Hiobin Kirja
1019
hänen läpidzens/ ja miecan wälckynä/
joca hänelle pitä carwas oleman/ pitä
pelgolla hänen päällens tuleman.
20:26 Ei pimeys taida händä peittä/ tuli
pitä hänen culuttaman/ joca ei
puhallettu ole. Ja sille joca jää hänen
majaans/ pitä pahoin käymän.
20:27 Taiwan pitä ilmoittaman hänen
pahudens/ ja maan pitä asettaman
idzens händä wastan.
20:28 Jywät pitä hänen huonestans
wietämän pois/ ja hajotettaman hänen
wihans päiwänä. Tämä on
jumalattoman ihmisen palcka
Jumalalda/ ja hänen puhens perindö
Jumalalda.
Vers.12. Puuttuman) Ehkä hän
pahudens algus sijtä iloidzis/ nijn ei ole
se cuitengan pysywäinen/ waan tule
hänelle pian carwaxi. v. 16. Imemän) se
on/ hänen pitä kärsimän surkiutta ja
sydämen kipua/ ja eroitettaman
caikesta hywästä. v. 26. Puhallettu) se
on/ tuli Jumalalda wiritetty/ ei ihmisildä
puhallettu.
XXI. Lucu .
HIob osatta Zopharin puhen wääräxi/ v.
1. sillä Jumala anda jumalattomaingin
menestyä mailmasa/ lisändyä tawarois
ja lapsis/ v. 5. mutta heidän kyntiläns
sammu nopiast/ ja hajotetan nijncuin
acanat tuules/ v. 16. onneliset cuolewat
nijncuin nekin/ jotca waiwatan
onnettomudella/ v. 22. jumalattomain
rangaistus ei ole ajallinen/ waan on
säästetty duomion ja wihan päiwäxi/ v.
27.
21:1 HIob wastais/ ja sanoi:
21:2 Cuulcat sijs minun puhettani/ ja
andacat neuwo teitän.
21:3 Kärsikät/ että minä myös
puhuisin/ ja pilcatca sijtte minua.
21:4 Puhungo minä ihmisen cansa/ että
minun hengen pidäis tästä
murehtiman?
21:5 Käändäkät teitän tänne minun
tygöni/ teidän pitä ihmettelemän/ ja
käten suun eteen paneman.
21:6 Cosca minä sitä ajattelen/ nijn
minä peljästyn/ ja wapistus tule minun
lihani päälle.
21:7 Mixi jumalattomat eläwät/ tulewat
wanhaxi/ ja lisändywät tawaras.
21:8 Heidän siemenens on surutoin
heidän ymbärilläns/ ja heidän sikiäns
owat läsnä heitä.
21:9 Heidän huonens owat wapat
pelgosta/ ja Jumalan widza ei ole
heidän päälläns.
21:10 Heidän sonnins päästetän/ ja ei
käy wäärin: heidän lehmäns poikiwat/
ja ei ole hedelmättömät.
21:11 Heidän nuoret lapsens käywät
ulos nijncuin lauma/ ja heidän lapsens
hyppäwät.
21:12 He riemuidzewat trumbuilla ja
candeleilla/ ja iloidzewat huiluilla.
21:13 He wanhenewat hywisä päiwisä/
ja menewät silmän räpäyxes helwettijn.
21:14 Jotca sanowat Jumalalle: mene
