513
Toinen Samuelin kirja
joka oli tähystäjänä, nosti silmänsä ja katseli, niin katso, paljon vä-
keä tuli tietä, joka oli hänen takanansa, vuoren kuvetta. Silloin
Joonadab sanoi kuninkaalle: Katso, kuninkaan pojat tulevat. On ta-
pahtunut, niinkuin palvelijasi sanoi. Juuri kun hän oli saanut sen
sanotuksi, niin katso, kuninkaan pojat tulivat; ja he korottivat ää-
nensä ja itkivät. Myöskin kuningas ja kaikki hänen palvelijansa itki-
vät hyvin katkerasti. Mutta Absalom oli paennut ja mennyt Gesurin
kuninkaan Talmain, Ammihudin pojan, luo. Ja Daavid suri poikaansa
kaiken aikaa. Kun Absalom oli paennut ja tullut Gesuriin, jäi hän
sinne kolmeksi vuodeksi. Ja kuningas Daavid ikävöi päästä Absalo-
min luo, sillä hän oli lohduttautunut Amnonin kuolemasta.
Kun Jooab, Serujan poika, huomasi, että kuninkaan sydän oli kään-
tynyt Absalomin puoleen, lähetti Jooab noutamaan Tekoasta taita-
van vaimon ja sanoi hänelle: Ole surevinasi ja pukeudu suruvaat-
teisiin äläkä voitele itseäsi öljyllä, vaan ole niinkuin vaimo, joka jo
kauan on surrut vainajaa. Mene sitten kuninkaan eteen ja puhu hä-
nelle näin. Ja Jooab pani sanat hänen suuhunsa. Niin tekoalainen
vaimo meni kuninkaan eteen, lankesi kasvoillensa maahan ja osoitti
kunnioitusta ja sanoi: Auta, kuningas! Kuningas sanoi hänelle: Mikä
sinun on? Hän vastasi: Totisesti, minä olen leskivaimo; mieheni on
kuollut. Ja sinun palvelijattarellasi oli kaksi poikaa; he tulivat riitaan
keskenänsä kedolla, eikä siellä ollut ketään, joka olisi sovittanut
heidän välinsä, ja niin toinen löi toisen kuoliaaksi. Ja katso, koko
suku on noussut palvelijatartasi vastaan, ja he sanovat: 'Anna tän-
ne veljensä surmaaja, että me otamme häneltä hengen hänen ta-
petun veljensä hengestä ja niin hävitämme perillisenkin.' Niin he
sammuttaisivat kipinänkin, joka minulla vielä on jäljellä, ettei mie-
hestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle. Kuningas sanoi
vaimolle: Mene kotiisi, minä annan käskyn sinusta. Mutta tekoalai-
nen vaimo sanoi kuninkaalle: Herrani, kuningas, tulkoon tämä rikos
minun ja minun isäni perheen kannettavaksi, mutta kuningas ja hä-
nen valtaistuimensa olkoon siitä vapaa. Kuningas sanoi: Tuo minun
eteeni se, joka puhuu sinulle niin, ja hän ei enää sinuun koske.
Vaimo sanoi: Muistakoon kuningas Herraa Jumalaansa, ettei veren-
