872
Psalmit
puutu. Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät
opetan. Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä,
nauttiaksesi onnea: varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhu-
masta vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen. Herran
silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoan-
sa. Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan, hävittääksensä
maasta heidän muistonsa. Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja
vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Lähellä on Herra
niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtu-
nut mieli. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapah-
taa hänet niistä kaikista. Hän varjelee kaikki hänen luunsa: ei yksi-
kään niistä murru. Pahuus tappaa jumalattoman, ja jotka vanhurs-
kasta vihaavat, ne tulevat syynalaisiksi. Herra lunastaa palvelijainsa
sielut, eikä yksikään, joka häneen turvaa, tule syynalaiseksi.
Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan sodi niitä
vastaan, jotka minua vastaan sotivat. Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi
ja nouse minun avukseni. Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoo-
jiltani. Sano minun sielulleni: Minä olen sinun pelastuksesi. Joutu-
koot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät peräyty-
kööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat. Olkoot he niinkuin
akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan heidän
tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.
Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he
ovat kaivaneet minun sielulleni haudan. Tulkoon hänelle turmio aa-
vistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon sii-
hen surmaksensa. Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuit-
koon hänen avustansa. Kaikki minun luuni sanokoot: Herra, kuka
on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään,
kurjan ja köyhän raatelijastaan? Väärät todistajat astuvat esiin, he
minulta tutkivat, mitä minä en tiedä. He palkitsevat minulle hyvän
pahalla minun sieluni on orpo. Mutta minä puin päälleni surupuvun,
kun he sairastivat minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää
painuksissa. Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia
veljiäni, niin minä kuljin niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin su-
