Tobian kirja
2507
sa rakkautta vaivatuille sukupol-
vesta sukupolveen iankaikkisesti.
11. Monet kansat tulevat kaukaa
Herran Jumalan nimen tykö, lah-
jat käsissänsä, lahjat taivaan
Kuninkaalle. Sukukuntien suku-
kunnat sinua riemuiten kiittävät.
12. Kirotut olkoot kaikki, jotka
sinua vihaavat; siunatut kaikki
jotka sinua rakastavat, iankaikki-
sesti.
13. Iloitse ja riemuitse vanhurs-
kasten lapsista, sillä heidät koo-
taan yhteen, ja he ylistävät van-
hurskasten Herraa.
14. Autuaat ne, jotka sinua ra-
kastavat! He saavat iloita sinun
rauhastasi. Autuaat ovat kaikki,
joille sinun lyöntisi tuottivat
murhetta, sillä he saavat iloita
sinusta nähdessään kaiken sinun
kirkkautesi. Niin he saavat rie-
muita iankaikkisesti.
15. Kiitä, minun sieluni, Jumalaa,
suurta Kuningasta.
16. Sillä Jerusalem rakennetaan
safiirista ja smaragdista, ja kal-
liista kivestä sinun muurisi, ja
sinun tornisi ja suojavarustuksesi
puhtaasta kullasta.
17. Ja Jerusalemin kadut laske-
taan beryllillä ja rubiinilla ja
Suufirin kivellä.
18. Ja kaikki sen kujat lausuvat
hallelujaa ja kiitosta, sanoen:
Ylistetty olkoon Jumala, joka on
korottanut sinut, aina ja iankaik-
kisesti.»
14 luku
Toobitin viimeiset sanat. Toobit
ja Tobias kuolevat.
1. Ja Toobit lopetti kiitosvirten-
sä.
2. Toobit oli viidenkymmenen
kahdeksan vuoden vanha, kun
hän menetti näkönsä, ja kahdek-
san vuoden perästä hän sai sen
takaisin. Hän antoi almuja ja
pelkäsi edelleenkin Herraa Juma-
laa ja kiitti häntä.
3. Hän eli hyvin vanhaksi. Ja
hän kutsui tykönsä poikansa ja
tämän pojat, ja hän sanoi hänel-
le: »Poikani, katso, minä olen
nyt vanha ja valmis eromaan
tästä elämästä: ota poikasi
4. ja mene Meediaan, poikani.
Sillä minä olen varma siitä, että
niinive kukistuu, niinkuin profeet-
ta Joonas on sanonut. Mutta
Meediassa on jonkun aikaa ole-
