Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille
2196
tensa 6 – 13, kehoittaa heitä ot-
tamaan hänet esikuvakseen ja
lupaa pian tulla heidän tykönsä
14 – 21.
1 Niin pitäköön jokainen meitä
Kristuksen käskyläisinä ja Juma-
lan salaisuuksien huoneenhalti-
joina.
2 Sitä tässä huoneenhaltijoilta
ennen muuta vaaditaan, että
heidät havaitaan uskollisiksi.
3 Mutta siitä minä hyvin vähän
välitän, että te minua tuomitset-
te tai joku inhimillinen oikeus;
en minä itsekään tuomitse it-
seäni,
4 sillä ei minulla ole mitään
tunnollani, mutta en minä silti
ole vanhurskautettu, vaan minun
tuomitsijani on Herra.
5 Älkää sentähden lausuko mi-
tään tuomiota, ennenkuin aika
on, ennenkuin Herra tulee, joka
myös on saattava valoon pi-
meyden kätköt ja tuova ilmi sy-
dänten aivoitukset; ja silloin ku-
kin saa kiitoksensa Jumalalta.
6 Tämän olen, veljet, sovittanut
itseeni ja Apollokseen, teidän
tähtenne, että meistä oppisitte
tämän: "Ei yli sen, mikä kirjoitet-
tu on", ettette pöyhkeillen aset-
tuisi mikä minkin puolelle toista
vastaan.
7 Sillä kuka antaa sinulle etusi-
jan? Ja mitä sinulla on, jota et
ole lahjaksi saanut? Mutta jos
olet sen saanut, niin miksi kers-
kaat, ikäänkuin se ei olisi saa-
tua?
8 Te olette jo ravitut, teistä on
tullut jo rikkaita, ilman meitä
teistä on tullut kuninkaita! Kunpa
teistä olisikin tullut kuninkaita,
niin että mekin pääsisimme ku-
ninkaiksi teidän kanssanne!
9 Sillä minusta näyttää, että
Jumala on asettanut meidät
apostolit vihoviimeisiksi, ikään-
kuin kuolemaan tuomituiksi;
meistä on tullut kaiken maail-
man katseltava, sekä enkelien
että ihmisten,
10 me olemme houkkia Kristuk-
sen tähden, mutta te älykkäitä
Kristuksessa, me olemme heikko-
ja, mutta te väkeviä; te kunnioi-
tettuja, mutta me halveksittuja.
11 Vielä tänäkin hetkenä me
kärsimme sekä nälkää että ja-
noa, olemme alasti, meitä pies-
tään, ja me kuljemme kodittomi-
na,
