Toinen Samuelin kirja
664
Hän voisi tehdä itselleen pahaa.
19 Mutta kun Daavid näki, että
hänen palvelijansa kuiskailivat
keskenänsä, ymmärsi hän, että
lapsi oli kuollut. Ja Daavid kysyi
palvelijoiltansa: Onko lapsi kuol-
lut? He vastasivat: On.
20 Niin Daavid nousi maasta,
peseytyi ja voiteli itsensä, muutti
vaatteensa, meni Herran huo-
neeseen ja rukoili. Ja kun hän
tuli kotiinsa, pyysi hän ruokaa;
ja he tarjosivat, ja hän söi.
21 Mutta hänen palvelijansa sa-
noivat hänelle: Miksi teet näin?
Lapsen eläessä sinä paastosit ja
itkit, mutta lapsen kuoltua sinä
nouset ja syöt.
22 Hän vastasi: Kun lapsi vielä
eli, paastosin minä ja itkin, sillä
minä ajattelin: Kenties Herra on
minulle armollinen, niin että lapsi
jää eloon.
23 Mutta kun hän nyt on kuol-
lut, niin mitä minä enää paasto-
aisin? Enhän minä enää voi pa-
lauttaa häntä. Minä menen hä-
nen tykönsä, mutta hän ei enää
palaja minun tyköni.
24 Daavid lohdutti vaimoansa
Batsebaa ja meni hänen luok-
sensa ja makasi hänen kanssan-
sa. Ja tämä synnytti pojan, ja
hän antoi tälle nimen Salomo, ja
Herra rakasti häntä.
25 Ja Daavid laittoi hänet pro-
feetta Naatanin hoitoon, ja tämä
kutsui häntä Jedidjaksi Herran
tähden.
26 Mutta Jooab ryhtyi taistele-
maan ammonilaisten Rabbaa
vastaan ja valloitti kuninkaan
kaupungin.
27 Ja Jooab lähetti sanansaat-
tajat Daavidin luo ja käski sa-
noa: Minä olen ryhtynyt taiste-
luun Rabbaa vastaan ja olen jo
valloittanut vesikaupungin.
28 Niin kokoa nyt jäljellä oleva
väki ja asetu leiriin kaupungin
edustalle ja valloita se, etten
minä sitä valloittaisi ja ottaisi
sitä nimiini.
29 Silloin Daavid kokosi kaiken
väen ja lähti Rabbaan, ryhtyi
taisteluun sitä vastaan ja valloitti
sen.
30 Ja hän otti heidän kunin-
kaansa kruunun hänen päästän-
sä - se painoi talentin kultaa, ja
siinä oli kallis kivi - ja se pantiin
Daavidin päähän. Ja hän vei
sangen paljon saalista kaupun-
gista.
