APOSTOLI P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
ulkokullattuin tapa on, jotka itsensä kunniallisena ja puhtaana pitävät,
mutta ovat kuitenkin täynnänsä ahneutta, kateutta, koreutta ja kaikkea
pahuutta, Matt.23:26 etc. Ne katsovat ylön Jumalan armon ja laupiuden,
ja kokoovat päällensä Jumalan vihan, sydämensä kovuuden tähden. Niin
että Paavali niin kuin jalo lain selittäjä ei jätä ketään ilman syntiä, mutta
ilmoittaa Jumalan vihan kaikille niille, jotka omasta luonnostansa eli
voimastansa hyvää elämää pitää tahtovat, ja niin ei heitä paremmaksi
kuin julkisyntiseksi, ja sanoo heidät paatuneiksi ja katumattomiksi.
3. luvussa tekee hän ne molemmat yhtäläiseksi ja sanoo yhden olevan
niin kuin toisenkin: kaikki syntiset Jumalan edessä paitsi että
Juudalaisilla oli Jumalan sana, vaikka ei monta heistä sitä uskoneet,
mutta ei kuitenkaan sen tähden ole Jumalan totuus ja vakuus hukkunut.
Ja sanoo sitte 51 Psalmista 6v. Jumalan olevan vakaan sanassansa.
Tulee niin taas siihen entiseen, osottaen Raamatusta kaikki syntiseksi, ja
ettei kenkään tule lain töiden kautta vanhurskaaksi; mutta laki, sanoo
hän, on annettu, että ihminen tuntis syntinsä. Sitte rupee hän
opettamaan oikiasta tiestä, kuinka ihminen autuaaksi ja vapaaksi tulee,
sanoen; he ovat kaikki syntiset, eikä taida kerskata Jumalan edessä,
mutta he tulevat ilman omaa ansiotansa vanhurskaaksi uskon kautta
Kristuksen päälle, joka meille sen verellänsä on ansainnut ja tullut meille
armoistuimeksi Jumalasta, joka meille kaikki entiset synnit antaa
anteeksi. Jolla hän osoittaa, että hänen vanhurskautensa, jonka hän
meille uskosta antaa, ainoastaan meitä auttaa: joka tällä ajalla
evankeliumin kautta julistetaan, ja entiseen aikaan lain ja prophetain
kautta todistettiin. Ja niin laki uskon kautta vahvistetaan, vaikka lain
työs sen kanssa maahan lasketaan, niin ettei kenkään niistä kehua
taida.
Niin kuin hän edellisessä kolmessa luvussa on ilmoittanut synnin, ja
opettanut uskon tietä vanhurskauteen, niin hän neljännessä kohtaa
muutamia vastahakoisia puheita, ja rupee ensin siitä, joka kaikkein
enimmästi niiden suussa on, jotka uskosta puhuttavan kuulevat, kuinka
