514
Toinen Samuelin kirja
kostaja saisi tuottaa vielä suurempaa turmiota, ja ettei minun poi-
kaani tuhottaisi. Silloin hän sanoi: Niin totta kuin Herra elää: ei
hiuskarvaakaan sinun poikasi päästä ole putoava maahan. Mutta
vaimo sanoi: Salli palvelijattaresi puhua vielä sananen herralleni,
kuninkaalle. Hän vastasi: Puhu. Vaimo sanoi: Miksi sinä ajattelet
tehdä juuri samoin Jumalan kansaa vastaan, koskapa kuningas ei
salli oman hylkäämänsä tulla takaisin? Noin puhuessaanhan kunin-
gas itse joutuu ikäänkuin syylliseksi. Mehän kuolemme ja olemme
niinkuin maahan kaadettu vesi, jota ei voi koota takaisin. Mutta
Jumala ei ota pois elämää, vaan sitä hän ajattelee, ettei vain hyl-
jätty joutuisi hänestä erotetuksi. Sentähden minä tulin nyt puhu-
maan tätä herralleni, kuninkaalle, kun kansa sai minut pelkäämään;
silloin ajatteli palvelijattaresi: minä puhun kuninkaalle, ehkä kunin-
gas tekee palvelijattarensa sanan mukaan. Niin, kuningas on kuule-
va ja pelastava palvelijattarensa sen miehen kourista, joka tahtoo
hävittää sekä minut että minun poikani Jumalan perintöosasta. Ja
palvelijattaresi ajatteli: minun herrani, kuninkaan, sana on rauhoitta-
va minut. Sillä herrani, kuningas, on Jumalan enkelin kaltainen, niin
että hän kuulee, mikä hyvää on ja mikä pahaa. Ja Herra, sinun
Jumalasi, olkoon sinun kanssasi. Kuningas vastasi ja sanoi vaimolle:
Älä salaa minulta mitään, mitä minä sinulta kysyn. Vaimo sanoi:
Herrani, kuningas, puhukoon. Kuningas kysyi: Eikö Jooabin käsi ole
mukanasi kaikessa tässä? Vaimo vastasi ja sanoi: Niin totta kuin
sinun sielusi, minun herrani, kuningas, elää: ei pääse oikeaan eikä
vasempaan siitä, mitä herrani, kuningas, puhuu. Niin, sinun palveli-
jasi Jooab on käskenyt minua tähän ja pannut kaikki nämä sanat
palvelijattaresi suuhun. Antaakseen asialle toisen muodon on palve-
lijasi Jooab näin tehnyt; mutta herrani on viisas niinkuin Jumalan
enkeli ja tietää kaiken, mitä maan päällä tapahtuu. Silloin kuningas
sanoi Jooabille: Katso, tämän minä teen: mene ja tuo takaisin nuo-
rukainen Absalom. Niin Jooab lankesi kasvoilleen maahan, osoitti
kunnioitusta ja siunasi kuningasta. Ja Jooab sanoi: Nyt palvelijasi
tietää, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani,
kuningas, koska kuningas tekee palvelijansa sanan mukaan. Sitten
