779
Nehemia
Sitten kuin vihollisemme olivat kuulleet, että me olimme saaneet
tietää asian ja että Jumala oli tehnyt heidän hankkeensa tyhjäksi,
palasimme me kaikki takaisin muurille, itsekukin työhönsä. Siitä päi-
västä alkaen teki toinen puoli minun palvelijoitani työtä, ja toinen
puoli oli asestettuna keihäillä, kilvillä, jousilla ja rintahaarniskoilla; ja
päämiehet seisoivat kaikkien niiden juutalaisten takana, jotka ra-
kensivat muurilla. Nekin, jotka kantoivat taakkoja ja kuljettivat
kuormia, tekivät toisella kädellänsä työtä ja toisessa pitivät keihäs-
tä. Ja rakentajilla oli kullakin miekka sidottuna vyöllensä heidän ra-
kentaessaan; ja torvensoittaja seisoi minun vieressäni. Minä sanoin
ylimyksille, esimiehille ja muulle kansalle: Työ on suuri ja laaja, ja
me olemme muurilla hajallamme, kaukana toisistamme. Missä kuu-
lette torven soivan, sinne kokoontukaa meidän luoksemme. Meidän
Jumalamme sotii meidän puolestamme. Näin me siis teimme työtä,
ja toinen puoli väkeä oli asestettuna keihäillä päivänkoitosta siihen
asti, kunnes tähdet tulivat näkyviin. Siihen aikaan minä myös sa-
noin kansalle: Kukin jääköön palvelijoineen yöksi Jerusalemiin, että
he olisivat meidän apunamme yöllä vartioimassa ja päivällä työssä.
Emmekä me, en minä, eivät minun veljeni ja palvelijani eivätkä ne
vartijat, jotka minua seurasivat, riisuneet vaatteitamme. Kullakin kei-
häs ja vettä.
Mutta rahvas ja heidän vaimonsa nostivat suuren huudon juutalai-
sia veljiänsä vastaan. Muutamat sanoivat: Meitä, meidän poikiamme
ja tyttäriämme on paljon. Meidän täytyy saada viljaa, että meillä
olisi mitä syödä pysyäksemme hengissä. Toiset sanoivat: Peltomme,
viinitarhamme ja talomme meidän täytyy pantata saadaksemme vil-
jaa nälkäämme. Toiset sanoivat: Meidän on täytynyt kuninkaan ve-
roihin lainata rahaa peltojamme ja viinitarhojamme vastaan. Ovat-
han meidän ruumiimme veljiemme ruumiitten veroiset ja lapsemme
heidän lastensa veroiset; ja katso, kuitenkin meidän täytyy antaa
poikamme ja tyttäremme orjiksi, ja tyttäriämme on jo annettukin
orjuuteen, emmekä me voi sille mitään, koska peltomme ja viinitar-
hamme ovat toisten käsissä. Kun minä kuulin heidän valituksensa
ja nämä puheet, vihastuin minä kovin. Ja harkittuani mielessäni tä-
