Hoosea
1726
kääntyä minusta pois; ja kun si-
tä kutsutaan korkeutta kohti, ei
kenkään heistä ylenny.
8 Kuinka minä jättäisin sinut, Ef-
raim, heittäisin sinut, Israel?
Kuinka jättäisin sinut niinkuin
Adman, tekisin sinulle niinkuin
Seboimille? Minun sydämeni
kääntyy, minun säälini herää.
9 En minä pane täytäntöön vi-
hani hehkua, en enää hävitä Ef-
raimia. Sillä minä olen Jumala
enkä ihminen, olen Pyhä sinun
keskelläsi; en tule minä vihan
tuimuudessa.
10 Ja he vaeltavat Herran jäl-
jessä. Hän ärjyy kuin leijona -
niin, hän ärjyy, ja vavisten tule-
vat lapset mereltä päin.
11 Vavisten he tulevat Egyptistä
kuin linnut, Assurin maasta kuin
kyyhkyset, ja minä saatan heidät
asumaan kodeissansa, sanoo
Herra.
12 luku
Israel on ollut vilpillinen esi –
isistänsä asti.
1 Efraim on ympäröinyt minut
valheella ja Israelin huone vilpil-
lä. Juuda juoksee yhä valtoime-
na, välittämättä Jumalasta, Py-
hästä, Totisesta.
2 Efraim tavoittelee tuulta, ajaa
takaa itätuulta ja kartuttaa kai-
ken aikaa valhetta ja hävitystä;
tehdään liittoja Assurin kanssa,
ja viedään öljyä Egyptiin.
3 Mutta Herralla on oikeuden-
käynti Juudan kanssa, ja hän
tahtoo rangaista Jaakobia sen
teitten mukaan, hän on kostava
sille sen tekojen mukaan.
4 Äidin kohdussa tämä petti vel-
jensä, ja miehuutensa voimassa
hän taisteli Jumalan kanssa.
5 Hän taisteli enkelin kanssa ja
voitti, hän itki ja rukoili tätä.
Beetelissä tämä löysi hänet ja
puhui siellä meidän kanssamme.
6 Herra, Jumala Sebaot - Herra
on hänen nimensä.
7 Ja sinä - käänny Jumalasi ty-
kö, noudata laupeutta ja oikeut-
ta ja pane alati toivosi Jumalaa-
si.
8 Kanaan - hänen kädessänsä
on petollinen vaaka, halusta hän
tekee vääryyttä.
9 Efraim sanoo: Olenpas rikas-
tunut, olen saanut itselleni
omaisuutta; ei mikään minun
