1297
Daniel
suo huomiota niille, jotka hylkäävät pyhän liiton. Hänen lähettä-
mänsä sotajoukot nousevat ja häväisevät pyhäkön linnoituksineen,
poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhis-
tuksen. Ja liitonrikkojat hän viettelee luopumukseen houkutuksillaan,
mutta niitten joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja te-
kee tehtävänsä. Ja taidolliset kansan seassa opettavat monta, mut-
ta heitä sorretaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä, jonkun
aikaa. Ja keskellä sortoa heille suodaan pieni menestys, ja monet
liittyvät heihin teeskennellen. Ja taidollisista jotkut kompastuvat, et-
tä heidän joukkonsa koeteltaisiin, seulottaisiin ja puhdistettaisiin lo-
pun ajaksi, sillä vielä kestää, ennenkuin määräaika on. Ja kuningas
tekee, mitä hän tahtoo, ja korottaa itsensä ja uhittelee jokaista ju-
malaa, itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu kauheita. Ja hän
menestyy, kunnes vihan aika on lopussa; sillä mikä on säädetty, se
tapahtuu. Hän ei välitä isäinsä jumalista, ei naisten lempijumalasta,
eikä hän välitä mistään muustakaan jumalasta, sillä hän uhittelee
niitä kaikkia. Mutta sen sijaan hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa.
Sitä jumalaa, jota hänen isänsä eivät tunteneet, hän kunnioittaa
kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja muilla kalleuksilla. Ja tätä hän
tekee vahvoille linnoituksille - hän vieraine jumalineen. Niille, jotka
hän omikseen tuntee, hän osoittaa suurta kunniaa ja panee heidät
monien hallitsijaksi ja jakaa heille maata palkaksi. Mutta lopun ajal-
la Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssansa. Ja Pohjan kunin-
gas käy tämän kimppuun vaunuilla ja ratsuilla ja monilla laivoilla,
hyökkää hänen maihinsa, tulvana leviten niiden ylitse. Hän hyökkää
myös Ihanaan maahan, ja monta kaatuu. Mutta hänen kädestänsä
pelastuvat nämä: Edom ja Mooab ja ammonilaisten pääosa. Ja hän
ojentaa kätensä maita kohti; Egyptin maa ei ole säästyvä. Hän val-
taa kulta- ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet, ja liibyalaiset
ja etiopialaiset liittyvät häntä seuraamaan. Mutta sanomat idästä ja
pohjoisesta säikähdyttävät häntä, ja hän lähtee täynnä kiukkua hä-
vittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi. Hän pystyttää
hovitelttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille. Mutta hänen
loppunsa tulee, eikä häntä kukaan auta.
