja hevosilla he, ja heidän pääruhtinaansa, Juudan miehet ja Jerusalemin asuvaiset; ja tässä kaupungissa pitää ijankaikkisesti asuttaman.

25. Nijn pitä myös tämän Caupungin portista käymän Cuningat ja Förstit ulos ja sisälle jotca Dawidin istuimella istuwat radzastawat ja waeldawat sekä waunuilla ja orehilla he ja heidän pääruhtinans ja caicki ne jotca Judas ja Jerusalemis asuwat ja täsä Caupungis pitä ijancaickisest asuttaman.

25. Nin pidheis mös temen Caupungin portein cautta/ vlos ia siselkeumen/ Kuningat ia Pämiehet/ iotca Dauidin Stolin päle istuuat. Ja he aiaisit ia menisit seke hewoisten ette Rattain cansa/ ne ynne heiden Pämiestens ia caikein. Judan ia Jerusalemin asuuaisten cansa. Ja temen Caupungin pite ijancaikisesta asuttaman/ (Niin pitäisi myös tämän kaupungin porttein kautta/ ulos ja sisälle käymän/ Kuninkaat ja päämiehet/ jotka Dawidin tuolin päälle istuwat. Ja he ajaisit ja menisit sekä hewosten että rattain kanssa/ ne ynnä heidän päämiestensä ja kaikkein. Judan ja Jerusalemin asuwaisten kanssa. Ja tämän kaupungin pitää iankaikkisesti asuttaman/)

25 then there will enter in by the gates of this city kings and rulers sitting upon the throne of David, riding in chariots and on horses, they and their rulers, the men of Judah and the inhabitants of Jerusalem. And this city will remain everlasting.

25. Then shall there enter into the gates of this city kings and princes sitting upon the throne of David, riding in chariots and on horses, they, and their princes, the men of Judah, and the inhabitants of Jerusalem: and this city shall remain for ever.

25. Da skal der ind ad denne Stads Porte komme Konger og Fylster, som sidde paa Davids Trone, og som fale paa Vogne og paa Hæste, de og deres Fyrster, Judas Mænd og Indbyggerne i Jerusalem; og denne Stad skal blive evindelig.

25. Så skola ock igenom denna stadsporten ut och in gå Konungar och Förstar, som på Davids stol sitta, och rida, och fara både med vagn och hästar, de och deras Förstar, samt med alla de som i Juda och Jerusalem bo; och denna staden skall evinnerliga besutten varda;

25. Siis peawad tullema sellesinnatse liñna wärrawist sisse kunningad ja würstid, kes istuwad Taweti aujärje peäl, kes töldas söitwad ja hooste selgas, nemmad ja nende würstid, Juda mehhed ja kes Jerusalemmas ellawad; ja seäl liñnas peab iggaweste ollema rahwas ellamas.

25. tai pro šito miesto vartus įeis karaliai ir kunigaikščiai, sėdintieji Dovydo soste; važiuos vežimais ir jos ant žirgų jie ir jų kunigaikščiai, Judo ir Jeruzalės gyventojai; ir šitas miestas pasiliks per amžius.

25. so sollen auch durch dieser Stadt Tore aus und ein gehen Könige und Fürsten, die auf dem Stuhl Davids sitzen, und reiten und fahren, auf Wagen und Rossen, sie und ihre Fürsten samt allen, die in Juda und Jerusalem wohnen; und soll diese Stadt ewiglich bewohnt werden;

25. Alors les rois et les princes, assis sur le trône de David, entreront par les portes de cette ville, montés sur des chars et sur des chevaux, eux et leurs princes, les hommes de Juda et les habitants de Jérusalem; et cette ville sera habitée à toujours.

25. Entrarán por las puertas de esta ciudad los reyes y los príncipes, que se asientan sobre el trono de David, en carros y en caballos, ellos y sus príncipes, los varones de Judá, y los moradores de Jerusalem: y esta ciudad será habitada para siempre.

25 Zo zullen door de poorten dezer stad ingaan koningen en vorsten, zittende op den troon van David, rijdende op wagenen en op paarden, zij en hun vorsten, de mannen van Juda en de inwoners van Jeruzalem; en deze stad zal bewoond worden in eeuwigheid.

25. Tedy wchodzić będą bramami miasta tego królowie i książęta siedzący na stolicy Dawidowej, jeżdżąc na wozach i na koniach, oni i książęta ich, mężowie Judzcy i obywatele Jeruzalemscy, i stać będzie to miasto aż na wieki.

25. Akkor e város kapuin királyok és fejedelmek fognak bevonulni, a kik a Dávid székén ülnek, szekereken és lovakon járnak, mind magok, mind fejedelmeik, Júdának férfiai és Jeruzsálemnek lakosai, és e városban lakni fognak mindörökké.

25 то воротами сего города будут входить цари и князья, сидящие на престоле Давида, ездящие на колесницах и на конях, они икнязья их, Иудеи и жители Иерусалима, и город сей будет обитаем вечно.

25. Так ворітьми сього міста входити муть царі й князї, що сидять на Давидовому престолї, що їздити муть колесницями й кіньми, вони й князї їх, Юдеї й осадники Ерусалимські, й город сей буде люден повсячасно.

26. Ja Juudan kaupungeista ja Jerusalemin ympäriltä, Benjaminin maasta ja Alankomaasta, Vuoristosta ja Etelämaasta tulee niitä, jotka tuovat polttouhreja ja teurasuhreja, ruokauhreja ja suitsutusuhreja, tuovat kiitosuhreja Herran huoneeseen.

26. Ja pitää tuleman Juudan kaupungeista ja niistä, jotka ympäri Jerusalemin ovat, ja Benjaminin maasta, laaksoista ja vuorilta, ja lounaasta päin, ne jotka pitää viemän edes polttouhrit, uhrit, ruokauhrit ja suitsutuksen, niin myös ne, jotka pitää viemän kiitosuhrit Herran huoneesen.

26. Ja pitä tuleman Judan Caupungeist ja nijstä jotca ymbäri Jerusalemin owat ja BenJaminin maasta laxoista ja wuorista ja lounasta päin ne jotca pitä wiemän edes polttouhrit uhrit ruocauhrit ja suidzutuxen HERran huonesen.

26. ia pite tuleman Judan Caupungeista/ ia iotca ymberi Jerusalemin macauat. Ja sijte BenJamin maasta/ Laxoista ia Worista/ ia Lounasta/ iotca pite edestooman Poltwffri/ Wffri/ Rocawffri/ ia Kijtoswffri/ HERRAN Honehesen. (ja pitää tuleman Judan kaupungeista/ ja jotka ympäri Jerusalemin makaawat. Ja siitä BenJamin maasta/ laaksoista ja wuorista/ ja lounaasta/ jotka pitää edestuoman polttouhrin/ uhrin/ ruokauhrin/ ja kiitosuhrin/ HERRAN huoneeseen.)

26 And they will come from the cities of Judah and from the places all around Jerusalem and from the land of Benjamin and from the lowland and from the hill-country and from the South, bringing burnt offerings and sacrifices and meal offerings and frankincense and bringing things of thanksgiving, to the house of Jehovah.

26. And they shall come from the cities of Judah, and from the places about Jerusalem, and from the land of Benjamin, and from the plain, and from the mountains, and from the south, bringing burnt offerings, and sacrifices, and meat offerings, and incense, and bringing sacrifices of praise, unto the house of the LORD.

26. Og de skulle komme fra Judas Stæder og fra Jernsalems Omegn og fra Benjamins Land og fra Lavlandet og fra Bergene og fra Sydlandet, de, som bringe Brændoffer og Slagtofler og Madoffer og Virak, og som bringe Takoffer frem til Herrens Hus.

26. Och skola komma utaf Juda städer, och de omkring Jerusalem ligga, och utaf BenJamins land, af dalom och bergom, och sunnanefter, de der framföra skola bränneoffer, offer, spisoffer, och tackoffer, till Herrans hus.

26. Ja Juda liñnadest ja ümberkaudselt Jerusalemma maalt, ja Penjamini maalt, ja mäe-alluselt ja mäggiselt maalt, ja seält louna poolt peawad need tullema, kes towad pölletamisse- ja tappa- ja roa-ohwrid, ja wirokit, ja kes tänno-ohwri towad Jehowa kotta.

26. Jie ateis iš Judo miestų, iš Jeruzalės apylinkių, iš Benjamino krašto, iš lygumos, iš kalnyno ir pietų šalies, atnešdami deginamąsias, padėkos ir duonos aukas bei smilkalus į Viešpaties namus.

26. und sollen kommen aus den Städten Juda's, und die um Jerusalem her liegen, und aus dem Lande Benjamin, aus den Gründen und von den Gebirgen und vom Mittag, die da bringen Brandopfer, Schlachtopfer, Speisopfer und Weihrauch zum Hause des HERRN.

26. On viendra des villes de Juda et des environs de Jérusalem, du pays de Benjamin, du bas-pays, de la montagne et du Midi, pour apporter des holocaustes et des victimes, des oblations et de l'encens, pour apporter aussi des actions de grâces dans la maison de l'Éternel.

26. Y vendrán de las ciudades de Judá, y de los al derredores de Jerusalem, y de tierra de Benjamín, y de los campos, y del monte, y del austro, trayendo holocausto, y sacrificio, y presente, e incienso, y trayendo ofrendas de alabanza a la casa de Jehová.

26 En zij zullen komen uit de steden van Juda, en uit de plaatsen rondom Jeruzalem, en uit het land van Benjamin, en uit de laagte, en van het gebergte, en van het zuiden, aanbrengende brandoffer, en slachtoffer, en spijsoffer, en wierook, en aanbrengende lofoffer, ten huize des HEEREN.

26. I zbieżą się z miast Judzkich i z okolicznych miejsc Jeruzalemskich, i z ziemi Benjaminowej, i z równin, i z tej góry, i od południa, przynosząc całopalenie, i ofiarę, i dar, i kadzidło, także i dziękczynienie niosąc do domu Paóskiego.

26. És bejőnek Júda városaiból, Jeruzsálem környékéről, Benjámin földéről, a lapályról, a hegyről és [15†] dél felől, hozván égőáldozatot, véres áldozatot, ételáldozatot és temjént, és hozván hálaáldozatot az Úrnak házába.

26 И будут приходить из городов Иудейских, и из окрестностей Иерусалима, и из земли Вениаминовой, и с равнины и с гор и с юга, и приносить всесожжение и жертву, и хлебное приношение, и ливан, и благодарственные жертвы в дом Господень.

26. І приходити муть із городів Юдиних і з околиць Ерусалимських, і з землї Беняминової, і з поділля, і з гір, і з полудня, та й приносити муть усепалення й мирні жертви й жертви хлїбні й кадило у дом Господень.

27. Mutta jos ette kuule minua ettekä pyhitä sapatinpäivää, vaan kannatte kantamuksia ja kuljette Jerusalemin porteista sapatinpäivänä, niin minä sytytän tuleen sen portit, ja tuli on kuluttava Jerusalemin palatsit, eikä se ole sammuva.

27. Mutta jollette minua kuule, niin että te pyhitätte sabbatin päivän, ja ettette yhtään taakkaa kanna Jerusalemin porteista sabbatin päivänä: niin minä sytytän tulen sen portteihin, joka Jerusalemin huoneet kuluttaman pitää, jota ei pidä sammutettaman.

27. Mutta jollet te minua cuule nijn ettet te pyhitä Sabbathin päiwä ja ette yhtän tacka canna Jerusalemin porteista Sabbathin päiwänä nijn minä sytytän tulen sen portteijn joca Jerusalemin huonet culuttaman pitä jota ei pidä sammutettaman.

27. Mutta ellei te tadho minua cwlla/ ette te Sabbathin peiuen pyhidheisit/ ia ei ycten corma Sabbathin peiuen päle cannaisi portein cautta Jerusalemijn. Nin mine tadhon ylessytytte Tulen henen Porteins/ ionga ne Honet Jerusalemis culuttaman pite/ ia ei vlossammuteta. (Mutta ellei te tahdo minua kuulla/ että te Sabbathin päiwän pyhittäisit/ ja ei yhtään kuormaa Sabbathin päiwän päälle kantaisi porttein kautta Jerusalemiin. Niin minä tahdon ylössytyttää tulen hänen portteinsa/ jonka ne huoneet Jerusalemissa kuluttaman pitää/ ja ei ulossammuteta.)

27 But if you* will not listen to me to sanctify the Sabbath day and not to bear a burden and enter in at the gates of Jerusalem on the Sabbath day, then I will kindle a fire in the gates of it and it will devour the palaces of Jerusalem and it will not be quenched.

27. But if ye will not hearken unto me to hallow the sabbath day, and not to bear a burden, even entering in at the gates of Jerusalem on the sabbath day; then will I kindle a fire in the gates thereof, and it shall devour the palaces of Jerusalem, and it shall not be quenched.

27. Men dersom I ikke høre mig oni at helligholde Sabbatens Dag og om ikke at bære Byrder og gaa ind ad Portene i Jerusalem paa Sabbatens Dag, da vil jeg antænde en Ild i dens Porte, og den skal fortære, Jerusalems Paladser og ikke udelukkes.

27. Men om I icke hören mig, så att I helgen Sabbathsdagen, och ingen bördo bären in genom de portar i Jerusalem på Sabbathsdagenom, skall jag upptända en eld i dess portar, den husen i Jerusalem förtära skall, och intet utsläckt varda.

27. Agga kui teie ei wotta mind kuulda, et teie hingamisse-päwa pühhitsete, ja et teie ei kañna koormat, waid tullete Jerusalemma wärrawist sisse hingamisse-päwal: siis tahhan ma tuld süta temma wärrawis, ja se peab ärrasöma Jerusalemma sured honed, ja ei pea mitte sama ärrakustutud.

27. Bet jei manęs neklausysite, nešvęsite sabato, nešite naštas pro Jeruzalės vartus sabato dieną, tai Aš uždegsiu jos vartus ir sunaikinsiu Jeruzalės rūmus’ ‘‘.

27. Werdet ihr mich aber nicht hören, daß ihr den Sabbattag heiliget und keine Last tragt durch die Tore zu Jerusalem ein am Sabbattage, so will ich ein Feuer unter ihren Toren anzünden, das die Häuser zu Jerusalem verzehren und nicht gelöscht werden soll.

27. Mais si vous ne m'écoutez pas, pour sanctifier le jour du sabbat, et pour ne porter aucun fardeau, et n'en point faire passer par les portes de Jérusalem le jour du sabbat, je mettrai le feu à ses portes; il consumera les palais de Jérusalem, et ne sera point éteint.

27. Mas si no me oyereis, para santificar el día del sábado, y para no traer carga, ni meterla por las puertas de Jerusalem en día de sábado, yo haré encender fuego en sus puertas, y consumirá los palacios de Jerusalem, y no se apagará.

27 Maar indien gij naar Mij niet zult horen, om den sabbatdag te heiligen, en om geen last te dragen als gij op den sabbatdag door de poorten van Jeruzalem ingaat; zo zal Ik een vuur in haar poorten aansteken, dat de paleizen van Jeruzalem zal verteren, en niet worden uitgeblust.

27. Ale jeźli mię nie usłuchacie, abyście święcili dzieó sabatu, a nie nosili brzemion, wchodząc bramami Jeruzalemskiemi w dzieó sabatu, tedy rozniecę ogieó w bramach jego, który pożre pałace Jeruzalemskie, a nie będzie ugaszony.

27. Ha pedig nem hallgattok reám, hogy megszenteljétek a szombat-napot, és hogy ne hordjatok terhet és ne jőjjetek be Jeruzsálem kapuin szombat-napon: tüzet gerjesztek az ő kapuiban, és megemészti Jeruzsálem [16†] palotáit, és nem lesz eloltható.

27 А если не послушаете Меня в том, чтобы святить день субботний и не носить нош, входя в ворота Иерусалима в день субботний, то возжгу огонь в воротах его, и он пожрет чертоги Иерусалима и не погаснет.

27. Коли ж не послухаєте мене в тому, щоб держати субітній день сьвято й нїякого тягару не носити, входючи в ворота Ерусалимські, то я запалю огонь в воротях його, й пожере він палати в Ерусалимі й не погасне.