Toinen Samuelin kirja
669
sinun on? Hän vastasi: Totisesti,
minä olen leskivaimo; mieheni
on kuollut.
6 Ja sinun palvelijattarellasi oli
kaksi poikaa; he tulivat riitaan
keskenänsä kedolla, eikä siellä
ollut ketään, joka olisi sovittanut
heidän välinsä, ja niin toinen löi
toisen kuoliaaksi.
7 Ja katso, koko suku on nous-
sut palvelijatartasi vastaan, ja he
sanovat: 'Anna tänne veljensä
surmaaja, että me otamme hä-
neltä hengen hänen tapetun vel-
jensä hengestä ja niin hävitäm-
me perillisenkin.' Niin he sam-
muttaisivat kipinänkin, joka mi-
nulla vielä on jäljellä, ettei mie-
hestäni jäisi nimeä eikä jälkeläis-
tä maan päälle.
8 Kuningas sanoi vaimolle: Mene
kotiisi, minä annan käskyn sinus-
ta.
9 Mutta tekoalainen vaimo sanoi
kuninkaalle: Herrani, kuningas,
tulkoon tämä rikos minun ja mi-
nun isäni perheen kannettavaksi,
mutta kuningas ja hänen valtais-
tuimensa olkoon siitä vapaa.
10 Kuningas sanoi: Tuo minun
eteeni se, joka puhuu sinulle
niin, ja hän ei enää sinuun kos-
ke.
11 Vaimo sanoi: Muistakoon ku-
ningas Herraa Jumalaansa, ettei
verenkostaja saisi tuottaa vielä
suurempaa turmiota, ja ettei mi-
nun poikaani tuhottaisi. Silloin
hän sanoi: Niin totta kuin Herra
elää: ei hiuskarvaakaan sinun
poikasi päästä ole putoava
maahan.
12 Mutta vaimo sanoi: Salli pal-
velijattaresi puhua vielä sananen
herralleni, kuninkaalle. Hän vas-
tasi: Puhu.
13 Vaimo sanoi: Miksi sinä ajat-
telet tehdä juuri samoin Jumalan
kansaa vastaan, koskapa kunin-
gas ei salli oman hylkäämänsä
tulla takaisin? Noin puhuessaan-
han kuningas itse joutuu ikään-
kuin syylliseksi.
14 Mehän kuolemme ja olemme
niinkuin maahan kaadettu vesi,
jota ei voi koota takaisin. Mutta
Jumala ei ota pois elämää, vaan
sitä hän ajattelee, ettei vain hyl-
jätty joutuisi hänestä erotetuksi.
15 Sentähden minä tulin nyt pu-
humaan tätä herralleni, kunin-
kaalle, kun kansa sai minut pel-
käämään; silloin ajatteli palveli-
jattaresi: minä puhun kuninkaal-
