1322
Aamos
häköt raunioiksi. Ja minä nousen ja nostan miekan Jerobeamin su-
kua vastaan. Silloin Amasja, Beetelin pappi, lähetti Jerobeamille, Is-
raelin kuninkaalle, tämän sanan: Aamos on tehnyt salaliiton sinua
vastaan Israelin heimon keskuudessa. Ei maa kestä kaikkea, mitä
hän puhuu. Sillä näin on Aamos sanonut: 'Jerobeam kuolee miek-
kaan, ja Israel viedään pakkosiirtolaisuuteen, pois omasta maastan-
sa.' Ja Amasja sanoi Aamokselle: Sinä näkijä, mene matkaasi ja
pakene Juudan maahan, syö leipäsi siellä ja ennusta siellä. Mutta
Beetelissä älä ennusta enää, sillä se on kuninkaan pyhäkkö ja val-
takunnan temppeli. Niin Aamos vastasi ja sanoi Amasjalle: En minä
ole profeetta enkä profeetanoppilas, vaan minä olen paimen ja
metsäviikunapuiden viljelijä. Ja Herra otti minut laumojeni äärestä,
ja Herra sanoi minulle: 'Mene ja ennusta minun kansaani Israelia
vastaan.' Kuule siis nyt Herran sana: Sinä sanot: 'Älä ennusta Is-
raelia vastaan, äläkä saarnaa Iisakin heimoa vastaan.' Sentähden,
näin sanoo Herra: Sinun vaimosi joutuu portoksi kaupungissa, sinun
poikasi ja tyttäresi kaatuvat miekkaan, sinun maasi jaetaan mit-
tanuoralla, sinä itse kuolet saastaisessa maassa, ja Israel viedään
pakkosiirtolaisuuteen, pois omasta maastansa.
Tämän näytti minulle Herra, Herra: Katso, oli korillinen kypsiä he-
delmiä. Ja hän sanoi: Mitä sinä näet, Aamos? Minä vastasin: Korilli-
sen kypsiä hedelmiä. Ja Herra sanoi minulle: Minun kansani Israel
on kypsä saamaan loppunsa: en minä enää mene säästäen sen
ohitse. Ja sinä päivänä palatsin laulut muuttuvat valitukseksi, sanoo
Herra, Herra. Paljon on oleva ruumiita, joka paikkaan heitettyjä. Hil-
jaa! Kuulkaa tämä, te jotka poljette köyhiä ja tahdotte tehdä lopun
maan nöyristä, sanoen: Milloin loppuu uusikuu, että saamme myydä
viljaa, ja milloin sapatti, että saamme avata jyväaitan, pienentää
eefa-mitan ja suurentaa painon ja pettää väärällä vaa'alla, että
saamme ostaa vaivaiset rahasta ja köyhän kenkäparista ja myydä
akanoita jyvinä? Herra on vannonut hänen kauttansa, joka on Jaa-
kobin kunnia: Totisesti, minä en ikinä unhota yhtäkään heidän te-
koansa. Eikö senkaltaisesta maa jo vapise ja kaikki sen asukkaat
murehdi? Eikö se nouse kaikkinensa niinkuin Niili, kuohu ja alene
