Se P. Johannesen Theologin Ilmestys
Ja ei pidä hänen sisällensä tuleman jotakin kuin saastuttaapi/ taikka
kauhistuksen ja walheen tekeepi/ waan ne jotka kirjoitetut owat siinä
Karitsan elämän kirjassa.
XXII. Lucu.
22:1 JA hen osotti minulle ydhen puctan Eleue' wedhen Kymin/ selken
ninquin Christallin/ wloslecteuen Jumalan ia Caritzan stolista/ keskelle
henen Catua'sa.
Ja hän osoitti minulle yhden puhtaan eläwän weden kymin/ selkeän
niinkun kristallin/ ylös lähtewän Jumalan ja Karitsan tuolista/ keskellä
hänen katuansa.
22:2 Ja molomille polilla kymie seisoi se Elemen Puu/ se cannoi
caxitoistakymeneiset Hedhelmet/ ia annoi henen Hedhelmens cunaki
Cwcauna/ Ja sen Puun Lehdhet kelpasit Pacanoitten terueydhexi.
Ja molemmilla puolen kymiä seisoi se elämän puu/ ja kantoi
kaksitoistakymmeneiset hedelmät/ ja antoi hänen hedelmänsä kunakin
kuukautena/ Ja sen puun lehdet kelpasit pakanoitten terweydeksi.
22:3 Ja ei miten kiroutta pidhe sillen oleman/ Wan Jumalan ia Caritzan
Stoli henesse pite olema' Ja henen Paluelians pite palueleman hende/
Ja ei mitään kirousta pidä silleen oleman/ Waan Jumalan ja Karitsan
tuoli hänessä pitää oleman. Ja hänen palwelijansa pitää palweleman
häntä/
22:4 ia näkemen henen Casuonsa/ ia henen Nimense pite oleman
heiden Otzisans.
ja näkemään hänen kaswonsa/ ja hänen nimensä pitää olemaan heidän
otsissansa.
22:5 Ja ei enemen Öte pidhe oleman. Ja eiuet he taruitze Kyntiletä/
taicka Auringoisen walkiutta/ Sille ette HErra Jumala heite
yleswalghistapi/ ia heiden pite hallitzeman ijancaikisesta ijancaikisehen.
Ja ei enemmin yötä pidä olemaan. Ja eiwät he tarwitse kynttilätä/
taikka aurinkoisen walkeutta/ Sillä että HErra Jumala heitä ylös
