778
Nehemia
ja aina Kulmasaliin saakka. Kultasepät ja kauppiaat korjasivat muu-
rin Kulmasalin ja Lammasportin väliltä.
Kun Sanballat kuuli meidän rakentavan muuria, vihastui hän ja när-
kästyi kovin. Ja hän pilkkasi juutalaisia ja puhui veljilleen ja Sama-
rian sotaväelle ja sanoi: Mitä nuo viheliäiset juutalaiset tekevät? Jä-
tetäänkö heidät omiin valtoihinsa? Tulevatko he uhraamaan? Saa-
vatko he työnsä kohta valmiiksi? Voivatko he tehdä eläviksi poltetut
kivet tuhkaläjissä? Ja ammonilainen Tobia seisoi hänen vieressään
ja sanoi: Rakentakoot vain! Kettukin saa heidän kivimuurinsa ha-
joamaan, jos hyppää sen päälle. Kuule, Jumalamme, kuinka halvek-
situt me olemme. Käännä heidän häpäisynsä heidän omaan pää-
hänsä. Saata heidät ryöstetyiksi vankeuden maassa. Älä peitä hei-
dän rikkomustansa, älköönkä heidän syntiänsä pyyhittäkö pois si-
nun kasvojesi edestä, koska he ovat vihoittaneet sinut kohtelemalla
noin rakentajia. Mutta me rakensimme muuria; ja koko muuri tuli
valmiiksi puoleen korkeuteensa asti, ja siitä kansa sai rohkeutta
työhön. Mutta kun Sanballat, Tobia, arabialaiset, ammonilaiset ja
asdodilaiset kuulivat, että Jerusalemin muurien korjaus edistyi, niin
että niiden aukot alkoivat täyttyä, vihastuivat he kovin. Ja he kaikki
tekivät liiton keskenään käydäksensä taisteluun Jerusalemia vastaan
ja tehdäkseen siellä häiriötä. Niin me rukoilimme Jumalaamme ja
asetimme vartijat heitä vastaan, suojelemaan itseämme heiltä päivin
ja öin. Mutta Juuda sanoi: Taakankantajain voima raukeaa, ja so-
raa on ylen paljon; me emme jaksa rakentaa muuria. Ja meidän
vastustajamme sanoivat: Ennenkuin he tietävät tai huomaavat, me
tulemme heidän keskellensä ja tapamme heidät ja lopetamme työn.
Mutta kun heidän läheisyydessään asuvat juutalaiset tulivat ja sa-
noivat meille joka taholta kymmenenkin kertaa: Vetäytykää meidän
luoksemme, silloin minä asetin kansan muurin taakse, alempiin ja
suojattomiin paikkoihin, asetin heidät sukukunnittain asemiinsa
miekkoineen, keihäineen ja jousineen. Ja katsastettuani kaiken minä
nousin ja sanoin ylimyksille ja esimiehille ja muulle kansalle: Älkää
peljätkö heitä; muistakaa suurta ja peljättävää Herraa, ja taistelkaa
veljienne, poikienne ja tyttärienne, vaimojenne ja kotienne puolesta.
