Ensimmäinen makkabealaisten kirja
2643
herjauksiaan, äläkä salli heidän
pysyä."
39. Ja Nikanor lähti Jerusalemis-
ta ja leiriytyi Beethooroniin; siel-
lä yhtyi häneen syyrialainen so-
tajoukko.
40. Mutta Juudas leiriytyi
Adasaan kolmentuhannen mie-
hen kanssa. Ja Juudas rukoili ja
sanoi:
41. "Kun muinoin kuninkaan lä-
hettiläät herjasivat, lähti sinun
enkelisi ja löi hänen väkeänsä
sata kahdeksankymmentä viisi
tuhatta miestä.
42. Murskaa samoin myös tänä-
päivänä tämä sotajoukko meidän
edessämme, että muut ymmär-
täisivät, että hän on puhunut
herjaavasti sinun pyhäkköäsi
vastaan; ja tuomitse hänet hä-
nen pahuutensa mukaan."
43. Ja sotajoukot joutuivat kes-
kenänsä taisteluun kolmantena-
toista päivänä adarkuuta. Ja Ni-
kanorin sotajoukko voitettiin pe-
rinpohjin, ja hän itse kaatui en-
simmäisenä taistelussa.
44. Mutta kun hänen sotajouk-
konsa näki, että Nikanor oli kaa-
tunut, viskasivat he pois aseensa
ja pakenivat.
45. Ja Juudaan miehet ajoivat
heitä takaa yhden päivän mat-
kan Adasasta Gaseraan asti ja
puhalsivat merkinantopasunoihin
heidän jäljessään.
46. Silloin lähti kansa kaikkialta
Juudean kylistä ja hyökkäsi hei-
dän kimppuunsa sivustoilta, niin
että he kääntyivät toinen tois-
tansa vastaan. Ja he kaatuivat
kaikki miekkaan, eikä heistä jää-
nyt jäljelle ainoatakaan.
47. Sitten he ottivat saaliin ja
ryöstetyn tavaran; ja Nikanorin
pään he hakkasivat poikki sekä
hänen oikean kätensä, jonka
hän oli kohottanut herjaukseen,
ja veivät ne mukanaan ja kohot-
tivat ne riippumaan Jerusalemin
läheisyyteen.
48. Mutta kansa iloitsi suuresti,
ja he viettivät sen päivänsuurena
ilopäivänä.
49. Ja he säätivät, että tätä päi-
vää oli vietettävä joka vuosi
adar- kuun kolmantenatoista
päivänä.
50. Ja Juudan maassa oli nyt
jonkun aikaa rauha.
