879
Psalmit
muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, as-
tuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa
juhlivasta joukosta. Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa
niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää
hänen kasvojensa avusta. Minun Jumalani, minun sieluni on mur-
heellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla,
Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella. Sinun koskiesi pauhussa
syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät mi-
nun ylitseni. Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle
veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa. Minä sanon Jumalalle, kalliol-
leni: Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhe-
puvussa, vihollisen ahdistamana? Minun luitani jäytää, kun vihollise-
ni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: Missä on sinun
Jumalasi? Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin
levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun
kasvojeni apua, minun Jumalaani.
Auta minut oikeuteeni, Jumala, ja aja minun asiani armotonta kan-
saa vastaan. Päästä minut kavaloista ja vääristä ihmisistä. Sillä sinä
olet minun Jumalani, minun linnani. Miksi olet minut hyljännyt? Mik-
si minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana? Lähe-
tä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut si-
nun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi, että minä saisin tulla Ju-
malan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on minun iloni ja riemu-
ni, ja kiittäisin kanteleilla sinua, Jumala, minun Jumalani. Miksi mu-
rehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota
Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua,
minun Jumalaani.
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Jumala, me olemme
omin korvin kuulleet, meidän isämme ovat meille kertoneet, minkä
teon sinä teit heidän päivinänsä, muinaisina päivinä. Sinä karkoitit
kädelläsi pakanat, mutta heidät sinä istutit, sinä hävitit kansat,
mutta heidät sinä levitit. Sillä eivät he miekallansa valloittaneet
maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea
kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit
