Jooel
1731
sillä tuli on kuluttanut erämaan
laitumet ja liekki polttanut kaikki
kedon puut.
20 Metsän eläimetkin sinua ikä-
vöivät, sillä vesipurot ovat kuivu-
neet ja tuli on kuluttanut erä-
maan laitumet.
2 luku
Heinäsirkkavitsaus ja Herran päi-
vä. Kääntymys Herran tykö. Run-
sas ajallinen siunaus ja hengen
vuodatus.
1 Puhaltakaa pasunaan Siionis-
sa, toitottakaa torvia minun py-
hällä vuorellani. Jokainen maan
asukas on vapiseva, sillä Herran
päivä tulee. Niin, se on lähellä:
2 pimeyden ja synkeyden päivä,
pilvien ja pilkkopimeän päivä.
Vuorille levinneenä niinkuin aa-
murusko on lukuisa ja väkevä
kansa, jonka vertaista ei ole ol-
lut ikiajoista asti eikä tämän jäl-
keen enää tule, tulevaisten pol-
vien vuosiin saakka.
3 Sen edellä käy kuluttava tuli,
sen jäljissä polttava liekki. Niin-
kuin Eedenin puutarha on maa
sen edessä, sen jäljissä on autio
erämaa, eikä jää ketään, joka
olisi siltä pelastunut.
4 Ne ovat näöltänsä kuin hevo-
set, ja niinkuin ratsut ne juokse-
vat.
5 Ryskyen kuin sotavaunut ne
hyppivät vuorten huipuilla, räis-
kyen kuin tulen liekki, joka kulut-
taa oljet; ne ovat kuin väkevä
kansa, sotarintaan asettunut.
6 Niitten edessä kansat vapise-
vat, kaikki kasvot kalpenevat.
7 Ne juoksevat kuin sankarit,
kuin soturit ne nousevat muuril-
le. Jokainen kulkee tietänsä suo-
raan, ei mutkittele polullansa.
8 Toinen ei sysi toistansa: jo-
kainen kulkee omaa suuntaansa.
Heittoaseitten välitse ne syöksy-
vät pysähtymättä.
9 Kaupunkiin ne hyökkäävät,
ryntäävät muurille, nousevat ta-
loihin, tulevat ikkunoista sisään
kuin varas.
10 Niitten edessä maa vapisee,
ja taivaat järkkyvät; aurinko ja
kuu käyvät mustiksi, ja tähdet
kadottavat valonsa.
11 Ja Herra antaa äänensä jy-
listä sotajoukkonsa edellä, sillä
ylen lukuisa on hänen väkensä,
sillä väkevä on hänen käskynsä
