876
Psalmit
Minä olen voimaton ja peräti runneltu, minä parun sydämeni tus-
kassa. Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä mi-
nun huokaukseni ole sinulta salassa. Minun sydämeni värisee, mi-
nun voimani on minusta luopunut, minun silmieni valo - sekin on
minulta mennyt. Minun ystäväni ja läheiseni pysyvät syrjässä minun
vitsauksestani, ja minun omaiseni seisovat kaukana. Jotka minun
henkeäni etsivät, ne virittävät pauloja ja jotka minulle pahaa suo-
vat, ne puhuvat turmion puheita ja miettivät petosta kaiket päivät.
Mutta minä olen kuin kuuro, en mitään kuule, kuin mykkä, joka ei
suutansa avaa. Minä olen kuin mies, joka ei mitään kuule ja jonka
suussa ei vastausta ole. Sillä sinua, Herra, minä odotan, sinä vas-
taat, Herra, minun Jumalani. Minä sanon: älkööt iloitko minusta, äl-
kööt ylvästelkö minua vastaan, kun jalkani horjuu. Sillä minä olen
kaatumaisillani, ja minun tuskani on aina edessäni sillä minä tun-
nustan pahat tekoni, murehdin syntieni tähden. Mutta minun vihol-
liseni elävät ja ovat väkevät, ja paljon on niitä, jotka minua syyttä
vihaavat, jotka hyvän pahalla palkitsevat ja vihaavat minua, koska
minä hyvään pyrin. Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä
ole kaukana minusta. Riennä avukseni, Herra, minun pelastukseni.
Veisuunjohtajalle Jedutunin tapaan Daavidin virsi. Minä sanoin: Minä
pidän vaelluksestani vaarin, etten kielelläni syntiä tekisi. Minä pidän
suustani vaarin ja suistan sen, niin kauan kuin jumalaton on minun
edessäni. Minä olin vaiti, olin ääneti, en puhunut siitä, mikä hyvä
on mutta minun tuskani yltyi. Minun sydämeni hehkui minun rinnas-
sani kun minä huokailin, syttyi minussa tuli, ja niin minä kielelläni
puhuin. Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun
päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.
Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elä-
mäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys
ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela. Varjona vain
ihminen vaeltaa, turhaan vain he touhuavat, kokoavat, eivätkä tie-
dä, kuka ne saa. Ja nyt, mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä
panen toivoni. Päästä minut kaikista synneistäni, älä pane minua
houkkain pilkaksi. Minä vaikenen enkä suutani avaa sillä sinä sen
