Toinen Samuelin kirja
667
nä veljensä Absalomin taloon.
21 Kun kuningas Daavid kuuli
kaiken tämän, vihastui hän kovin.
22 Mutta Absalom ei puhunut
Amnonille sanaakaan, ei pahaa
eikä hyvää, sillä Absalom vihasi
Amnonia, sentähden että tämä
oli tehnyt väkivaltaa hänen sisa-
rellensa Taamarille.
23 Kahden vuoden kuluttua ta-
pahtui, että Absalomilla oli lam-
masten keritsiäiset Baal-
Haasorissa, joka on Efraimin
luona. Ja Absalom kutsui sinne
kaikki kuninkaan pojat.
24 Ja Absalom tuli kuninkaan
tykö ja sanoi: Katso, palvelijallasi
on lammasten keritsiäiset; jospa
kuningaskin palvelijoineen tulisi
palvelijansa luo.
25 Mutta kuningas vastasi Absa-
lomille: Ei niin, poikani, älkääm-
me tulko kaikki, ettemme olisi
sinulle vaivaksi. Ja vaikka hän
pyytämällä pyysi häntä, ei hän
kuitenkaan tahtonut mennä,
vaan hyvästeli hänet.
26 Silloin Absalom sanoi: Jollet
itse tulekaan, salli kuitenkin vel-
jeni Amnonin tulla meidän kans-
samme. Kuningas sanoi hänelle:
Miksi juuri hänen olisi mentävä
sinun kanssasi?
27 Mutta kun Absalom pyytämäl-
lä pyysi häntä, päästi hän Am-
nonin ja kaikki muut kuninkaan
pojat menemään hänen kans-
sansa.
28 Ja Absalom käski palvelijoi-
taan ja sanoi: Pitäkää silmällä,
milloin Amnonin sydän tulee iloi-
seksi viinistä, ja kun minä sanon
teille: 'Surmatkaa Amnon', niin
tappakaa hänet älkääkä peljätkö;
sillä minähän olen teitä käske-
nyt. Olkaa lujat ja urhoolliset.
29 Absalomin palvelijat tekivät
Amnonille, niinkuin Absalom oli
käskenyt. Silloin kaikki kuninkaan
pojat nousivat, istuivat kukin
muulinsa selkään ja pakenivat.
30 Heidän vielä ollessaan mat-
kalla tuli Daavidille sanoma: Ab-
salom on surmannut kaikki ku-
ninkaan pojat, niin ettei heistä
ole jäänyt jäljelle ainoatakaan.
31 Silloin kuningas nousi, repäisi
vaatteensa ja paneutui maahan
maata; ja kaikki hänen palveli-
jansa seisoivat siinä reväistyin
vaattein.
32 Niin Joonadab, Daavidin vel-
jen Simean poika, puhkesi pu-
humaan ja sanoi: Älköön herrani
