635
Toinen kuningasten kirja
mat, he kauhistuivat ja joutuivat häpeään; heidän kävi niinkuin ke-
don ruohon ja niinkuin vihannan heinän, niinkuin katolla kasvavain
kortten ja niinkuin laihon, joka kuivettuu ennen oljelle tulemistaan.
Istuitpa sinä tai lähdit tai tulit, minä sen tiedän, niinkuin senkin, et-
tä sinä raivoat minua vastaan. Koska sinä minua vastaan raivoat ja
koska sinun ylpeytesi on tullut minun korviini, niin minä panen
koukkuni sinun nenääsi ja suitseni sinun suuhusi ja vien sinut ta-
kaisin samaa tietä, jota tulitkin. Ja tämä on oleva sinulle merkkinä:
tänä vuonna syödään jälkikasvua ja toisena vuonna kesanto-
aaluvaa, mutta kolmantena vuonna te kylväkää ja leikatkaa, istutta-
kaa viinitarhoja ja syökää niiden hedelmää. Ja Juudan heimon pe-
lastuneet, jotka ovat jäljelle jääneet, tekevät taas juurta alaspäin ja
hedelmää ylöspäin. Sillä Jerusalemista lähtee kasvamaan jäännös,
pelastunut joukko Siionin vuorelta. Herran kiivaus on sen tekevä.
Sentähden, näin sanoo Herra Assurin kuninkaasta: Hän ei tule tä-
hän kaupunkiin eikä siihen nuolta ammu, ei tuo sitä vastaan kilpeä
eikä luo sitä vastaan vallia. Samaa tietä, jota hän tuli, hän palajaa,
ja tähän kaupunkiin hän ei tule, sanoo Herra. Sillä minä varjelen
tämän kaupungin ja pelastan sen itseni tähden ja palvelijani Daavi-
din tähden. Ja sinä yönä Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä
sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä, ja kun noustiin aa-
mulla varhain, niin katso, ne olivat kaikki kuolleina ruumiina. Silloin
Sanherib, Assurin kuningas, lähti liikkeelle ja meni pois; hän palasi
takaisin ja jäi Niiniveen. Mutta kun hän oli kerran rukoilemassa ju-
malansa Nisrokin temppelissä, surmasivat Adrammelek ja Sareser
hänet miekalla; sitten he pakenivat Araratin maahan. Ja hänen poi-
kansa Eesarhaddon tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.
Niihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillansa; ja profeetta
Jesaja, Aamoksen poika, tuli hänen tykönsä ja sanoi hänelle: Näin
sanoo Herra: Toimita talosi; sillä sinä kuolet etkä enää parane. Niin
hän käänsi kasvonsa seinään päin ja rukoili Herraa sanoen: Oi
Herra, muista, kuinka minä olen vaeltanut sinun edessäsi uskollises-
ti ja ehyellä sydämellä ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmis-
säsi! Ja Hiskia itki katkerasti. Mutta Jesaja ei ollut vielä lähtenyt
