Tobian kirja
2502
kukaan anna hänelle rahoja?»
3. Ja hän oli kovin murheissaan.
4. Mutta hänen vaimonsa sanoi
hänelle: »Poika on joutunut tu-
hon omaksi, koska hän viipyy
niin kauan». Ja hän alkoi itkeä
häntä ja sanoi:
5. »Kuinka minua surettaakaan,
lapseni, että päästin sinut, sil-
mieni valon, menemään!»
6. Mutta Toobit sanoi hänelle:
»Ole vaiti; älä ole huolissasi,
hän on terveenä».
7. Vaimo vastasi hänelle: »Ole
vaiti! Älä minua petä! Minun lap-
seni on joutunut tuhon omaksi.»
Ja joka päivä hän meni tielle,
jota pitkin poika oli lähtenyt
matkalle; päivällä hän ei syönyt
mitään, ja yökaudet hän itki lak-
kaamatta poikaansa Tobiasta,
kunnes ne neljätoista hääpäivää,
joiden ajaksi Raguel oli vannot-
tanut hänet jäämään sinne, oli-
vat loppuun kuluneet. Mutta To-
bias sanoi Raguelille: »Päästä
minut menemään, sillä isäni ja
äitini eivät enää toivo näkevänsä
minua».
8. Silloin hänen appensa vastasi
hänelle: »Jää tänne luokseni;
minä lähetän sinun isällesi tie-
don voinnistasi».
9. Tobias sanoi: »Päästä minut
isäni tykö».
10. Ja Raguel nousi ja antoi hä-
nelle hänen vaimonsa Saaran ja
puolet omaisuudesta: orjia, kar-
jaa ja rahaa.
11. Sitten hän siunasi heidät ja
lähetti heidät matkalle sanoen:
»Taivaan Jumala suokoon teille
onnea, lapseni, ennenkuin minä
kuolen».
12. Ja tyttärelleen hän sanoi:
»Kunnioita appivanhempiasi; he
ovat nyt sinun vanhempasi. Toi-
von kuulevani sinusta hyvää.» Ja
hän suuteli häntä. Ja Edna sanoi
Tobiaalle: »Rakas veljeni, vie-
köön taivaan Jumala sinut kotiin
ja suokoon minun nähdä sinulla
lapsia tyttärestäni Saarasta, että
minä saisin riemuita Herran
edessä. Katso, minä uskon tyttä-
reni sinun huomaasi; älä tuota
hänelle murhetta.»
11 luku
Kotiinpaluu.
1. Senjälkeen Tobias lähti mat-
kalle, ja hän kiitti Jumalaa siitä,
