Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille
2197
12 me näemme vaivaa tehden
työtä omin käsin. Meitä herja-
taan, mutta me siunaamme: mei-
tä vainotaan, mutta me kestäm-
me;
13 meitä parjataan, mutta me
puhumme leppeästi; meistä on
tullut kuin mikäkin maailman
tunkio, kaikkien hylkimiä, aina
tähän päivään asti.
14 En kirjoita tätä häväistäkseni
teitä, vaan niinkuin rakkaita lap-
siani neuvoen.
15 Sillä vaikka teillä olisi kym-
menentuhatta kasvattajaa Kris-
tuksessa, niin ei teillä kuitenkaan
ole monta isää; sillä minä teidät
synnytin evankeliumin kautta
Kristuksessa Jeesuksessa.
16 Kehoitan siis teitä: olkaa mi-
nun seuraajiani.
17 Juuri sentähden minä lähetin
teille Timoteuksen, joka on mi-
nun rakas ja uskollinen poikani
Herrassa; hän on muistuttava
teitä minun vaelluksestani Kris-
tuksessa Jeesuksessa, sen mu-
kaan kuin minä kaikkialla, joka
seurakunnassa, opetan.
18 Muutamat teistä ovat paisu-
neet pöyhkeiksi, aivan niinkuin
minä en tulisikaan teidän tykön-
ne.
19 Mutta minä tulen pian teidän
tykönne, jos Herra tahtoo, ja sil-
loin minä otan selon, en noiden
pöyhkeiden sanoista, vaan voi-
masta.
20 Sillä Jumalan valtakunta ei
ole sanoissa, vaan voimassa.
21 Kummanko tahdotte? Tulenko
luoksenne vitsa kädessä vaiko
rakkaudessa ja sävyisyyden hen-
gessä?
5 luku
Korinttolaisten keskuudessa oli
ilmaantunut haureutta, jonka
johdosta apostoli heitä nuhtelee
ja päättää erään sukurutsaisen
miehen hyljättäväksi saatanan
haltuun, että hänen sielunsa pe-
lastuisi 1 – 5, kehoittaa heitä
vaeltamaan puhtaudessa ja to-
tuudessa 6 – 8 eikä suvaitse-
maan julkisyntiä veljien joukossa
9 – 13.
1 Yleensä kuuluu, että teidän
keskuudessanne harjoitetaan
haureutta, jopa semmoista hau-
reutta, jota ei ole pakanainkaan
keskuudessa, että eräskin pitää
