Jesaja
1430
heidät. Rakkaudessaan ja sääli-
väisyydessään hän lunasti hei-
dät, nosti heitä ja kantoi heitä
kaikkina muinaisina päivinä.
10 Mutta he niskoittelivat ja
saattoivat murheelliseksi hänen
Pyhän Henkensä; ja niin hän
muuttui heidän viholliseksensa,
hän itse soti heitä vastaan.
11 Silloin hänen kansansa muisti
muinaisia päiviä, muisti Mooses-
ta: Missä on hän, joka toi heidät
ylös merestä, heidät ynnä hänen
laumansa paimenen? Missä on
hän, joka pani tämän sydämeen
Pyhän Henkensä;
12 hän, joka antoi kunniansa
käsivarren kulkea Mooseksen oi-
kealla puolella, joka halkaisi ve-
det heidän edestänsä tehdäk-
seen itsellensä iankaikkisen ni-
men;
13 hän, joka kuljetti heitä sy-
vyyksissä niinkuin hevosia erä-
maassa, eivätkä he kompastel-
leet?
14 Niinkuin karja astuu alas
laaksoon, niin vei Herran Henki
heidät lepoon. Niin sinä olet
kansaasi johdattanut, tehdäksesi
itsellesi kunniallisen nimen.
15 Katsele taivaasta, katso py-
hyytesi ja kirkkautesi asunnosta.
Missä on sinun kiivautesi ja voi-
malliset tekosi? Sinun sydämesi
sääli ja sinun armahtavaisuutesi
ovat minulta sulkeutuneet.
16 Sinähän olet meidän isämme,
sillä Aabraham ei meistä tiedä
eikä Israel meitä tunne: sinä,
Herra, olet meidän isämme;
meidän Lunastajamme on iki-
ajoista sinun nimesi.
17 Miksi sallit meidän eksyä
pois sinun teiltäsi, Herra, ja an-
noit meidän sydämemme paatua,
niin ettemme sinua pelkää? Pala-
ja takaisin palvelijaisi tähden,
perintöosasi sukukuntain tähden.
18 Vähän aikaa vain sinun pyhä
kansasi sai pitää perintönsä;
meidän ahdistajamme ovat tal-
lanneet sinun pyhäkkösi.
19 Me olemme niinkuin ne, joita
sinä et ole ikinä hallinnut,
olemme, niinkuin ei meitä olisi
otettu sinun nimiisi.
64 luku
Israelin valitus.
1 Oi, jospa sinä halkaisisit tai-
vaat ja astuisit alas, niin että
