Jesaja
1422
Jumalansa oikeutta. He vaativat
minulta vanhurskaita tuomioita,
haluavat, että Jumala heitä lä-
hestyisi:
3 Miksi me paastoamme, kun et
sinä sitä näe, kuritamme itse-
ämme, kun et sinä sitä huomaa?
Katso, paastopäivänänne te ajat-
te omia asioitanne ja ahdistatte
työhön kaiken työväkenne.
4 Katso, riidaksi ja toraksi te
paastoatte, lyödäksenne jumalat-
tomalla nyrkillä. Te ette nyt
paastoa niin, että teidän äänen-
ne kuultaisiin korkeudessa.
5 Tälläinenkö on se paasto, jo-
hon minä mielistyn, se päivä, jo-
na ihminen kurittaa itseänsä?
Jos kallistaa päänsä kuin kaisla
ja makaa säkissä ja tuhassa, si-
täkö sinä sanot paastoksi ja
päiväksi, joka on Herralle otolli-
nen?
6 Eikö tämä ole paasto, johon
minä mielistyn: että avaatte vää-
ryyden siteet, irroitatte ikeen
nuorat, ja päästätte sorretut va-
paiksi, että särjette kaikki ikeet?
7 Eikö tämä: että taitat leipäsi
isoavalle ja viet kurjat kulkijat
huoneeseesi, kun näet alasto-
man, vaatetat hänet etkä kät-
keydy siltä, joka on omaa lihaa-
si?
8 Silloin sinun valkeutesi puhke-
aa esiin niinkuin aamurusko, ja
haavasi kasvavat nopeasti um-
peen; sinun vanhurskautesi käy
sinun edelläsi, ja Jumalan kun-
nia seuraa suojanasi.
9 Silloin sinä rukoilet, ja Herra
vastaa, sinä huudat, ja hän sa-
noo: Katso, tässä minä olen. Jos
sinä keskuudestasi poistat ikeen,
sormella-osoittelun ja vääryyden
puhumisen,
10 jos taritset elannostasi isoa-
valle ja ravitset vaivatun sielun,
niin valkeus koittaa sinulle pi-
meydessä, ja sinun pilkkopimeäsi
on oleva niinkuin keskipäivä.
11 Ja Herra johdattaa sinua ala-
ti ja ravitsee sinun sielusi kuivis-
sa erämaissa; hän vahvistaa si-
nun luusi, ja sinä olet oleva
niinkuin runsaasti kasteltu puu-
tarha, niinkuin lähde, josta vesi
ei koskaan puutu.
12 Sinun jälkeläisesi rakentavat
jälleen ikivanhat rauniot, sinä
kohotat perusmuurit, muinaisten
polvien laskemat; ja sinun nimesi
on oleva: halkeamain umpeen-
muuraaja ja teitten korjaaja
