Jesaja
1420
kaikki kääntyneet omille teilleen,
etsivät kukin omaa voittoansa,
kaikki tyynni.
12 Tulkaa, minä hankin viiniä,
ryypätkäämme väkevätä; olkoon
huomispäivä niinkuin tämäkin
ylenpalttisen ihana.
57 luku
Jumalattomuus ja siveettömyys
yltyy. Hurskaille tulee pelastus.
1 Vanhurskas hukkuu, eikä ku-
kaan pane sitä sydämelleen,
hurskaat miehet otetaan pois
kenenkään siitä välittämättä, sillä
vanhurskas otetaan pois pahuut-
ta näkemästä.
2 Hän menee rauhaan: jotka va-
kaasti vaeltavat, he saavat levä-
tä kammioissansa.
3 Mutta te tulkaa tänne, te vel-
hottaren lapset, te avionrikkoja-
miehen ja porttovaimon sikiöt.
4 Kenellä te iloanne pidätte?
Kenelle avaatte suunne ammol-
leen ja kieltä pitkälle pistätte?
Ettekö te ole rikoksen lapsia,
valheen sikiöitä?
5 Te, jotka hehkutte himosta
tammien varjossa, jokaisen vih-
reän puun alla, te, jotka teuras-
tatte lapsia laaksoissa, kallion-
rotkoissa!
6 Laakson sileät paadet ovat si-
nun osasi, siinä se on, sinun ar-
pasi; niille sinä olet juomauhrit
vuodattanut, ruokauhrit uhrannut.
Siihenkö minä tyytyisin!
7 Korkealle ja valtavalle vuorelle
sinä valmistit vuoteesi; sinne si-
nä myös nousit teurasuhria uh-
raamaan.
8 Oven ja pihtipielen taakse sinä
panit omat merkkisi. Sillä minus-
ta luopuen sinä paljastit itsesi ja
nousit vuoteellesi, teit sen tila-
vaksi; sinä sovit kaupoista hei-
dän kanssaan, makasit heidän
kanssaan mielelläsi, näit heidän
häpynsä.
9 Sinä kuljit kuninkaan tykö öl-
jyinesi, runsaine voiteinesi; sinä
lähetit sanansaattajasi kauas,
laskeuduit alas tuonelaan asti.
10 Sinä väsyit matkasi pituudes-
ta, et kuitenkaan sanonut: Turha
vaiva! Sinä sait elpynyttä voi-
maa, sentähden et heikoksi käy-
nyt.
11 Ketä sinä arkailit ja pelkäsit,
koska vilpistelit etkä minua muis-
tanut, et minusta välittänyt? Eikö
