883
Psalmit
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat,
ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki, sekä alhaiset että yl-
häiset, niin rikkaat kuin köyhät. Minun suuni puhuu viisautta, minun
sydämeni ajatus on ymmärrystä. Minä kallistan korvani kuulemaan
mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen. Miksi minä
pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää
minut? He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudes-
taan. Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovi-
tusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää
iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa
näkisi. Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät
ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa. He luule-
vat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa pol-
vesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan. Mutta ih-
minen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin,
jotka hukkuvat. Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän
perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela. Kuin
lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo
huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa
heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. Mutta minun sieluni
Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaan-
sa. Sela. Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus
karttuu. Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen
komeutensa astu alas hänen jäljessänsä. Vaikka hän eläissänsä kiit-
tää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päi-
viä, täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää va-
loa näe. Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrat-
tava eläimiin, jotka hukkuvat.
Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan aurin-
gon noususta hamaan sen laskuun. Siionista, jonka kauneus on
täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa. Meidän Jumalamme tulee
eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympäril-
länsä väkevä myrsky. Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomi-
takseen kansansa: Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka
